31 asiaa, joita vain äidit ajattelevat - Äitiyden Ihme
 

31 asiaa, joita vain äidit ajattelevat

31 asiaa, joita vain äidit ajattelevat
María José Roldán

Tarkistanut ja hyväksynyt: kasvatuspsykologi María José Roldán.

Kirjoittanut Gladys González

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Tänään esittelemme 31 asiaa, joita vain äidit ajattelevat. Kun emme tiedä tietystä aiheesta tarpeeksi, alamme murehtia ja kyseenalaistaa mitä kummallisempia asioita. Saatamme jopa soittaa neuvolaan ja kysyä alan asiantuntijoilta mieltämme askarruttavista vähäpätöisistä asioista. Välillä äitiys tuntuu tarkoittavan pelkkää omasta lapsesta huolestumista.

Siitä hetkestä lähtien, kun saamme tietää olevamme raskaana, alkavat päässämme pyöriä ajatukset, joita vain äidit ajattelevat. Mahtavia uutisia: nämä ajatukset eivät koskaan lakkaa vaivaamasta mieltämme!

Äitiydellä ei ole viimeistä käyttöpäivää – me tulemme aina olemaan huolissamme pienokaisistamme.

Äiti on paras lääkäri kuumeisina öinä. Äiti on paras seppä; hän korjaa kaikki virheemme. Äidit ovat synnynnäisiä veistäjiä; muokkaavat käsillään terveen ja kyvykkään tulevaisuuden lapsilleen.

 

– Eliseo Leon Pretell-

Tässä artikkelissa listaamme 31 asiaa, joita vain äidit ajattelevat – heti siitä hetkestä lähtien, kun saavat tietää olevansa raskaana, aina siihen asti, kun lapset ovat jo aikuisia.

Mitä vain äidit ajattelevat – raskausaikana

Raskausajan murheet
  • En aio kertoa raskaudestani ystävilleni ennen kuin riskialttiit ensimmäiset kolme kuukautta ovat takana. Kukaan negatiivista energiaa säteilevä henkilö ei saa olla lähelläni, sillä sellaiset ihmiset tuottavat vain ongelmia.
  • Kehittyykö lapseni oikein ja aikataulussa? Ensimmäisessä ultraäänitutkimuksessa synnytyslääkäri tutkii sikiön päästä varpaisiin huolellisesti – ole siis kärsivällinen.
  • Toivottavasti lapseni ei näytä… (tähän lapsen ei-niin-miellyttävän sukulaisen nimi).
  • Mitä jos lapsi ei itke syntyessään, mitä sitten teen?

Mitä vain äidit ajattelevat – synnytyksen aikana

  • Onko lääkäri tutkinut vauvan kunnolla? Onko lapsellani 10 sormea ja varvasta? Onko vauvani kokonainen?
  • Onko kaikki kunnossa? Salaako lääkäri minulta joitain tärkeitä tietoja lapsestani?
  • Hengittääkö lapseni kunnolla? Voinko nyt lähteä vauvani kanssa kotiin?
  • Voinko todella lähteä sairaalasta vauvani kanssa ilman, että kukaan kysyy minulta mitään? Luuleekohan joku, että varastan vauvan?

Mitä vain äidit ajattelevat – kotona vauvan kanssa

Asioita, joita vain äidit ajattelevat
  • Olenko kykeneväinen huolehtimaan lapsestani?
  • Vauvan hoito on suuri vastuu ja todella työlästä sekä uuvuttavaa. Luulin vauvan hoidon olevan hauskempaa.
  • Onko rintamaitoni tarpeeksi hyvää ja terveellistä ruokkimaan lapseni ja täyttämään vauvani vatsan?
  • Miksi näyttää siltä, että nukkuessaan vauva lakkaa hengittämästä? Minun on parempi vahtia häntä.
  • Onkohan vauvani kokonainen myös sisältäpäin? Mitä jos hänellä on huomaamatta jääneitä ongelmia? Paras soittaa lääkärille.
  • Saako vauva tarpeeksi nesteytystä rintamaidon muodossa? Ehkä minun pitäisi antaa lapselleni vettä? Ehkä ei kuitenkaan kannata.
  • Vauva on ollut kaksi päivää kakkaamatta. Valmistinkohan äidinmaidonkorvikkeen oikein? Onkohan jotain mennyt vikaan?
  • Miksi vauva itkee niin paljon? Enkö osaa erottaa vauvan eri itkuja toisistaan?
  • Olen uupunut ja masentunut. Tekeekö tämä minusta huonon äidin?
  • En ole ehtinyt vaihtaa vaatteitani tänään. Sehän on epäreilua, sillä vauvan vaatteet olen vaihtanut ainakin 5 kertaa pelkästään tämän päivän aikana.
  • Elämä vauvan kanssa ei ole lainkaan sellaista kuin kuvittelin sen olevan. Tekee mieli itkeä.
  • Miksi vauvalle ei ole ilmestynyt ensimmäistäkään hammasta? Onkohan jotain vialla?
  • Miksi vauva ei istu omin avuin? Mitä on meneillään?

Mitä vain äidit ajattelevat – palatessaan töihin tai viedessään lapsen päiväkotiin

  • Olen vapaa tuntien ajan! Miksi olen siitä niin iloinen?
  • Tunnen syyllisyyttä jättäessäni vauvani jonkun toisen hoivaan. Minähän voisin hoitaa lastani päivisin ja tehdä töitä öisin – eihän se ole hullu ajatus!
  • Tuntuu siltä, että välttelen vastuutani, vaikka minun täytyy tehdä töitä. Minulla on ristiriitaisia tunteita, ja tunnen itseni huonoksi äidiksi.
  • Syököhän vauva hyvin päiväkodissa? Tunteekohan hän olonsa epämukavaksi hoidossa ollessaan?
  • Mitä jos hoitajat loukkaavat lasta? Jos saan jotain sellaista tietooni, hoitajat saavat kyllä kuulla kunniansa!
  • Mitä teen, jos lapsi käyttää vaippoja vielä ollessaan 3-vuotias?
  • Onko lääkärin vastaanotolla turvallista? Tarttuukohan lapseeni tauteja muista, sairaista lapsista? Vastaanotto tulisi kyllä jakaa kahteen osaan: toinen osa terveille ja toinen osa sairaille lapsille.
  • Isovanhemmat ylensyöttävät lasta. Toivottavasti lapsestani ei tule ylipainoista.
  • Isovanhemmat hemmottelevat lapseni piloille. Minua kasvattaessaan he olivat kyllä paljon tiukempia. Lapsi tekee mitä tahtoo ollessaan isovanhempiensa seurassa. Mutta minun täytyy pysytellä hiljaa asiasta, sillä en halua tehdä tilanteesta enää yhtään stressaavampaa.

Ja lista jatkuu ja jatkuu…

Kun lapsi on vanhempi, meillä on uudet murheet ja huolet mietittävänämme. Kun lapsi ei ole kanssamme, murehdimme siitä, onko lapseni kidnapattu, miksi hän ei ole soittanut tai onko tapahtunut jokin onnettomuus.

Voimme siis vetää johtopäätöksen, että äidinrakkaus ja äidin lapsestaan murehtiminen eivät koskaan pääty.


Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.