Suojaa teinejä sosiaalisten verkostojen riskeiltä olematta tunkeileva

Nuorten turvaaminen sosiaalisten verkostojen riskeiltä loukkaamatta heidän yksityisyyttään saavutetaan luottamuksella ja viestinnällä.

Lapsesi tarvitsee aina vain enemmän yksityisyyttä kasvaessaan ja kypsyessään. Tämä pelottaa sinua, vanhempaa, koska itsenäisen elämän riskit ovat aivan nurkan takana, etkä voi enää suojella häntä yhtä tarkasti kuin ennen. Olet muun muassa huolissasi riskeistä, joille hän joutuu surffaillessaan digitaalisessa maailmassa. Tässä artikkelissa kerromme, kuinka suojella teinejä sosiaalisten verkostojen riskeiltä tunkeutumatta heidän tilaansa.

Nuorille verkostot ovat paljon muutakin kuin viihdepaikka tai tapa olla vuorovaikutuksessa ikätovereidensa kanssa. He kehittävät ja vahvistavat identiteettiään niiden kautta. Kun ymmärrämme, että heidän matkapuhelimestaan on tullut heidän kätensä pysyvä jatke, heräävät tyypilliset epäilykset: Missä määrin meidän tulisi valvoa lapsiamme näiden alustojen käytössä? Missä menevät rajat? Kuinka voimme varmistaa, että he eivät ole vaarassa, loukkaamatta heidän yksityisyyttään?

Sosiaalisten verkostojen riskit nuorille: miltä suojelemme heitä?

Tiedämme, että teknologinen kehitys on tuonut valtavia etuja nuorten ja koko väestön elämään. Verkossa olemisen riskit ovat kuitenkin olennainen tosiasia.

Ikäryhmät, jotka ovat alttiimpia joutumaan verkossa rikosten uhriksi, ovat lapset ja nuoret. Se saattaa kuulostaa paradoksaaliselta, mutta he, jotka hallitsevat digitaalisia alustoja parhaiten, ovat samalla heitä, joilla on suurin riski kärsiä. Meidän tulee suojella mm. Tik Tokin, Instagramin ja Twitchin nuorimpia käyttäjiä mahdollisilta vaaroilta:

• Nettikiusaaminen
• Grooming
• Kyberriippuvuus
• Erittäin väkivaltainen tai häiritsevä sisältö
• Psykologinen ilmiö FOMO (fear of missing out eli pelko jäädä paitsi)
• Vaaralliset haasteet

Sopiva määrä huolenpitoa

Sosiaalisten verkostojen riskit ovat suora uhka nuorten henkiselle, emotionaaliselle ja fyysiselle terveydelle. Niiden käytön kieltäminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto nykytodellisuudessa. Muistetaan myös, että teknologia tuo paljon positiivista: sen kautta olemme vuorovaikutuksessa pitkien matkojen  päässä olevien ihmisten kanssa, opimme, kehitämme luovuuttamme, saamme ystäviä, avarramme näkemystämme maailmasta ja muita arvokkaita asioita.

Tiedämme, että murrosikä on erityisen intensiivinen muutos elämässä. Älkäämme unohtako, että puhumme etsintä- ja löytövaiheesta. Tässä ikävaiheessa henkilöllisyys vahvistetaan uudelleen. Tarve yksityisyyteen ja henkilökohtaiseen tilaan on vahvasti läsnä tässä elämänvaiheessa. Ja meidän on kunnioitettava sitä.

Tässä suhteessa kannattaa etsiä tasapainoa lasten suojelemiseksi sosiaalisten verkostojen riskeiltä loukkaamatta heidän yksityisyyttään tai sulkematta heitä sosiaalisesti ulkopuolelle. Aikuisina meillä on velvollisuus pitää huolta teineistämme säilyttäen samalla heidän oikeutensa yksityisyyteen. Edessämme on monimutkainen haaste: sopiva määrä huolenpitoa. Kuinka voimme saavuttaa tämän keskitien?

1. Keskustele sosiaalisten verkostojen riskeistä

On tärkeää tietää sosiaalisten verkostojen riskeistä ja keskustella niistä lasten kanssa. Keskustelun ei tule olla hälyttävää tai uhkaavaa, vaan pikemminkin kunnioittavaa ja varoittavaa. Meidän on varoitettava heitä tieto- ja viestintätekniikan epäasianmukaisen käytön kielteisistä vaikutuksista.

Tämän keskustelun tarkoituksena ei ole pelotella heitä tai saada heidät tuntemaan, etteivät he voi luottaa sinuun. Asia on juuri päinvastoin: lisätä tietoisuutta riskeistä ja rakentaa luottamusta, jotta he kääntyvät sinun tai muun tutun aikuisen puoleen, kun he havaitsevat, että jokin on vialla.

2. Säädä sosiaalisten verkostojen käyttöä

Sosiaalisiin verkostoihin käytetyn ajan rajoittaminen on yksi suurimmista haasteistamme. Ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä on tärkeää rajoittaa tila ja aika, missä ja milloin, olla aktiivinen virtuaalialueella. Digitaalisten alustojen liiallinen käyttö voi johtaa muun muassa uni- ja käyttäytymishäiriöihin, ahdistukseen tai eristäytymiseen.

Kannustaminen kasvokkain tapahtuvaan kommunikaatioon ikätovereiden kanssa ja osallistumiseen urheilu-, virkistys- ja taiteelliseen toimintaan on hyvä vaihtoehto välttää pakkokäyttäytymistä, joka voi johtaa vakaviin seurauksiin.

3. Kysy ja kuuntele

Vuoropuhelu ja luottamus ovat kaksi olennaista tekijää, kun suojelemme lapsiamme sosiaalisten verkostojen riskeiltä. Tässä suhteessa on parempi luoda turvallinen tila, jossa nuoret viihtyvät tunteidensa ilmaisemisessa. Tästä syystä on toimivampaa kysyä kuin olettaa ja kuunnella eikä määrätä. Muuten he tuntevat olonsa yhä suojattomammiksi ja sulkeutuvat siten. On tärkeää varmistaa, että he eivät pidä kanssamme kommunikointia stressaavana tai riskialttiina tapahtumana. Pikemminkin päinvastoin: turvallisena ja mukavana ympäristönä.

4. Ole tietoinen vaaranmerkeistä ja osallistu tarvittaessa

Saattaa käydä niin, että huomaamme tiettyjä outoja käyttäytymismalleja, jotka saavat meidät ajattelemaan, että jotain pahaa on tapahtumassa. Heillä on esimerkiksi epävakaa mieliala ilman näkyvää syytä, he eivät enää kommunikoi entiseen tapaan, he ilmaisevat yhtäkkiä halunsa olla menemättä kouluun tai he osoittavat liiallista ja ilmeistä huolta käyttäessään teknistä laitetta.

Jos on selkeitä merkkejä siitä, että jotain saattaa tapahtua, on välttämätöntä puuttua asiaan. Ennen kuin tarkistamme heidän laitteensa ilman heidän lupaansa, meidän tulee lähestyä heitä ja selittää, että he voivat luottaa meihin. On olennaista, että he eivät tunne, että tuomitsemme heidät.

Sosiaalisten verkostojen riskejä torjutaan luottamuksella

Paras tapa suojata nuoria sosiaalisten verkostojen riskeiltä loukkaamatta heidän intiimiä tilaansa saavutetaan luottamuksella ja viestinnällä. Lyhyesti sanottuna kyse on siitä, ettemme lankea äärimmäisyyksiin: meidän on vältettävä sekä äärimmäistä valvontaa että valvonnan puutetta. Meidän on siirryttävä vähemmästä enempään, riippuen siitä mitä tilanne vaatii. Toisin sanoen aloita vähemmän tunkeilevista strategioista tunkeilevampaan jos siihen on tarvetta.

Kunnioittavan ja läheisen siteen luominen lapsiimme johtaa epäsuorasti siihen, että saamme jonkin verran tietoa heidän elämästään, ei valvonnan tai kuulustelun kautta, vaan pikemminkin terveen ja sopusuhtaisen huolenpidon kautta.