Mitä seurauksia lapsuuden aikaisten rakkaudenosoitusten puuttuminen aiheuttaa?

24 helmikuu, 2019
Vanhemmilta saadun huomion puuttumisella voi olla negatiivisia seurauksia paitsi lapsuudessa, vielä myöhemminkin henkilön elämässä.

Jokaisen lapsen on saatava kokea kylliksi rakkautta ja huomiota. Valitettavasti kaikkien lasten kohdalla näin ei kuitenkaan tapahdu. Tässä artikkelissa puhumme niistä seurauksista, joita rakkaudenosoitusten puuttuminen lapselle aiheuttaa.

Vanhemmat ovat aina vain kiireisempiä ja kantavat harteillaan lukuisia huolia. On silti selvää, että yksi vanhempien tärkeimmistä tehtävistä on osata pysähtyä ja antaa lapsilleen se huomio, jota he tarvitsevat.

Lapsuudessa koetun rakkauden, myöhemmän terveydentilan ja onnellisen aikuisuuden välillä on olemassa yhteys. Tästä syystä on tärkeää, että vanhemmat luovat lapsilleen rakkaudentäyteisen ympäristön ja antavat heidän ymmärtää, että heitä opastetaan ja tuetaan lakkaamatta. Ajan viettäminen perheenjäsenten kesken on mainio tapa tuoda esiin tunteita ja rakentaa myönteiset perheolosuhteet.

Mitä seurauksia rakkaudenosoitusten puuttuminen aiheuttaa?

Kerromme nyt tarkemmin niistä seurauksista, joita lapsuusajan rakkaudenosoitusten puuttuminen aiheuttaa. Lue seuraavat kohdat läpi ajatuksella ja pyri siihen, että oman lapsesi tärkeä tarve tulee huomioiduksi.

1. Vaikeudet tunnistaa tunteita

Ensimmäinen seuraus lapsuusajan hellyydenosoitusten puuttumisesta on se, että lapsella voi olla vaikeuksia tunnistaa omia tunteitaan. Huomion puute johtaa siihen, että vanhemmat eivät opeta lapselleen, kuinka tunteita käsitellään terveellä tavalla.

Tämän seurauksena moni lapsi ei kykene tunnistamaan vahvuuksiaan tai heikkouksiaan. Lapsi saattaa alkaa jopa kokea itsensä tyhjäksi sisältä.

Mitä seurauksia rakkaudenosoitusten puuttuminen aiheuttaa?

2. Puutteet taidoissa

Lapsi, jonka vanhemmat eivät ole mukana hänen elämässään, suoriutuu yleisesti ottaen heikosti lähes kaikilla elämän osa-alueilla. Tällaisilla lapsilla tavataan muita enemmän puutteita oppimis- ja kiintymyskyvyssä sekä emotionaalisissa ja sosiaalisissa taidoissa.

Koska nämä lapset eivät ole saaneet emotionaalista huomiota ja rakkautta huoltajiltaan, heillä voi olla vaikeuksia muodostaa kiintymyssuhteita myöhemmin elämässään.

Täysi rajojen puuttuminen vaikeuttaa sopivan käyttäytymisen oppimista kotona ja muissa sosiaalisissa tilanteissa. Tämän johdosta lapselle kehittyy todennäköisemmin käytösongelmia tulevaisuudessa.

3. Heikko itsetunto

Lapsuusajan rakkaudenosoitusten puuttuminen tekee lapsen suhteesta itseensä vaikean. Toisinaan henkilö voi kokea olevansa jopa itsensä pahin vihollinen ja suurin arvostelija.

Nämä itsetunnon ongelmat voivat tehdä jatkuvaa kamppailua siitä, mitä ihminen tuntee itseään kohtaan ja mitä hän haluaisi tuntea. Tämä saa lapsen tuomitsemaan itsensä muita ankarammin ja odottamaan itseltään enemmän kuin muilta.

Vaikka itsensä rakastamaan oppiminen onkin pitkä taival, lapselle on näissä tilanteissa välttämätöntä korostaa, että hän on tärkeä ja hänellä on kyky muuttaa asioita. Tarkoituksena on muuttaa hänen tapansa nähdä itsensä ja projisoida kokemaansa muihin ihmisiin.

4. Luottamuksen puute muihin ihmisiin

Lapsuuden rakkaudenosoitusten puuttuminen aiheuttaa henkilölle vaikeuksia luottaa muihin ihmisiin. Näissä tapauksissa henkilö saattaa pelätä jatkuvasti, että hänen rakastamansa ihmiset tulevat vääjäämättä satuttamaan häntä jollain tavalla.

Jos lapsen elinympäristöstä puuttuu vakautta ja lämpöä, hän saattaa kokea tulevaisuudessa muihin ihmisiin luottamisen vaikeaksi. Tämä vaikeuttaa luonnollisesti lähes kaikenlaisia pitkäaikaisia ihmissuhteita.

Luottamus on ehdottoman tärkeä osa myönteisiä kiintymyssuhteita. Ne lapset, jotka eivät saa kokea aikuisen kiintymystä ja suojelua, muodostavat todennäköisemmin myöhemmin suojamekanismeja välttääkseen itsensä satuttamista.

Vanhemmilla on toisinaan tapana unohtaa, että tärkein lapsen tarvitsema asia on rakkaus. Vanhempana on sinun tehtäväsi varmistaa, että lapsesi on sinulle etusijalla, ja että hän saa sinulta kaiken tarvitsemansa rakkauden ja huomion.

  • Nerín, N. F., Nieto, M. A. P., & Pérez, M. J. de D. (2014). Relación entre los estilos de crianza parental y el desarrollo de ansiedad y conductas disruptivas en niños de 3 a 6 años. Revista de Psicología Clínica Con Niños y Adolescentes1(2), 149–156. https://doi.org/10.7771/2327-2937.1083
  • Baena, A., Sandoval, M., Urbina, C., Juárez, H., & Villaseñor, S. (2005). Los trastornos del estado de ánimo. Revista Digital Universitaria6(1), 2–14. https://doi.org/10676079
  • Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
  • Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
  • Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
  • Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
  • Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos.