Kuinka käsitellä lasten mielialojen vaihtelua?

Käsitelläksemme lasten mielialan vaihteluita meidän on ensinnäkin oltava empaattisia ja ymmärtäväisiä.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Maria Fátima Seppi Vinuales.

Viimeisin päivitys: 15 huhtikuuta, 2023

Yhdessä asuminen voi joskus olla hankalaa. Jokaisella perheenjäsenellä on omat haasteelliset hetkensä, ja kaikkien näiden “mielialojen” on sovittava saman katon alle. Aina emme kuitenkaan osaa käsitellä lasten mielialojen vaihtelua, mikä joskus johtaa pahaan riitaan tai vihanpitoon.

Tietoa lasten tunteista ja mielialojen vaihtelusta

Lasten mielialojen vaihtelut johtavat usein epämiellyttävään, kireään tai riitaisaan tunnelmaan kotona. On kuitenkin tärkeää tunnustaa ja hyväksyä jo varhaisesta iästä lähtien, että elämä on vivahteikasta ja jotkut päivät ovat haastavampia kuin toiset.

Lasten tunneälyä on hyvä pyrkiä kehittämään, jotta he oppivat tiedostamaan tunteensa ja samalla käsittelemään niitä. Kyse ei ole “ikuisen onnen” tavoittelusta, vaan siitä, että löydämme parhaat ja terveimmät tavat ilmaista ja puhua tunteistamme.

Kuinka käsitellä lasten mielialojen vaihtelua?

Tässä on muutamia suosituksia, jotka kannattaa ottaa huomioon käsitelläksesi lasten mielialojen vaihtelua malttiasi menettämättä:

• On tärkeää asettua tilanteeseen. Miksi lapsi on huonolla tuulella? Ehkä koulussa sattui jotain, jota lapsi ei vielä kykene käsittelemään tai sulattamaan. On tärkeää tiedostaa, että kaikki tunteet, sekä miellyttäviksi – kuten ilo – että epämiellyttäviksi – kuten kiukku – mieltämämme tunteet pyrkivät viestimään meille jotain. Kiinnittämällä niihin huomiota voimme oppia niistä ja tehdä tarvittavat muutokset.

• Toisaalta on otettava huomioon myös lapsen ikä. Pienten lasten tunneälyn kehitys on vielä kesken. Lisäksi tunteet ovat heille väline, jonka avulla he voivat pyytää tarvitsemansa. He esimerkiksi itkevät ilmaistakseen väsymystä tai nälkää. Siksi he voivat usein tuntea olevansa tunteidensa “vankeja”. Sitä vastoin teini-iässä mielialan vaihtelut johtuvat itsevahvistuksen ja oman identiteetin etsimisen monimutkaisesta prosessista.
• Ole vastauksessasi jämäkkä. Tuntuipa lapsesi huono tuuli sinusta oikeutetulta tai ei, jos huudat tai suutut hänelle vielä enemmän, hän ei rauhoitu. Etkö lopulta tunne itsekin samoin? Tuolla hetkellä kaikki tarvitsevat hieman rauhoittumista kootakseen jälleen itsensä. Voit siis kysyä lapselta, mitä hän tarvitsisi voidakseen paremmin. Aikaa? Halausta? Juttelua? Hetken yksinoloa? Joskus lapsi tarvitsee yksinkertaisesti vain kuuntelevaa korvaa ja mahdollisuuden ilmaista itseään. Tämä “purkautuminen” tuo helpotusta jo itsessään.
• Auta lasta miettimään, kuinka hän voi ratkaista tilanteen. Uuden näkökulman antaminen voi tehdä kaikesta mutkattomampaa ja vähemmän katastrofaalisen tuntuista. Tämä ei tarkoita lapsen tunteiden tai huolten vähättelyä, vaan pikemminkin sitä, että autat häntä lähestymään ongelmaa toisesta näkökulmasta.
• Voit myös auttaa lasta huomaamaan muutoksen, joka syntyy, kun ryhdymme tekemään asioita paremmalla tuulella. Tämä ei tarkoita, etteikö joskus saisi olla huonollakin tuulella. Se on pikemminkin tapa osoittaa, miten kaikki sujuu helpommin tai nopeammin, kun asenteessa tapahtuu muutos.

• Ole joustava. Jos lapsellasi oli huono päivä koulussa tai hän riiteli ystävänsä kanssa, voit antaa hänelle luvan olla siivoamatta huonettaan sinä päivänä ja siivota sen vasta seuraavana päivänä. Tai voit ehdottaa hänen lempiruokansa valmistamista piristääksesi häntä. Jos tekisit saman allapäin olevalle ystävällesi, miksi et tekisi niin kotona?

Itsetutkiskelu

Meidän kannattaa toisaalta myös miettiä, millaisia olemme vanhempina. Joskus lasten katsominen toimii peilinä: odotammeko heidän olevan hyvällä tuulella, kun emme itsekään kykene siihen? “Pilaammeko” viikonloppulounaan vastaamalla työpuheluun? Millainen kasvatustyylimme on? Liian jäykkä tai autoritaarinen vanhemmuustyyli vaikuttaa tapaan, jolla lapset reagoivat.

Mitä taas tulee perheen tunneilmapiiriin, on tärkeää pystyä hyväksymään, että elämässä on hyviä ja huonoja päiviä ja että on normaalia kokea erilaisia tunteita. Meidän tulee kuitenkin myös kunnioittaa lapsiamme ja muita kanssamme asuvia ihmisiä, sillä mekin vaikutamme osaltamme päivittäiseen rinnakkaiseloon. Meidän tuleekin pyytää apua tai etsiä terveempiä tapoja käsitellä riitatilanteet sen sijaan, että jatkuvasti vain valittaisimme tai olisimme huonolla tuulella. Hyvä lähtökohta on näyttää mallia ja opetella yhdessä lasten kanssa hallitsemaan tunteitamme.