Mitä tehdä, kun lapsi ei halua puolustaa itseään
Kiusaamista tapahtuu yhä useammin kouluissa ja oppilaitoksissa. Usein vanhemmat tuntevat olonsa hämmentyneeksi tästä tilanteesta, koska se on vaikea kohdata. Kun oma lapsi kärsii kiusaamisesta, se on erittäin traumaattista koko perheelle. Siksi on tärkeää ryhtyä toimiin, jotta vältytään vaarantamasta lapsen itsetuntoa ja turvallisuutta. Mutta mitä sitten, jos lapsi ei edes halua puolustaa itseään?
Kaikki ihmiset ovat erilaisia, ja on myös olemassa lapsia, joiden kimppuun muut hyökkäävät, mutta jotka eivät halua tai osaa puolustaa itseään. Vanhempien tehtävä on opettaa heidät puolustautumaan, mutta ilman väkivaltaa.
Lapsuudessa voi olla monia tilanteita, jotka voivat vahingoittaa lasta, kuten kiusaamista, heiltä otetaan pois lelu tai muut lapset eivät halua leikkiä hänen kanssaan. Nämä skenaariot ovat väistämättömiä, joten meidän on opetettava lapsia kohtaamaan ne ja ratkaisemaan ne sopivalla tavalla, putoamatta niiden tasolle, jotka hyökkäävät heitä vastaan. Kerromme tästä lisää alla.
Miksi jotkut lapset eivät halua puolustaa itseään?
Joskus lapsi ei halua puolustaa itseään syystä tai toisesta, joko siksi, ettei hän osaa, koska hän ei tunne pystyvänsä käsittelemään hyökkääjiään tai koska hänellä ei ole tarpeeksi työkaluja siihen.
On parasta opettaa lapselle taitoja kommunikoida rauhallisesti. Emme saa opettaa lasta reagoimaan aggressiivisesti, sillä väkivalta synnyttää vain lisää väkivaltaa.
On tärkeää valmistaa lapsi selviytymään näistä tilanteista ja lopettamaan ne mahdollisimman pian.
Joten jos huomaat, että lastasi kiusataan koulussa, osoita tukesi ja yritä auttaa häntä menettämättä kärsivällisyyttä. On hyvin normaalia olla vihainen tästä tilanteesta, mutta on tärkeää pitää itsesi rauhallisena ja tehdä lapselle selväksi, ettei hän ole yksin tämän asian kanssa.
Kuinka opettaa lasta puolustamaan itseään oikein
Kuten olemme maininneet, tärkeintä on opettaa lapsesi puolustamaan itseään turvautumatta väkivaltaan. Jos sanomme: “Jos joku tönii sinua, töni häntä takaisin”, annamme hänen ymmärtää, että tietyissä olosuhteissa aggressiivinen käytös on perusteltua. Mutta näin ei ole.
Tässä on muutamia vinkkejä lapsesi kasvattamiseen tässä asiassa.
Auta häntä kohentamaan itsetuntoaan
Yritä aina saada lapsen itsetunto kukoistamaan, jotta hän arvostaa itseään ja tuntee olevansa varma itsestään. Tukesi ja positiivinen vahvistuksesi menestyksen edessä ovat hyviä ajureita sen kehittämiseen.
Auta häntä parantamaan itsevarmuuttaan
On tärkeää opettaa lasta kommunikoimaan itsevarmasti. Tämä antaa hänelle mahdollisuuden puolustaa itseään ja vastustaa niitä, jotka hyökkäävät hänen kimppuunsa, vuoropuhelun avulla.
Tätä voi harjoitella kotona yhdessä etukäteen.
Toinen tärkeä asia opettaa lapselle on miten sanoa “ei”, jotta hän voi asettaa rajoja, kun hän ei halua tehdä jotain tai hän ei ole kiinnostunut. Lisäksi, jos hän ei pidä jostakin, hänen on osattava välittää tämä vilpittömästi, kunnioittavasti ja itsevarmasti.
Opeta häntä kiertämään loukkauksia
Suurin osa häirinnästä tai kiusaamisesta alkaa loukkaavalla sanalla tai muuntyyppisellä loukkauksella. Tämä on yleensä kiusaajien tapa provosoida ja satuttaa lapsia, jotka he kokevat heikommiksi.
Tästä syystä lasta on opetettava välttämään nämä loukkaukset tehokkaasti, ja meidän on annettava lapselle resursseja hänen loppuelämänsä ajan.
Nämä työkalut voivat olla seuraavat:
- Vastaa loukkaukseen ikään kuin se olisi merkityksetön: Jos lapsi ei lotkauta korvaansakaan kiusaajalle ja pitää päänsä pystyssä, loukkaaja melko varmasti poistuu tilanteesta.
- Ohita loukkaavat kommentit: Selitä lapsellesi, että paikalta poistuminen ei ole merkki pelkuruudesta, vaan pikemminkin väline tällaisen kiusaamisen välttämiseen.
Opeta tunteiden hallintaa
Yksi kiusaajien strategioista on ärsyttää uhriaan, kunnes tämä menettää kärsivällisyytensä, suuttuu tai itkee. Tämä saa heidät tuntemaan olonsa vahvemmiksi ja voimakkaammiksi.
Ongelmana on, että jos lapsi antaa periksi ja on haavoittuvainen, hänestä tulee täydellinen uhri ja häntä voi kiusata helpommin. On selvää, että tunteiden hallinta tällaisessa tilanteessa on monimutkaista, mutta harjoittelun kautta se on mahdollista.
Siksi on erittäin tärkeää opettaa lapsille itsehillintästrategioita näissä tilanteissa. Esimerkiksi syvään hengittäminen hänen kävellessään pois, laskeminen 10:een, hallita ilmeitä ja niin edelleen.
Vahvista tukea lapsen ympäristöstä
Lapsen on erittäin vaikea selviytyä tästä tilanteesta kun hän on yksin, koska hän tuntee olonsa suojaamattomaksi, heikoksi ja epävarmaksi. Mutta asiat muuttuvat, jos hänellä on ikätovereidensa tai ystäväryhmänsä tuki.
Joten jos lapsesi kärsii tällaisesta kiusaamisesta, sinun tulee rohkaista häntä kertomaan asiasta luotetuille ikätovereilleen saadakseen heidän tukensa.
On tärkeää saada lapsi ymmärtämään, että avun pyytäminen ei tarkoita, että hän olisi pelkuri. Opeta hänelle, että se osoittaa hänen suurta kypsyyttään ratkaista ongelma itse. Lisäksi, jos hänellä on ystäviä, hän tuntee olonsa vahvemmaksi selviytymään konfliktista ennen kuin hän puhuu opettajilleen.
Kuuntele häntä äläkä syytä häntä
Yksi asia, joka sinun on pidettävä mielessä, on kiinnittää huomiota ja kuunnella lasta, kun hän kertoo sinulle jotain. Jos hän jakaa kanssasi jokapäiväisiä koulutilanteita ja on olemassa konflikti, jota ei ole ratkaistu kunnolla, sinun on näytettävä hänelle oikea tapa tehdä se. On tärkeää tarjota strategioita ja tapoja tehdä se turvautumatta väkivaltaan.
Auta lasta, jos hän ei halua puolustaa itseään
Nyt tiedät, että jos lapsesi ei halua tai osaa puolustaa itseään, on mahdollista rohkaista häntä tekemään niin terveellä tavalla ja ilman väkivaltaa.
Dialogi, itsevarmuus, sosiaaliset taidot ja muut hänelle opettamasi resurssit ovat välttämättömiä hänen loppuelämänsä ajan.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Armero Pedreira, P., Bernardino Cuesta, B., & Bonet de Luna, C. (2011). Acoso escolar. Pediatría Atención Primaria, 13(52), 661-670. Disponible en: https://scielo.isciii.es/scielo.php?script=sci_arttext&%20pid=S1139-76322011000600016&lng=es&nrm=iso
- Garaigordobil, M., & Oñederra, J. A. (2010). Inteligencia emocional en las víctimas de acoso escolar y en los agresores. European journal of education and psychology, 3(2), 243-256. Disponible en: https://www.redalyc.org/pdf/1293/129315468008.pdf
- Suckling, A. (2006). Herramientas contra el acoso escolar: un enfoque integral. Ediciones Morata.