Opeta lasta selviämään kiusaamisesta
Lapset voivat olla upeita ja ihania, mutta myös hyvin julmia. Suurimmassa osassa tapauksia huono käytös ei ole lasten itsensä syytä, vaan he esimerkiksi seuraavat kotoa saamaansa huonoa esimerkkiä tai taipuvat ryhmäpaineen alla. Kiusaamista ei pitäisi hyväksyä missään muodossa, mutta valitettavasti toisinaan vanhempien on pakko opettaa lasta selviämään kiusaamisesta.
Heti alkuun todettakoon, että lapset eivät ole luonnostaan pahoja. Monet käyttävät kiusaamista puolustusmekanismina kuvitellessaan sen olevan tapa samaistua vanhempiin tai matkia näitä. Jotkut vanhemmat välittävät oman turhautumisensa ja heikon itsetuntonsa lapsilleen, kun taas toiset ovat yksinkertaisesti tottuneet tällaiseen asenteeseen.
Vanhempina toivomme usein, että olisimme itse he, jotka kohtaavat kiusaajat. Oman lapsen kärsimyksen todistaminen aiheuttaa vanhemmissa surua, ahdistusta ja raivoa, mutta aikuinen ei voi ottaa oikeutta omiin käsiinsä, vaan tilanteeseen täytyy löytyä rakentavampi ratkaisu.
Opeta lasta selviämään kiusaamisesta
Kuuntele lasta
Tärkeintä on kuunnella lasta ja keskustella hänen kanssaan ja näin selvittää, mistä tilanteessa on kyse. Jos kiusaaminen tapahtuu koulussa, myös opettajan kanssa on syytä keskusteella tilanteesta. Lasta on rohkaistava kertomaan kaikista negatiivisista tilanteista luotettavalle aikuiselle.
Älä nöyryytä lasta
Jotkut vanhemmat nöyryyttävät lasta yrittäessään saada tämän käyttäytymään rohkeasti. He saattavat ajatella, että lapsen kutsuminen pelkuriksi tai itkupilliksi saa tämän ryhdistäytymään ja vastustamaan kiusaajia. Tosiasiassa tämäkin on yksi kiusaamisen muoto, eikä missään nimessä oikea tapa reagoida tilanteeseen. Kiusattu lapsi kaipaa päinvastoin empatiaa.
Opeta lasta olemaan välittämättä kiusaajista
Hyvä menetelmä näissä tilanteissa on sivuuttaa kiusaajat. Aina tämä ei auta, mutta usein lapset kyllästyvät huomatessaan, etteivät saa toisessa aikaan haluamaansa reaktiota.
“Rohkea pelkää vastustajaa, pelkuri omaa pelkoaan.”
– Francisco de Quevedo
Käytä älyä
Äly ja älykkyys voivat olla hyvin voimakas ase. Lasta voi opettaa vastaamaan kiusaajien kommentteihin nopeasti ja jopa ironisesti, mikä voi alkaa tuottaa tulosta nopeasti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lapsi saisi vuorostaan itse kiusata tai nöyryyttää muita. Hänen ei tule vastata kiusaamiseen väkivallalla tai loukkauksilla.
Rohkaise lasta vaalimaan ystävyyssuhteita
Ystävyyssuhteet ovat hyvä tapa estää lasta eristäytymästä muusta maailmasta kiusaamisen vuoksi. Ystävät saavat lapsen tuntemaan olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi. Ystävystyminen samassa tilanteessa olevien ikätovereiden kanssa luo yhteisymmärrystä, josta voi olla lapselle paljon apua.
Tarkkaile varoitusmerkkejä
Asia, jota vanhemmat pitävät viattomana, voikin olla vakava, tai lapsi saattaa pysyä täysin hiljaa kodin ulkopuolella tapahtuvista asioista. Vanhempien kannattaa siis aina tarkkailla lapsen käytöstä ja siinä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia. Jos lapsi alkaa käyttäytyä itselleen epätyypilliseen tapaan, on asiaan tartuttava välittömästi.
Mitä jos oma lapsi on kiusaaja?
Jos tilanne onkin päinvastainen, ja oma lapsi paljastuu kiusaajaksi, on vanhempien ensimmäisenä mietittävä, mistä moinen käytös johtuu. Vanhempien ei kannata luoda draamaa, vaan keskustella lapsen kanssa ja selvittää tämän motiivit. Jos lapsi esimerkiksi matkii vanhempiensa käytöstä, on selvää, että vanhempien on muutettava omia tapojaan.
Lapselle on selitettävä, miksi kiusaaminen on aina väärin, ja miltä se tuntuu kiusaamisen kohteesta. Kun lapsi on kiltti muille, muut ovat todennäköisemmin kilttejä hänelle.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Castillo Quiñonez, G. G. (2015). Promover los valores sociales y familiares para evitar las burlas y el índice de malas palabras dentro del salón de clases en los niños de 4 a 5 años de la escuela Dr. Otto Arosemena Gómez año lectivo 2014-2015(Bachelor’s thesis, Universidad de Guayaquil Facultad de Filosofía, Letras y Ciencias de la Educación). http://repositorio.ug.edu.ec/handle/redug/13219
- Reynolds, C., & Richmond, B. (1997). Escala de ansiedad manifiesta en niños (revisada). CMAS-R. Manual. México: El Manual Moderno.
- Albornoz, N., Silva, N., & López, M. (2015). Escuchando a los niños: Significados sobre aprendizaje y participación como ejes centrales de los procesos de inclusión educativa en un estudio en escuelas públicas en Chile. Estudios Pedagógicos (Valdivia), 41(ESPECIAL), 81-96. https://scielo.conicyt.cl/scielo.php?pid=S0718-07052015000300006&script=sci_arttext