Kotiäiti ja -isäkin tekevät työtä
Äidit, jotka ovat kotona lasten kanssa, ovat työtä tekeviä siinä missä työpaikoilla työskentelevätkin naiset. He antavat myös perheelleen, vaikka eivät tuokaan palkkaa. He pääsevät vasta myöhään nukkumaan, mutta eivät saa ylityökorvauksia. Vaikka monelle tämä totuus onkin vaikeasti uskottavissa, kotona olevat vanhemmat tekevät arvokasta työtä, joka on kenties myös maailman kauneinta työtä.
Me tiedämme kaikki, että elämme maailmassa, jossa on paljon vaatimuksia naisia kohtaan. Naiset myös vaativat paljon itseltään – usein halutaan äärimmäistä tehokkuutta ihan kaikilla elämänalueilla. Monet naiset taistelevat päivittäin yhteiskunnassa, joka antaa heille vain vähän tunnustusta. He suunnittelevat aikatauluja, huolehtivat lapsista, jättävät ja hakevat nämä koulusta, antavat rahallisesti perheelleen, ja siinä sivussa huolehtivat tietysti omasta tunne-elämästään.
Tämä ei ole helppoa, ja siitä huolimatta miljoonat naiset tekevät kaiken tämän päivittäin: he kasvattavat ja kouluttavat, ja silti saavuttavat työssään asetetut tavoitteet. On kuitenkin myös monia äitejä, jotka haluavat vapaaehtoisesti viivyttää paluutaan työpaikalle lapsen syntymän jälkeen.
Joskus tämä johtuu henkilökohtaisesta valinnasta, ja joskus taas työn kontekstista tai uuden työn löytämisen monimutkaisuudesta – paluu on usein hyvin vaikeaa. On silti tärkeää muistaa, että nainen tai mies, joka jää kotiin hoitamaan lapsiaan, tekee myös työtä, vaikka hän onkin kotiäiti tai -isä.
Mietitäänpä tätä hetken verran.
Kotiäiti ei ansaitse rahaa, mutta tekee töitä ja sijoittaa parhaaseen projektiin
Lapsi ei ole ainoastaan äärettömän tärkeä projekti, vaan vanhempien velvollisuus, päivittäinen inspiraation lähde ja ihminen, jolle omistetaan koko loppuelämä.
- Me tiedämme, että nykyisin on helppoa löytää äitejä, jotka palaavat töihin innostuneina pidettyään äitiyslomansa – vapaan pituus vaihtelee, mutta useissa maissa loma on vain 4 kuukautta.
- Suuri osa pariskunnista tällaisissa maissa kuitenkin ajattelee, että näin lyhyt äitiysloma on liian vähän.
- Sellaiset organisaatiot kuten WHO suosittelevat imettämisen jatkamista kuuteen kuukauteen asti. Siten olisi loogista, että sosiaaliset organisaatiot vastaisivat lyhyiden äitiyslomien maissa pidentämällä tätä jaksoa.
Eräs asia on valitettavasti totta: maailmalla työpaikka ei aina ole myönteinen äitiyden tärkeiden tarpeiden suhteen. Siksi moni nainen yksinkertaisesti valitsee jäädä kotiin kasvattamaan lapsiaan.
“Jään kotiin, mutta en silti vahvista perinteistä sukupuolimallia”
Nykypäivänä ei ole pulaa ihmisistä, joille on hyvin yllättävää, että äiti valitsee vapaaehtoisesti tämän ratkaisun. Monelle ensimmäinen asia, joka tulee mieleen, on se että naiset “luopuvat” siitä arvokkaasta ajasta, jonka he voisivat käyttää ammatillisen ja henkilökohtaisen hyvinvointinsa lisäämiseen.
- Jos äiti jää kotiin eikä palaa töihin, tämä ei kuitenkaan vahvista mitään tai jätä naista paitsi mistään. Nämä äidit saavat laatuaikaa ja sijoittavat omasta itsestään lapsiinsa, ja kenties sellaisessa ympäristössä, jossa ei ole kiirettä, aikatauluja, stressiä tai painetta.
- On myös tärkeää muistaa, että on monia miehiäkin, jotka valitsevat kotiin jäämisen lapsia hoitaakseen. Usein näissä tilanteissa on kuitenkin niin, että perheellä on suuremmat tulot, ja siten isä voi helpommin lykätä paluutaan työhön.
Vanhemmuus on työ, joka vie noin 27 tuntia vuorokaudesta
Tämä ei ole palkallinen työ, eikä siinä ole taukoja tai lomia. Kun kasvatat lapsia, sinulla täytyy silti olla pätevyys kärsivällisyydessä, asiantuntijuudessa ja kestävyydessä.
- Et saa juurikaan unta, aikataulut eivät tosiaankaan ole joustavia, ja viikonloput ovat vain jatkumoa viikolle.
- Ei ole mitään kahvitaukoja tai perjantain huolettomia illallisia.
Äidit, jotka päättävät jäädä kotiin, eivät valita kuukausipalkan olemattomuudesta, eivätkä he koskaan tulekaan valittamaankaan. Monelle ei ole mitään parempaa palkkaa kuin lasten hymy, hyvänyön halaus tai jaetut päiväunet sohvalla.
Norja on monen mielestä paratiisi äideille ja perheille
Tämä on eräs fakta, joka tulisi muistaa aiheeseen liittyen: jos sosiaalipolitiikka keskittyisi enemmän sovitteluun, äidit eri puolilla maailmaa eivät epäröisi yhdistää työtä ja äitiyttä.
Nykyään on edelleen monia naisia, jotka näkevät kuinka raskaaksi tulo voi johtaa työpaikan menettämiseen.
Heti kun näin käy, tämä on todiste siitä, että kyseinen yhteiskunta ei onnistu kehittymään.
Siksi moni pitää esimerkkinä Pohjoismaita, vaikkapa Norjaa, jossa äitiysloma on hyvällä tolalla.
Norjassa äitiysloma on 56 viikkoa (noin vuosi ja kaksi kuukautta).
- Norjalaiset äidit voivat valita ottaa 46 viikkoa 100 %:n palkalla tai sitten 56 viikkoa 80 %:n palkalla.
- Isä voi nauttia kymmenen viikon vapaasta täydellä palkalla.
- Lisäksi päivähoitopalvelut ovat taatut. Useimmat yritykset Norjassa itse asiassa tarjoavat tällaista.
- Työtunnit ovat keskimäärin 37 tuntia viikossa.
- Norjalaiset voivat käyttää 20 päivää vuodessa lasten hoitamiseen.
- Valtio tarjoaa 120 euroa kuukaudessa, kunnes lapsi on 18-vuotias.
Voidaankin sanoa, että Norja olisi yksi ihanne kaikille lyhyiden äitiyslomien maille. Näin voitaisiin sijoittaa tasa-arvoon, ja lisäksi annettaisiin arvoa lasten kasvattamiselle – hehän ovat tulevaisuutemme.
Meidän ei tulisi koskaan syrjiä naista, joka syystä tai toisesta päättää pysyä kotona hoitaakseen lapsiaan. Nämä naiset sijoittavat tulevaisuuteemme ihan siinä missä työpaikoilla päivänsä viettävätkin ihmiset.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
- Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
- Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
- Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
- Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos.