Mitä vahvistusaikataulut ovat ja kuinka niitä käytetään?
Behaviorismi on psykologinen teoria, joka tarjoaa erilaisia tekniikoita käyttäytymisen muokkaamiseen. Monia niistä käytetään lasten kasvatukseen koulussa tai kotona. Yksi tunnetuimmista on positiivinen vahvistaminen (toivotun käyttäytymisen palkitseminen), jota voi soveltaa eri tavoin tavoitteesta riippuen. Tänään keskustelemme siitä, mitä vahvistusaikataulut ovat ja kuinka niitä käytetään.
Monet eri ärsykkeet voivat toimia positiivisina vahvistajina. Ne voivat olla aineellisia asioita, kuten herkkuja ja leluja, tai ilmaisuja, kuten kehuminen tai onnitteleminen. Halutusta käyttäytymisestä riippuen jotkut positiiviset vahvistajat voivat olla hyödyllisempiä kuin toiset.
Vahvistusaikataulut
Jatkuva tai osittainen
Tunnetuin tekniikka on jatkuva vahvistaminen: käyttäytyminen palkitaan (vahvistetaan) aina, kun sitä ilmenee. Esimerkiksi joka kerta kun lapset petaavat sängyn, heitä kehutaan siitä. Tämä on varsin tehokas keino luoda uusia käyttäytymismalleja, sillä se saa enemmän vastetta.
Toisaalta on olemassa osittaista vahvistamista. Tässä tapauksessa haluttua käyttäytymistä ei aina seuraa vahvistaminen. Joskus lapset palkitaan ja joskus ei. Tämä tekniikka sopiikin paremmin jo olemassa oleviin käyttäytymismalleihin. Näin toimimalla käytös riippuu yhä vähemmän vahvistajista.
Yksi esimerkki tästä on se, kun kehumme lapsiamme huoneidensa siivoamisesta. Vaikka siivoaminen on säännöllistä toimintaa, siitä kehuminen silloin tällöin auttaa heitä jatkamaan sitä.
Suhde ja aikaväli
Osittaisessa vahvistamisessa on kaksi eri kategoriaa. Suhteellista vahvistusaikataulua käytettäessä palkinto annetaan aina sen jälkeen, kun on saatu tietty määrä vastetta. Esimerkiksi jos lapsi palkitaan hampaiden pesemisestä antamalla hänelle tarra, se tulisi tehdä aina kolmannen kerran jälkeen.
Intervalliaikataulussa vahvistaminen tapahtuu sen jälkeen, kun tietty aika on kulunut lapsen viimeisestä vasteesta. Esimerkiksi silloin, kun lapset lukevat kokeisiin huoneessaan ja vanhemmat käyvät silloin tällöin heidän luonaan kehumassa ja tsemppaamassa. Vahvistusta annetaan siis aika ajoin. Lasten tulee kuitenkin toimia halutulla tavalla, jotta käytöstä voidaan vahvistaa.
Aika ajoin tapahtuvan vahvistamisen haittapuoli on se, että vahvistajien välillä on tauko. Tällöin lapset tietävät, että tietty aika kuluu ennen uutta käyntiä, joten he saattavat lopettaa toiminnan hetkeksi. Tätä ongelmaa ei esiinny niin usein, kun tauot ovat lyhyempiä.
Kiinteä tai muuttuva aikataulu
Edellä mainitut aikataulut voivat olla kiinteitä tai muuttuvia. Kiinteässä suhteellisessa aikataulussa vahvistamista tapahtuu, kun on saatu tietty määrä vastetta (tarran saaminen kolmannen hammaspesun jälkeen). Muuttuva suhteellinen aikataulu taas on suurin piirtein samanlainen, mutta palkitsemiseen ei ole kiinteää vastemäärää (lapset voivat saada tarran toisen, kolmannen tai viidennen hammaspesun jälkeen).
Sama koskee intervalliaikataulua. Kiinteässä intervalliaikataulussa vahvistajat ilmaantuvat aina tietyin väliajoin. Jos lapsi pitää lukemisesta, hän saa kymmenen minuutin välein pisteen, jonka hän voi myöhemmin vaihtaa palkkioksi. Jos taas kiinteää aikataulua ei ole, se on vaihteleva (lapsi lukee kokeisiin ja vanhempi käy tsemppaamassa häntä aina välillä, joskus 15 minuutin välein, joskus 20 minuutin välein jne.).
Vahvistusaikataulujen hyödyt
Jokaisella vahvistusaikataululla on omat piirteensä ja etunsa. Jatkuvat aikataulut ovat tehokkaampia uusien käyttäytymismallien luomisessa. Osittaiset aikataulut ovat tehokkaampia käyttäytymisen ylläpitämisessä ajan myötä.
Suhteelliset vahvistusaikataulut näyttävät olevan tehokkaampia kuin intervalliaikataulut. Jos ne molemmat ovat kiinteitä, vahvistajien välillä on tauko. Tämän välttämiseksi tauot on hyvä pitää lyhyinä ja toistojen määrä pienempänä, tai noudattaa muuttuvaa aikataulua. Vahvistusaikataulu voidaan valita sen mukaan, minkä tyyppistä käyttäytymistä työstetään.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Figueroa Salvador, D. (2018). Una revisión de estudios de tratamientos cognitivo-conductuales de eficacia para el abordaje del Trastorno Negativista Desafiante. In X Congreso Internacional de Investigación y Práctica Profesional en Psicología XXV Jornadas de Investigación XIV Encuentro de Investigadores en Psicología del MERCOSUR. Facultad de Psicología-Universidad de Buenos Aires. https://www.aacademica.org/000-122/14
- Lim, A (2020, July 02). Schedules of reinforcement. Simply Psychology. www.simplypsychology.org/schedules-of-reinforcement.html
- Torres, C., Villamil, W., & Calleros, K. (2009). Efectos de la disminución de la probabilidad y la disponibilidad de reforzamiento en programas temporales de distinta duración. Revista mexicana de análisis de la conducta, 35(SPE), 87-100.
- Rodríguez, E. M. (2018b, 23 octubre). ¿Qué es el condicionamiento operante o instrumental. Recuperado 8 enero, 2020, de https://lamenteesmaravillosa.com/que-es-el-condicionamiento-operante-o-instrumental/