6 myyttiä hampaiden harjaamisesta
Lapsen suuhygieniasta huolehtiminen on tärkeää ensimmäisen hampaan puhkeamisesta lähtien. Suurimmassa osassa perheitä lapsen hampaiden harjaamisesta ja suun hoidosta huolehditaan hyvin, mutta suuhygieniasta huolehtimiseen liittyy myös tiettyjä haitallisia uskomuksia, jotka voivat vaarantaa lapsen suun terveyden.
6 myyttiä hampaiden harjaamisesta
1. Maitohampaiden harjaaminen ei ole välttämätöntä
Joku saattaa ajatella, että maitohampaista huolehtiminen ei ole välttämätöntä, koska kyse ei ole pysyvistä hampaista, mutta tosiasiassa vauvan hampaiden harjaaminen on tärkeää aloittaa heti ensimmäisen hampaan puhjettua, sillä myös maitohampaisiin voi muodostua kariesta ja reikiä, jotka saattavat johtaa vieläkin vakavampiin ongelmiin. Hyväkuntoiset maitohampaat paitsi auttavat lasta puhumisessa ja syömisessä, myös pitävät paikkaa niiden tilalle aikanaan kasvaville rautahampaille. Hampailla on myös tärkeä sosiaalinen rooli, sillä hymyileminen auttaa lasta olemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa ilman häpeää tai komplekseja.
Pienen lapsen hampaat harjataan kevyin liikkein pehmeällä vauvaharjalla, käyttäen pientä määrää fluorihammastahnaa. Aluksi vanhemmat ovat yksin vastuussa lapsen hampaiden pesemisestä. Lapsi voi alkaa harjoitella hampaiden harjaamista noin 3 vuoden iässä, mutta vanhempien täytyy varmistaa hampaiden todella puhdistuvan siihen asti, että lapsi on noin 6-vuotias, minkä jälkeen hän voi huolehtia itsenäisesti hampaistaan.
2. Hampaiden harjaaminen kerran päivässä riittää
Aivan kuten aikuistenkin, myös lasten hampaat on tärkeää harjata vähintään kaksi kertaa päivässä – aamulla heräämisen jälkeen ja illalla ennen nukkumaanmenoa. Kahden tai kolmen päivittäisen harjauksen avulla hampaiden pinnalle kerääntyvä plakki hajoaa. Yhden harjauskerran tulee kestää noin 2 minuuttia.
3. Lasten ei tarvitse käyttää hammastahnaa
Asiantuntijat suosittelivat pitkään, että alle 2-vuotiaiden lasten hampaita harjattaessa ei käytetä fluorihammastahnaa, mutta nykyään fluorihammastahnan käyttö suositellaan aloitettavan heti ensimmäisen hampaan puhjettua. Hammastahnan määrä ja tyyppi riippuvat lapsen iästä ja käyttöveden fluoridipitoisuudesta.
Alle 3-vuotiaan hampaiden harjauksessa käytetään noin riisiryynin kokoista määrää hammastahnaa, jonka fluoridipitoisuus on 1 000–1 100 ppm (parts per million) eli 0,10–0,11 %. Jos käyttöveden fluoridipitoisuus on yli 0,7 mg/l (0,7 ppm) mutta alle 1,5 mg/l, alle 6-vuotiaille suositellaan tahnaa, jonka fluoridipitoisuus on enintään 500 ppm. Jos veden fluoridipitoisuus on yli 1,5 mg/l, alle 6-vuotiaalle ei suositella fluorihammastahnan käyttöä lainkaan.
4. Hampaiden harjaaminen ei ole välttämätöntä, jos käyttää suuvettä
Ainoa tapa irrottaa tehokkaasti plakkia, bakteereita ja likaa on hampaiden harjaus. Suuveden käytöstä voi joissain tapauksissa olla hyötyä, mutta suuvesi ei koskaan korvaa hampaiden harjausta. Yleensä pienille lapsille ei suositella suuveden käyttöä, koska he eivät välttämättä pysty välttämään suuveden nielemistä. Alle 6-vuotiaiden lasten tulisi välttää fluorisuuvesiä myös siitä syystä, että liiallinen altistus fluoridille voi johtaa fluoroosiin. 6–12-vuotiaiden lasten tulee käyttää suuvettä vain aikuisen tarkassa valvonnassa.
5. Harjaaminen puhdistaa hampaiden kaikki pinnat
Lapsen hampaita harjattaessa on varmistettava, että sekä sisä-, ulko- että purupinnat puhdistuvat hyvin. Harjalla ei kuitenkaan päästä käsiksi hampaiden väleihin, vaan niiden puhdistamiseen tarvitaan hammaslankaa tai hammasväliharjaa. Hammaslääkäri on paras henkilö ohjeistamaan, koska lapsen hampaita kannattaa alkaa langata. Hampaiden harjauksen yhteydessä myös lapsen ienrajat ja kieli on puhdistettava hyvin.
6. Hampaat kuuluu harjata voimalla
Moni uskoo, että mitä kovempaa hampaita harjaa, sitä paremmin ne puhdistuvat. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä kovaa painaminen ei vaikuta hampaiden puhdistumiseen, ja liian kovaa harjaaminen voi jopa kuluttaa hampaiden pintoja ja vahingoittaa ikeniä. Lapsen hampaat harjataan pienin liikkein harjaa edestakaisin liikuttaen. Hammasharja asetetaan 45 asteen kulmaan hampaan pintaa ja ientä vasten, eikä sitä saa painaa liian kovaa.
Avain hyvään suuhygieniaan on paitsi hampaiden säännöllinen harjaaminen, myös sokeria sisältävien tuotteiden välttäminen, terveellisen ruokavalion noudattaminen ja säännöllisesti hammastarkastuksissa käyminen. Hammaslääkäri paitsi tarkistaa lapsen suun ja hampaiden tilan, myös keskustelee lapsen kanssa, antaa neuvoja ja opettaa hyviä suuhygieniatapoja.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Holmgren, C., & Benzian, H. (2018). Global recommendations to prevent tooth decay must be evidence-based. Eastern Mediterranean Health Journal, 24(10), 973.
- Thornton-Evans, G., Junger, M. L., Lin, M., Wei, L., Espinoza, L., & Beltran-Aguilar, E. (2019). Use of toothpaste and toothbrushing patterns among children and adolescents—United States, 2013–2016. Morbidity and Mortality Weekly Report, 68(4), 87.
- Walsh, T., Worthington, H. V., Glenny, A. M., Appelbe, P., Marinho, V. C., & Shi, X. (2010). Fluoride toothpastes of different concentrations for preventing dental caries in children and adolescents. Cochrane database of systematic reviews, (1).
- Arrieta-Vergara, K. M., González-Martínez, F., & Luna-Ricardo, L. (2011). Exploración del riesgo para fluorosis dental en niños de las clínicas odontológicas universidad de Cartagena. Revista de salud pública, 13, 672-683.
- Acosta-Andrade, A., David-Solórzano, J., Pico-Sornoza, A., Sinchiguano-Quinto, K., & Zambrano-Torres, J. (2021). Correcto cepillado dental en niños: Artículo de revisión bibliográfica. Revista Científica Arbitrada en Investigaciones de la Salud GESTAR. ISSN: 2737-6273., 4(7), 2-22.
- Soria-Hernández, M. A., Molina, N., & Rodríguez, R. (2008). Hábitos de higiene bucal y su influencia sobre la frecuencia de caries dental. Acta pediátrica de México, 29(1), 21-24.
- Pita-Fernández, S., Pombo-Sánchez, A., Suárez-Quintanilla, J., Novio-Mallón, S., Rivas-Mundiña, B., & Pértega-Díaz, S. (2010). Relevancia clínica del cepillado dental y su relación con la caries. Atención primaria, 42(7), 372-379.
- Solis, G., Pesaressi, E., & Mormontoy, W. (2020). Tendencia y factores asociados a la frecuencia de cepillado dental en menores de doce años, Perú 2013-2018. Revista Peruana de Medicina Experimental y Salud Pública, 36, 562-572.