Näin asetat rajat positiivista kurinpitoa käyttämällä
 

Näin asetat rajat positiivista kurinpitoa hyödyntämällä

Positiivinen kurinpito perustuu kuuntelemiseen, kunnioitukseen ja kommunikointiin. Opi asettamaan rajat hyödyntämällä positiivista kurinpitoa.
Näin asetat rajat positiivista kurinpitoa hyödyntämällä

Viimeisin päivitys: 21 lokakuuta, 2022

“Yritän puhua, mutta he eivät kuuntele minua”… “Kun kiellän heitä, he saavat raivokohtauksia, enkä saa heitä kuriin”… “Se ei toimi helpolla tavalla, joten teen sen vaikeamman kautta. Nämä lauseet ovat tyypillisiä tilanteita lasten kasvatuksessa. Ne kuvastavat hetkiä, jolloin rajojen asettamisesta ja lapsen kieltämisestä tulee mahdotonta. Positiivisen kurinpidon avulla lapset on kuitenkin mahdollista saada tottelemaan, kehittämään sosiaalisia taitoja ja käyttäytymään kunnioittavasti ja asiallisesti. Katsotaanpa, mistä tässä oikein on kyse.

Saatat olla kiinnostunut tästäkin: Rajoittavat vanhemmat, kapinalliset lapset

Mitä on positiivinen kurinpito?

Monille on itsestään selvää, että positiivinen kurinpito perustuu lasten sekä heidän tunteidensa ja tarpeidensa kunnioittamiseen ja arvostamiseen, mutta kaikki eivät ymmärrä tätä. Edelleen vallalla ovat ikäsyrjintään perustuvat ja aikuiskeskeiset vanhemmuustyylit, jotka pohjautuvat autoritaarisiin lauseisiin, kuten “Lasten on toteltava, koska he ovat lapsia, koska minä olen vanhempi ja koska minä sanon niin”.

Positiivinen kurinpito perustuu Alfred Adlerin ja Rudolf Dreikursin teorioihin. He olettivat, että ihmiset käyttäytyvät kuulumistarpeensa mukaan. Siksi tällaisen vanhemmuuden tavoitteena on kasvattaa arvojen kautta niin, että lapset eivät tarvitsisi vanhempiaan paikalle tietääkseen, mikä on oikein ja miten heidän kuuluisi toimia.

Tällainen kurinpito kehittää siis lyhykäisyydessään itsehillintää, itsesäätelyä, itsetuntoa ja autonomiaa. Se pyrkii opettamaan lapsille taitoja ja uskoo heidän synnynnäisiin kykyihinsä oppia ne. Lisäksi se antaa oppitunteja elämästä.

On erittäin tärkeää selventää, että positiivinen kurinpito ei ole positiivista eikä ylisuojelevaa. Se ei ole synonyymi rajojen puuttumiselle, eikä myöskään ylisuojelua. Tällainen vanhemmuus on autoritaarisen tyylin vastakohta; jälkimmäisessä lapsi tottelee vain pelosta tai auktoriteettia totellakseen, mutta ymmärtämättä tekojensa tarkoitusta.

Ei pidä unohtaa, että aikuiset ovat aina roolimalleja: lapset oppivat matkimalla. Siksi meidän on tärkeää analysoida omaa käyttäytymistämme ennen kuin korjaamme lastemme käyttäytymistä.

Äiti keskustelee tyttärensä kanssa.
Rikkomattomien rajojen asettamiseksi on erittäin tärkeää tietää, miten huonosti käyttäytyviä lapsia oikaistaan hellyydellä ja kurilla. Tämä tekee heistä tietoisia rajoista, joita heidän ei pitäisi ylittää, ja seurauksista, joita heidän tekonsa voivat aiheuttaa.

Saatat olla kiinnostunut tästäkin artikkelista: Miten lasten aivot toimivat, kun heillä on kiukkukohtaus?

Näin kiellät lasta hyödyntämällä positiivista kurinpitoa

Kun haluamme kieltää lasta tekemästä jotain, käskeminen ei ole ainoa vaihtoehto. Tässä on muutamia tärkeitä ohjeita, jotka kannattaa pitää mielessä.

On tärkeää tietää, että rajojen asettaminen edellyttää aikuisilta johdonmukaisuutta, jatkuvuutta ja oikea-aikaisuutta (ajoissa toimimista). Vältä toimia, jotka hämmentävät lasta: esimerkiksi tänään annat hänen olla harjaamatta hampaitaan ennen nukkumaanmenoa, mutta huomenna hermostut, kun hän haluaa samaa.

Meidän on tuotava selkeästi esiin, millaista käyttäytymistä odotamme, ja voimme ottaa lapset mukaan sääntöjen laatimiseen kotona. Joistakin asioista ei voi neuvotella, kuten käsienpesusta ennen ruokailua, mutta toisissa voimme olla joustavampia ja etsiä keskitien.

Positiivisen kurinpiton yksi peruspilareista on kommunikointi ja keskustelu. Vuoropuhelu ja neuvottelu lasten kanssa on keino harjoitella näitä sosiaalisia taitoja.

Toisaalta on pidettävä mielessä, että rajojen tulee olla lapsen iän mukaisia. On eri asia muokata kouluikäisen, itsenäisemmäksi oppivan lapsen käytöstä kuin sellaisen lapsen käytöstä, joka ei vielä täysin ymmärrä kieltoja.

Eräs hyvin kiintoisa keino kieltää lasta on vahvistaa haluttuja käyttäytymismalleja. Eli voit yrittää siirtää huomion siihen, mitä annat lasten tehdä. “Minulle tulee todella hyvä mieli, kun menen huoneeseesi ja näen sinun siivonneen lelusi” vahvistaa järjestyksen eikä epäjärjestyksen merkitystä.

Lopuksi, meidän on oltava valmiita kohtaamaan myös kiukkua tai “raivokohtauksia” lasten taholta, sillä emme aina saa haluamaamme reaktiota. On tärkeää olla kärsivällinen ja oppia kunnioittamaan lastemme tahtia. Mitä tämä tarkoittaa? Että emme itsekin turhaudu tai hermostu, jos lapsi suuttuu koska ei saa jotain, vaan sen sijaan yritämme ymmärtää häntä, auttaa häntä rauhoittumaan ja selittää syyn päätökseemme.

Lapsi itkee.
Kiukkuisten lasten aivoja ohjaavat heidän tunteensa, sillä toiminnanohjauksesta (organisointi, itsehillintä, impulssien esto) vastaava otsalohko ei ole vielä täysin kehittynyt.

Mitä tulee välttää, jos haluat soveltaa positiivista kurinpitoa?

Paitsi että lyöminen ja piiskaaminen ovat yhdenlaista väkivaltaa, eikä niitä pidä soveltaa milloinkaan tai keneenkään, ne eivät myöskään ole tehokkaan oppimisen väline. Lapset eivät opi tällä tavalla toivottua käyttäytymistä, vaan heille kehittyy pikemminkin pelkoja ja he oppivat puolustautumaan.

Myöskään lapsen “eristäminen” tai rangaistusten käyttö eivät ole suositeltavia kurinpitomuotoja, koska ne eivät yleensä liity tiettyyn arvoon tai seuraukseen. Jos siis haluan, ettei lapsi lyö pikkuveljeään, ja lähetän hänet huoneeseensa sen vuoksi, en anna hänen oppia ymmärtämään “logiikkaa” kahden teon välillä. Jätän vain huomioimatta hänen tekojensa syyn, mitätöin hänen tunteitaan ja panen hänet kärsimään tavasta, jolla hän ulkoistaa ne. Mitä positiivista oppimista tästä voisi edes seurata?

Jokainen lapsi on ainutlaatuinen

Kaiken edellisen lisäksi on erittäin tärkeää muistaa, että jokaisella lapsella on erilaiset toiveet ja tarpeet. Jos siis haluamme soveltaa positiivista kurinpitoa vanhemmuudessa, meidän on löydettävä oikea tapa tehdä se lastemme kanssa ja varmistettava, että heidän oppimisensa todella on positiviivista.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Santa Cruz, F. F., & D’Angelo, G. (2020). Disciplina positiva para el desarrollo de las habilidades emocionales. Revista de Investigacion Psicologica, (24), 53-74.
  • Castellanos, S. A. P. (2015). Disciplina positiva una estrategia de amor para la promoción de pautas de crianza y manejo de las emociones. Reflexiones sobre la Educacion en Iberoamerica., 24.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.