Yleisimmät ongelmat lapsen emotionaalisessa kehityksessä

13 marraskuu, 2020
Tietyn tyyppiset emotionaaliset ongelmat ovat osa lapsen normaalia kehitystä.

Tietyn tyyppiset emotionaaliset haasteet ovat normaali osa ihmisen kehitystä, ja jokainen lapsi kokee niitä jossain vaiheessa. Pahentuessaan tai kerta toisensa jälkeen toistuessaan ne voivat kuitenkin aiheuttaa ongelmia. Tänään puhumme siitä, mitä ovat yleisimmät ongelmat lapsen emotionaalisessa kehityksessä.

Yleisimmät ongelmat lapsen emotionaalisessa kehityksessä

Ihmisen tunteet alkavat kehittyä välittömästi syntymän jälkeen, ja äidin ja lapsen välille muodostuva emotionaalinen side hyödyttää merkittävästi lapsen sosiaalista ja emotionaalista kehitystä. Tunteet ja tapa, jolla lapsi prosessoi niitä, muodostuvat hänen persoonallisuutensa tukipilareiksi. Jokaisella ilmenee kuitenkin yksi tai useampi emotionaalinen ongelma lapsuuden aikana.

Ne ovat yleensä normaali osa lapsen kehitystä, mutta joissain tapauksissa ne liittyvät erilaisiin ongelmiin kuten syömis- ja unihäiriöihin, heikkoon koulumenestykseen tai vaikeuksiin ylläpitää sosiaalisia suhteita. Tästä syystä vanhempien on tärkeä olla valppaina tunnistamaan, ehkäisemään ja hoitamaan ongelmat ajoissa.

Kiukkukohtaukset

Kiukkukohtaus on kypsymätön tapa ilmaista vihaa, epämukavuutta tai turhautuneisuutta. Kiukkukohtaukset ovat normaaleja 1-4-vuotiaille lapsille. Kiukkukohtaus ilmenee suuttumuksena, huuutamisena sekä liioiteltuna itkemisenä. Kyseessä on kommunikaatiomuoto, jolla lapsi ilmaisee sitä, ettei hänen halunsa tai tarpeensa ole tulleet täytetyiksi. Kiukkukohtauksia ilmenee 1-3-vuotiailla lapsilla, sillä silloin lapsi ei vielä osaa hallita tunteitaan.

Yleisimmät ongelmat lapsen emotionaalisessa kehityksessä

Kiukkukohtauksen aiheuttavat tilanteet
  • Jos lapsen perustarpeita, kuten nälkää, janoa tai unentarvetta ei tyydytetä välittömästi.
  • Lapsen pitää purkaa sen hetkistä tai kerääntynyttä turhautuneisuutta, pelkoa tai jännitettä.
  • Kun lapsi tuntee, että jokin asia on epäreilu tai hän ei ole ansainnut jotakin.
  • Lapsi on velvoitettu tekemään jotakin, mutta lapsi ei sitä halua tehdä tai lapsen tulee lopettaa sellainen tekeminen, josta hän pitää.

Noin kaksivuotiaana lapsi löytää kiukkukohtausten voiman. Jos lapsi järjestää kiukkukohtauksen ja täytät heti lapsen tarpeet, lapsi ymmärtää, että hänellä on työkalu, jonka avulla hän voi manipuloida tunteitasi saadakseen haluamansa. Tästä syystä ei kannata reagoida sellaisiin kiukkukohtauksiin, jotka johtuvat huomionhakuisuudesta tai vaatimuksesta saada jotakin.

Kun lapsi on rauhoittunut, kerro lapselle että suuttumalla, itkemällä ja potkimalla ei lapsi tule saamaan haluamaansa. On tärkeää asettaa lapselle rajoja, jotta lapsi ei saa tahtoaan läpi. Ajan myötä lapsi tulee oppimaan, että paras tapa on keskustella ja kommunikoida sen sijaan että alkaisi kiukutella.

Jos lapsen kiukkukohtaus kuitenkin johtuu jostakin perustarpeen tyydyttymättömyydestä, kuten nälästä, janosta tai väsymyksestä, ota lapsi syliin rauhoittaaksesi häntä. Toimi samalla tavoin jos huomaat lapsen olevan peloissaan tai turhautunut jostakin. Ensiksi sinun tulee löytää yhteys lapsen tunteisiin, sitten ohjata lapsen käyttäytymistä ja etsiä parhaat ratkaisut tilanteeseen.

Mustasukkaisuus

Mustasukkaisuus on irrationaalinen reaktio, jossa yhdistyy surullisuutta, itsetunnon alhaisuutta sekä kateuden tunteita toista ihmistä kohtaan. Tämä on normaali evolutiivinen reaktio tiettyihin muutoksiin lapsen ympäristössä.

Mustasukkaisuus ei kuitenkaan ole merkittävä ongelma, mikäli tunne on olosuhdesidonnainen tai väliaikainen. Jos mustasukkaisuus kuitenkin vaikuttaa lapsen itsetuntoon, sosiaaliseen ja emotionaalisen kehitykseen tai kestää yli 5-vuotiaaksi asti, voi se aiheuttaa poikkeavaa käytöstä.

Yleisimmät ongelmat lapsen emotionaalisessa kehityksessä

Mustasukkaisuus voi johtaa käyttäytymisongelmiin, kuten aggressiivisuuteen, epävarmuuteen tai taantumiseen. Lisäksi se voi aiheuttaa epätasapainoa ihmissuhteisiin, epäluottamusta, itsepäisyyttä tai kateutta. Yleisimmin mustasukkaisuutta lapsessa aiheuttaa uusi sisarus. Lapsi saattaa tuntea mustasukkaisuutta, mikäli hänen tarpeita ei tyydytetä samaan tapaan kuin ennen, eikä lapsi tunne enää itseään erityiseksi. 

Lapsella saattaa herätä pelkoa tai tunteita, siitä että vanhemmat eivät enää välitä hänestä. Tällaisia tunteita aiheuttavat muun muassa seuraavanlaiset tilanteet:

  • Vanhemmat suosivat yhtä lapsistaan.
  • Lapsi on liiallisen riippuvainen toisesta vanhemmasta.
  • Epävarmuuden ja sopeutumattomuuden tunteet.

Jotta lapsen mustasukkaisuutta voisi hallita tai estää, on vanhempien tärkeää vahvistaa lapsen itseluottamusta sekä antaa lapselle runsaasti hellyyttä. On myös tärkeää muokata tiettyjä käyttäytymismuotoja, jotta lapsi ei tuntisi niin, että vanhemmat eivät enää välittäisi hänestä.

Taantuminen

Joskus lapsen tavanomainen käyttäytyminen kokee muutoksia. Lapsi voi taantua ja kadottaa taidon, jonka on jo aiemmin oppinut. Muita taantumiseen liittyviä ongelmia ovat esimerkiksi pedin kastelu, lapsellisesti puhuminen tai tutin pyytäminen.

Taantumista voi ilmetä lapsen ollessa 3-4-vuotias. Se on normaalia silloin, jos lapsen ympäristössä tapahtuu muutoksia, jotka aiheuttavat lapselle stressiä. Taantuminen on puolustusmekanismi trauman syntyyn, konfliktiin tai emotionaaliseen sopeutumattomuuteen. Siksi on tärkeää, että vanhemmat eivät suutu lapselle, mikäli hänellä ilmenee taantumista. Se on usein hetkellistä ja vaihe, jossa lapsi etsii emotionaalista tasapainoa.

Toisaalta on tärkeää selvittää taantumuksen aiheuttavat tekijät, sillä se voi auttaa lasta. Vanhempien ei tule milloinkaan suuttua lapselle, kritisoida häntä tai aiheuttaa lapselle häpeää taantumisen takia. Parasta on osoittaa lapselle solidaarisuutta, kiintymystä sekä omistaa enemmän aikaa hänelle.

Yleisimmät ongelmat lapsen emotionaalisessa kehityksessä

Yleisimmät taantumusta aiheuttavat tekijät
  • Muutokset lapsenhoidossa, kuten uusi hoitaja tai koulun aloitus
  • Äidin raskaus tai sisaruksen syntymä
  • Lapsen tai muun perheenjäsenen vakava sairastuminen
  • Perheenjäsenen menehtyminen
  • Perheen sisäiset konfliktit tai vanhempien ero
  • Muutto uuteen kotiin

Pelot

Pelot kuuluvat lapsen normaaliin emotionaaliseen kehitykseen. Pelko on eräänlainen hälytysjärjestelmä, joka auttaa lasta välttämään mahdollisesti vaaralliset tilanteet. Pelkoa aiheuttavat tilanteet ja asiat vaihtelevat lapsen kehityksellisen tason mukaan.

Esimerkiksi iän myötä jotkut pelot väistyvät uusien pelkojen tieltä, sillä lapsen tulee sopeutua häntä ympäröivän maailman muutoksiin. Näiden ikään liittyvien pelkojen on tapana olla ohimeneviä ja lyhytkestoisia. Joidenkin lasten kohdilla ne saattavat kuitenkin muuttua kroonisiksi ja poikkeaviksi peloiksi.

Iän mukaiset pelot
  • Ensimmäisen vuoden aikana pelot liittyvät voimakkaisiin ja tuntemattomiin ärsykkeisiin, kuten koviin ääniin ja tuntemattomiin ihmisiin.
  • Kuusivuotiaaksi asti pelot liittyvät eläimiin, mysrkyihin, pimeyteen, fantasiahahmoihin (kuten noitiin tai kummituksiin), katastrofeihin ja vanhemmista erossa olemiseen.
  • Kuusivuotiaasta eteenpäin lapsi voi pelätä fyysistä vahingoittumista ja naurunalaiseksi joutumista.
  • Myöhemmin elämässä on tavallista pelätä sairauksia tai onnettomuuksia, heikkoa koulumenestystä tai konflikteja vanhempien kanssa.

Yleisesti ottaen fyysiset pelot, kuten eläimiä, myrskyjä tai vahingoittumista kohtaan olevat pelot vähenevät iän myötä, kun taas sosiaaliset pelot, kuten naurunalaiseksi joutuminen, torjutuksi tuleminen tai julkisesti puhuminen kasvavat.

Jos lapsellasi ilmenee edellä mainittuja ongelmia emotionaalisessa kehityksessä, ei tarvitse murehtia, sillä ne ovat osa lapsen normaalia kehitystä. Sinun kannattaa reagoida näihin ongelmiin hellästi ja osoittamalla lapselle kiintymystäsi. Liiallinen ja ylisuojeleva kiintymyksenosoitus kuin myös kiintymyksen puute voivat vahingoittaa lapsen psykologista kehitystä.