Äiti ja tytär - ainutlaatuinen ja erityinen side - Äitiyden Ihme
 

Äiti ja tytär - ainutlaatuinen ja erityinen side

Äiti ja tytär - ainutlaatuinen ja erityinen side
María Alejandra Castro Arbeláez

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Ei ole olemassa monimuotoisempaa ja erityisempää suhdetta kuin äidin ja tyttären välinen side. Ensisilmäyksellä se vaikuttaa suhteelta, jossa on paljon ylä- ja alamäkiä. Todellisuudessa se on kuitenkin suhde, jossa kiintymys kasvaa ehdoitta – äiti ja tytär muodostavat välilleen ainutlaatuisen siteen, joka perustuu pääosin luottamukseen.

Äiti ja tytär ovat toistensa rikoskumppaneita ja tukipilareita. Vaikka he ottavatkin elämän aikana yhteen lukuisia kertoja, heidän välinen rakkautensa kasvaa entistäkin vahvempana. Näitä kahta sukupolvea yhdistää ymmärrys ja empatia.

Äiti ja tytär ja heidän määrittelemätön suhteensa

Äidin ja tyttären välinen side on vaikeasti määriteltävissä, mutta absoluuttinen. Se on side, jolla ei ole minkäänlaisia rajoituksia. 

Vaikka se onkin yksi elämän upeimmista ihmissuhteista, myös siinä mennään ääripäihin, eikä kaikki ole aina ruusunpunaista.

Usein kuulee sanottavan, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Samankaltaisuus (tai eroavaisuus( voi olla niin fyysistä kuin henkistäkin, mutta totuus on kuitenkin se, että äiti ja tytär muistuttavat toisiaan ainakin jossain määrin, ja tällä voi olla niin negatiivisia kuin positiivisiakin seurauksia.

Tämä ainutlaatuinen side on myös muutokseen ja kehitykseen taipuvainen. Äidin ja tyttären välinen suhde on jatkuvassa muutostilassa, ja siinä on huippunsa ja aallonpohjansa: siinä on vaihtelee, muuttuu ja huojuu, mutta palautuu aina paikalleen.

Tälle kaikelle yhteistä on se, että äiti ja tämän pieni palanen taivasta löytävät toisensa aina uudelleen ja uudelleen. Tämä on mittaamattoman syvän ja ehdottoman rakkauden ansiota.

Äiti ja tytär ymmärtävät toisiaan vain yhdestä silmäyksestä. He myös kykenevät tulkitsemaan toistensa ilmeitä ja hymyjä, he tietävät kuinka lukea toistensa katseita, eleitä, liikkeitä ja mielialoja. He eläytyvät toisiinsa, jakavat asioita, sekä elävät, rakentavat ja hajottavat yhdessä.

Kukaan muu ei rakasta ja ymmärrä sinua niin kuin oma äitisi sinua rakastaa ja ymmärtää.

Peräänantamaton rakkaus

Peräänantamaton, ikuinen ja vertaansa vailla oleva rakkaus. Rakkaus, jota on todella vaikeaa määritellä, analysoida tai ymmärtää. Tämä rakkaus ei milloinkaan katoa. 

Äiti ja tytär muodostavat ainutlaatuisen ja erityisen suhteen toisiinsa

Äidin ja tyttären välinen suhde voi hetkessä muuttua täydellisen rakastavasta syvältä kumpuavaksi vihaksi. Äidin ja tyttären välinen side on usein nähtävillä myös animaatioissa ja muissa elokuvagenreissä.

Miten voisimmekaan unohtaa kuningattaren ja tämän tyttären välisen suhteen Urhea-animaatioelokuvassa?

Myös äiti voi tuntea itsensä viholliseksi, jos häntä ei ymmärretä. Samalla tytär on kuitenkin äitinsä suurin ihailija.

Mitä äidin ja tyttären väliseen suhteeseen tulee, isojen ja pienempien asioiden tunnustaminen ja arvostaminen on tärkeässä roolissa. Joskus emme ehkä ymmärrä, että jokin ele, josta emme pidä onkin äärimmäinen rakkaudenosoitus.

Äidin ja tyttären suhde on todellinen emotionaalinen vuoristorata – se on kuin puhdasta dynamiittia! Tämä kaikki vaikuttaa mahdottomalta, mutta on kuitenkin kovin kouriintuntuvaa. On kuin aurinkoinen päivä muuttuisi hurjaksi myrskyksi silmänräpäyksessä. Jonka jälkeen näemmekin maailman kauneimman sateenkaaren.

Empatia on välttämätöntä

Äidin ja tyttären välinen suhde voi olla monimutkainen, mutta äärettömän kaunis, eikä sanat riitä sitä kuvailemaan. Sitä ei voi nähdä eikä sitä pystytä selittämään: sen voi ainoastaan kokea, tuntea ja elää voimakkaasti.

Kyse on saman salakielen jakamisesta ja ymmärtämisestä. Äidin täytyy ymmärtää, että hänen ja tyttärensä ajatusmallit ovat erilaisia sekä sukupolvien väliset erot voivat olla hirvittäviä.

Tämän takia onkin tärkeää vaalia empatiakykyä, niin omaamme kuin jälkeläistemmekin. Empatia on ihmissuhteen elintärkeä aarre, jota tarvitaan elämään, jonka jaamme keskenämme. 

Tytön äitinä oleminen tarkoittaa, että saat itsellesi rikoskumppanin, ystävän ja elämän mittaisen kumppanin itsellesi. Tyttären sen sijaan on hyvä muistaa, että myös äiti on ihminen – lihaa ja verta. Kaiken sen voiman takana myös äiti voi olla hauras ja täydellisen epätäydellinen.

Kenenkään ei tulisi tuomita äitiään, sillä hän saattaa kantaa vaikeamman ja monimutkaisemman lapsuuden taakkaa.

Äiti ja tytär ovat toistensa rikoskumppanit ja ylimmät ystävät

On tärkeää muistaa, että me kaikki olemme ihmisiä, ja että aika lentää siivillä. Tästä taianomaisesta suhteesta tulee nauttia parhaalla mahdollisella tavalla. 

Jokaisen on tärkeää osata asettua toisen ihmisen asemaan. Vain se mahdollistaa anteeksiantamisen ja parantaa henkisiä haavoja.

Rakkautta ilman rajoja ja ehtoja

Äidin ja tyttären välinen side rakentuu rajattomalle ja ehdottomalle rakkaudelle. On kyse hyväksynnästä ja toisen kunnioittamisesta. Elä niin kuin parhaaksi näet, mutta anna myös muiden elää niin kuin he haluavat. Rakasta, hyväksy, arvosta ja kunnioita toisia sellaisena kuin he ovat.

Äidin ja tyttären väliin muodostuu kaunis ja ihmeellinen side. Nauti jokainen sekunti tästä taiasta, kun sinulla on joku, jonka kanssa on niin paljon yhteistä, jota jakaa keskenänne. 

Vaikka kyseessä on voimakas, perustavanlaatuinen ja monimutkainenkin ihmissuhde, sinun tulisi nauttia sen tarjoamasta onnellisuudesta, naurusta ja vain teidän kahden välisistä salaisuuksista.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
  • Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
  • Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
  • Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
  • Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.