Pienen lapsen uniregressio
Uni on tärkeää kaiken ikäisille ihmisille, mutta erityisen tärkeää lapsille. Pienet lapset nukkuvat tavallisesti paljon, mutta myös he voivat kärsiä erilaisista uniongelmista. Uniregressio eli unitaantuma on tila, jossa aiemmin hyvin nukkunut lapsi alkaa nukkua rauhattomasti.
Pienen lapsen nukkumistottumukset
Vauva viettää suuren osan päivästään nukkumalla. Vastasyntynyt nukkuu vuorokaudessa keskimäärin 16 tuntia niin, että unet osuvat sekä päivälle että yölle. Voi viedä parikin kuukautta ennen kuin vauva tottuu toivottuun kolmen päiväunen rytmiin. Puolen vuoden iässä lapsen tulisi saada unta yli 14 tuntia vuorokaudessa ja vuoden iässä vajaat 14 tuntia. Jokainen lapsi on kuitenkin erilainen, ja näin myös unentarve vaihtelee lapsikohtaisesti.
Vastasyntyneen unirytmi määrittää pitkälti myös vanhempien nukkumisrytmin, ja unen määrä jääkin usein tuoreilla vanhemmilla vähäiseksi. Kolmen kuukauden iässä useimmat lapset saavat täytettyä kaksi kolmasosaa unentarpeestaan yöaikaan. On kuitenkin tavallista, että pienen lapsen nukkumistottumukset vaihtelevat, ja aiemmin hyvin nukkunut lapsi voi yhtäkkiä nukkua levottomasti, heräten yöllä erikoisiin aikoihin tai jättäen päiväunia väliin.
Pienen lapsen uniregressio
Vauvoilla ja pienillä lapsilla ilmenee uniregressiota viidessä vaiheessa:
- Neljän kuukauden uniregressio: Neljän kuukauden iässä vauva nukkuu lyhyempiä päiväunia ja heräilee usein öisin. Tämä voi olla hyvin pitkäkestoista.
- Kahdeksan kuukauden uniregressio: 8-10 kuukauden iässä saavutetaan tärkeitä kehityksellisiä virstanpylväitä – esimerkiksi ryömimään oppiminen ja hampaiden puhkeaminen, joista etenkin jälkimmäinen on yleinen uniregression aiheuttaja.
- Yhdentoista kuukauden uniregressio: Tällä voidaan viitata myös päiväuniregressioon. Lapsi saattaa siirtyä nukkumaan kahdet päiväunet päivässä. Noin vuoden ja kolmen kuukauden iässä lapselle alkavat riittää yhdet päiväunet vuorokaudessa.
- 1,5 vuoden uniregressio: Lapsi on nyt taapero, ja tässä vaiheessa uniregressioon voivat vaikuttaa monenlaiset tekijät. Lapsi on itsenäisempi kyetessään kävelemään ja puhumaan, ja hänellä alkaa ilmetä kiukkukohtauksia.
- Kahden vuoden uniregressio: Tämän vaiheen uniregressioon voivat vaikuttaa monet tekijät, kuten vaipoista pois opettelu, sisaruksen syntymä tai omaan huoneeseen ja ison lapsen sänkyyn siirtyminen.
Kuinka päästä yli lapsen uniregressiosta?
Vanhemmat voivat yrittää saada lapsen unitottumukset takaisin raiteilleen esimerkiksi lisäämällä päivittäisten aterioiden määrää. Kiihtynyt fyysinen kasvu ei nimittäin ole ominaista ainoastaan teineille, vaan myös vauva saattaa olla nälkäinen ja tarvita lisäenergiaa.
Mikään ei saa lasta tuntemaan oloaan turvallisemmaksi kuin läheisyys äidin tai isän kanssa. Lapselle kannattaakin antaa entistä enemmän haleja ja suukkoja, mutta kuitenkin välttää luomasta huonoja tapoja kuten lapsen ainaista uneen keinuttamista tai tutin antamista, jos lapsi on jo vieroitettu sen käytöstä. Unenpuute saa jokaisen tuntemaan väsymystä, joten nukkumaanmenoa kannattaa yrittää aikaistaa. Tämä on hyvä tapa toimia, mikäli lapselta jäävät päiväunet väliin tai hän heräilee paljon öisin.
Miten toimia, kun lapsi itkee, koska ei halua nukkua?
On hyvin yleistä, että pieni lapsi ei halua mennä nukkumaan, ja silloin kannattaa kokeilla näitä vinkkejä:
- Aseta rajat. Muista, että sinä olet vanhempana se, joka päättää asioista, ja myös lapsesi tulee ymmärtää tämä. Kun on aika nukkua, on aika nukkua.
- Ole johdonmukainen. Älä anna lapselle yhtenä iltana periksi ja vaadi häntä menemään ajoissa nukkumaan toisena. Samojen sääntöjen tulee päteä jokaisena päivänä.
- Kestä vaihtelu. Muista, että kyseessä on vain ohimenevä vaihe. Sinun ei tarvitse muuttaa lapsen aikatauluja ja rutiineja huomattavasti, sillä uniregressio menee lopulta ohi.
- Muut ongelmat. Tarkkaile lasta, sillä kyseessä voi uniregression sijaan olla jokin muu ongelma.