Kiintymyshahmoista irrottautuminen

 

Lapsen tulevaisuus on pitkälti kiinni hänen varhaisessa vaiheessa vanhempiinsa ja kiintymyshahmoihinsa muodostamistaan suhteista. Kiintymyshahmoista puhutaan, kun lapsella on elämässään varhaisesta vaiheesta lähtien hyvin tärkeä henkilö, joka yleensä on isä tai äiti. Tänään kerromme, kuinka kiintymyshahmoista irrottautuminen vaikuttaa lapseen.

Lapsen terve kehitys on taattu, kun hän saa runsaasti rakkautta ja hellyydenosoituksia ja rakentaa suhdetta vanhempiinsa syntymästään lähtien. Näin lapsesta kasvaa itsevarma aikuinen, joka luo hyviä ihmissuhteita ja jolla on avaimet menestykseen.

Kiintymyksellä viitataan lapsen ja ensisijaisen, lapsen biologisista tarpeista huolehtivan, huoltajan väliseen suhteeseen. Tämä suhde ilmentää itseään muun muassa hymyinä, kyynelinä, yhteytenä ja kommunikaationa.

Emotionaalisen yhteyden muodostaminen ja vakaus

Vakaa kiintymyssuhde varmistaa lapsen emotionaalisen tasapainon hänen kasvunsa aikana. Negatiivisen kiintymyssuhteen seuraukset taas voivat johtaa epävarmuuteen, masennukseen ja ahdistushäiriöihin.

Äidin persoonallisuus ja elämänkokemukset vaikuttavat siihen, millä tavoin hän kohtelee lastaan, kun lapsen temperamentti puolestaan mukautuu vanhemman käyttäytymiseen.

Itsenäiset ja vakaat äidit rakentavat hyvän ja vahvan yhteyden, kun taas epävarmat äidit, jotka elävät omien kokemustensa muistoissa, kohtaavat enemmän haasteita.

Myönteiset emotionaaliset sidokset tukevat oppimista. Lapset alkavat tutkia maailmaa 10-18 kuukauden ikäisinä. Tieto siitä, että elämässä on joku, joka suojelee häntä tämän vaiheen aikana, luo lapselle turvan tunteen.

 

Vaikka tämä yhteys muodostuukin jo lapsen ollessa 2 kuukauden ikäinen, se on vahvimmillaan lapsen täytettyä 2 vuotta. Tänä ajanjaksona kiintymyshahmoista irrottautuminen voi aiheuttaa vahinkoa.

Kiintymyshahmoista erossa olo – esimerkiksi vanhempien töiden ja päivähoidon takia – aiheuttaa lapselle kipua ja ahdistusta. Lapsi alkaa kuitenkin oppia asian luonnetta siinä vaiheessa, kun hän ymmärtää vanhempiensa palaavan takaisin.

Tällöin lapsi alkaa muodostaa yhteyksiä toissijaisiin kiintymyshahmoihin, kuten opettajiin, ja hän muuttuu itsenäisemmäksi. Tänä aikana lapsi haluaa myös tutustua entistä enemmän ympäristöönsä.

Kiintymyshahmoista irrottautuminen

Kiintymyksen vaiheet

Kiintymyksessä on neljä erilaista vaihetta:

  • Syntymästä 2. kuukauteen: Lapsi hyväksyy kenet tahansa, joka vain tuo hänelle lohtua.
  • 2.-7. kuukausi: Lapsi ei vastusta vanhempien poistumista luotaan.
  • 7.-30. kuukausi: Lapsi kokee tuskaa ja ahdinkoa tuntemattomien seurassa.
  • 30. kuukaudesta eteenpäin: Lapsi ei sure huoltajan poistumista.

Kerran rakennettu kiintymys voi olla turvallinen loppuun asti. Tämä asia perustuu vanhempien osoittamaan kiintymykseen, joka on syntynyt lapsen tarpeista, joiden tyydyttäminen taas johtaa lapsen itsevarmuuden kasvuun.

Pelko ja epävarmuus

Epävarma kiintymys syntyy, kun lapsen hoito on puutteellista. Eräässä mielessä välttelevässä kiintymyksessä lapsi luottaa itseensä, mutta ei muihin. Ristiriitaisessa kiintymyksessä lapsella on negatiivinen mielikuva itsestään, mutta positiivinen kuva muista.

 

Kun kiintymyshahmosta irrottautuminen tapahtuu ennen 6 kuukauden ikää, seuraukset eivät ole yhtä rajuja. Tällöin lapsi voi tottua lyhyeen ja toistuvaan erossaoloon.

Asia on kuitenkin toisin lapsen kuudennen elinkuukauden ja toisen ikävuoden välillä, jolloin pitkittynyt erossaolo kiintymyshahmoista aiheuttaa ongelmia.

Kiintymyshahmon menetyksellä voi olla vakavia vaikutuksia lapsen persoonallisuuteen. Tällaisia pitkäaikaisia vaikutuksia voivat aiheuttaa esimerkiksi adoptointi tai pitkä sairaalassa vietetty aika.

Kiintymyshahmoista irrottautuminen

Kiintymyshahmoista irrottautuminen ja sen vaikutukset

Tämä menetys aiheuttaa lyhyellä aikavälillä stressiä, levottomuutta ja masentuneisuutta. Jos lapsi ei luo uusia kiintymyssuhteita, hän voi kärsiä pitkällä aikavälillä älyllisen kehityksen hidastumisesta sekä ongelmista sosiaalisissa suhteissaan.

Eroahdistus kiintymyshahmoista koskettaa useammin aikuisia kuin lapsia. Aikuisista eroahdistuksesta kärsii 7% ja lapsista ainoastaan 4%. Eroahdistuksella tarkoitetaan tunnetta, joka syntyy siitä, että turvaa ja rakkautta tuova hahmo ei ole lähellä. Eroahdistus on hyvin tavallista 1-6-vuotiailla lapsilla, ja se ilmenee yleensä kyynelten ja kiukunpuuskien kautta.

Jos tätä pelkoa tai ahdistusta jatkuu pitkään, tai jos se vaikuttaa aikuiseen, kyseessä on ongelma. Tämä ongelma ilmentää itseään jatkuvina pelkoina yksinoloon tai kotoa poistumiseen liittyen. Henkilö voi kokea ahdistusta kiintymyshahmonsa kuolemasta ja saattaa kärsiä painajaisista.

Vaivana voivat olla myös päänsäryt, vatsakivut, pahoinvointi ja oksentelu. Jos oireet jatkuvat lapsella tai nuorella yli neljän viikon ajan tai aikuisella kuusi viikkoa, psykiatrisen avun hakeminen on suositeltavaa.

 

Suhdetta lapseen ei perusteta materialle. Sen sijaan lapsen kuunteleminen, hänen huolistaan keskusteleminen ja laatuajan viettäminen ovat vahvan ihmissuhteen rakennuspalikoita. Tämä estää kiintymyshahmoista irrottautumisen muuttumasta ylitsepääsemättömäksi traumaksi.

  • Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
  • Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
  • Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
  • Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
  • Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos.