Vanhempien kasvatustyyli ja lapsen persoonallisuus - Äitiyden Ihme
 

Vanhempien kasvatustyyli ja lapsen persoonallisuus

Kaikilla vanhemmilla on oma tyylinsä kasvattaa lasta, ja tämä tyyli vaikuttaa myös lapsen persoonallisuuteen.
Vanhempien kasvatustyyli ja lapsen persoonallisuus
Natalia Cobos Serrano

Kirjoittanut ja tarkastanut sosiaalipedagogi Natalia Cobos Serrano.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

On yleisesti tiedossa, että vanhemmilla on suuri vaikutus lapsen persoonallisuuden muokkautumiseen. Sosiaalitieteilijät uskovatkin, että lapsen sosiaalistumisprosessissa tärkein rooli on juuri perheellä. Tässä artikkelissa perehdymme tarkemmin siihen, miten vanhempien kasvatustyyli vaikuttaa lapsen persoonallisuuteen.

Kasvatustavoilla on suuri vaikutus siihen, miten lapsi kehittyy psykososiaalisesti. Vanhempien on siis tärkeä ymmärtää ja pitää mielessä kasvastustyylinsä suuri rooli. Kasvatustapa kertoo paljon siitä, miten vanhemmat kohtaavat lapsen tarpeet ohjaukselle ja kurille päivittäin sekä siitä, kuinka he tekevät lasta koskevia päätöksiä ja ratkaisevat perheen sisäisiä konflikteja.

Kuri ja kiintymys kasvatuksessa

Tapa, jolla vanhemmat kasvattavat ja opettavat lastaan ei ole ainoastaan väline, jolla halutaan opettaa haluttuja piirteitä tai käyttäytymismuotoja. Kasvatuksen tuloksena lapsen tulisi myös oppia monia eri kykyjä ja persoonallisuuspiirteitä.

Psykologian kuvaama ihmisen elinkaaren aikana tapahtuva kehitys on auttanut meitä ymmärtämään, että on olemassa kaksi perustavanlaatuista dimensiota, mitä tulee lapsen kasvattamiseen: kuriin perustuva ja kiintymykseen perustuva ulottuvuus.

Kiintymys perustuu pääasiassa hyväksymiseen. Vanhemmat osoittavat kiintymystään ja huoltaan lastaan kohtaan niin, että tämä tuntee olonsa mukavaksi ja turvalliseksi heidän kanssaan. Kuri voidaan ymmärtää myös kontrollina. Kuri on sellaisten vanhempien kasvatustyylin keskiössä, jotka haluavat opettaa lapselleen haluttuja käyttäytymismuotoja.

Kasvatustyylien luokittelu

Kliininen psykologi Diana Baumrind on tehnyt runsaasti tutkimusta vanhempien kasvatustyylin vaikutuksesta lasten psykososiaaliseen käyttäytymiseen. Hän luokittelee kasvatuksellisia lähestymistapoja sen mukaan, miten vanhemmat yhdistävät kurin ja kiintymyksen erilaisia ulottuvuuksia keskenään. Baumrindin mukaan on olemassa neljä kasvatustyyliä, jotka voidaan johtaa kurin ja kiintymyksen dimensioista.

  • Autoritaarinen kasvatustyyli. Tässä kasvatustyylissä hallitsevana elementtinä on kuri. Vanhemmilla on korkeat odotukset lapsen suhteen, josta odotetaan kasvavan normien mukainen yksilö. Tässä lähestymistavassa kommunikaatio tapahtuu lähinnä yksisuuntaisesti.
  • Salliva kasvatustyyli. Tämä on vastakkainen autoritaariselle kasvatustyylille. Vanhempien kasvatuksellinen filosofia perustuu kiintymykseen. Vanhemmat antavat lapsen tehdä itse omat päätöksensä ja kontrolloivat tätä vain vähän.
Vanhempien kasvatustyyli vaikuttaa lapsen persoonallisuuteen
  • Piittaamaton kasvatustyyli. Emotionaalisesti poissaolevat tai sitoutumattomat vanhemmat harjoittavat piittaamatonta kasvatustyyliä. Tätä pidetään pahimpana tapana kasvattaa lasta, koska vanhemmat eivät pidä yllä kuria tai osoita kiintymystään.
  • Demokraattinen kasvatustyyli. Tätä kasvatustyyliä pidetään ihanteellisimpana tai kaikista sopivimpana kasvatustyylinä. Tämän näkemyksen mukaan vanhemmat opettavat lapselle hyviä käyttäytymismuotoja vuorovaikutukseen ja kiintymykseen perustuvien sääntöjen avulla.

Sosialisaatio ei ole jotain, jota vanhemmat voivat tehdä lapselle; se on vastavuoroinen prosessi, jossa vanhemmat ja lapset toimivat yhdessä.

Vanhempien kasvatustyyli vaikuttaa lapsen persoonallisuuteen

Vanhempien kasvatustyyli vaikuttaa suuresti lapsen persoonallisuuteen, ollen yksi määräävistä tekijöistä lapsen koulumenestyksen, sosiaalisisten suhteiden, emotionaalisen turvallisuudentunteen ja mahdollisesti tulevaisuuden työuran kannalta.

Maccoby ja Martin alleviivaavat teoksessaan Socialization in the Context of the Family jokaisen kasvatustyylin vaikutuksia lapsen persoonallisuuteen:

  • Autoritaarisen kasvatuksen saaneet nuoret menestyvät hyvin koulussa. Näillä nuorilla on kuitenkin heikko itsetunto, vain vähän autonomiaa ja heikot sosiaaliset kyvyt.
  • Salliva kasvatustyyli luo vahvan itsetunnon ja itseluottamuksen. Lapsella kuitenkin on taipumusta olla itsekeskeinen ja tottelematon, eikä hän menesty koulussa erityisen hyvin.
  • Piittaamattoman tai ei-osallistuvan vanhemmuuden seurauksena lapselle voi kehittyä heikko itsehillintä, ja hän voi olla taipuvainen aggressiivisuutteen. Lapsella voi ilmetä myös psyykkisiä häiriöitä.
  • Demokraattista kasvatustyyliä käyttävät vanhemmat luovat perheeseen molemminpuoliseen kunnioitukseen ja yhteistyöhön perustuvan ilmapiirin. Tämän tuloksena lapsen käsitys omasta itsestään on positiivinen ja realistinen. Lapsi on hyvin motivoitunut menestymään, joten myös koulunkäynti sujuu yleensä hyvin.
Vanhempien kasvatustyyli ja lapsen persoonallisuus

Järkeile lapsen kasvatuksen suhteen

Teoriaa erilaisista kasvatustyyleistä kannattaa pitää enemmänkin lapsen käyttäytymisen yleisenä ymmärtämisenä. Kasvatustyyli riippuu siis jokaisen perheen erityisistä tarpeista ja olosuhteista. On kuitenkin selvää, että demokraattinen vanhemmuus on erittäin tehokas metodi, sillä se johtaa vanhemman ja lapsen väliseen hyvään kommunikointiin.

Se, että selitämme lapselle selkeästi, miksi noudatamme tiettyjä sääntöjä, osoittaa tämän tunteiden huomioon ottamista. Tämä luo kiintymyksellisen ilmapiirin, jossa kommunikointi lapsen kanssa onnistuu. Näin lapselle kehittyy realistinen näkemys elämää kohtaan sekä terve ja positiivinen persoonallisuus.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Maccoby, E.E. y Martin, J.A. (1983). Socialization in the context of the family. In E.M. Hetherington (Ed.). Handbook of Child Pyschology. Vol 4. Socialization, personality and Social development. (pp. 1-101). New York: Willey.
  • Torío, S., Peña, J.V. y Rodríguez, M.C. (2008). Estilos educativos parentales. Revisión bibliográfica y reformulación teórica. Universidad de Oviedo, Vol 20, (pp. 151-178). España.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.