Lapsen kiukkukohtausten valoisa puoli

Kirjoittanut ja tarkastanut kasvatuspsykologi María José Roldán.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Saatat ajatella, että lapsen kiukkukohtausten seurauksena ei voi olla muuta kuin kaoottinen ympäristö ja hermojen menettäminen. Usko tai älä, kiukkukohtaukset ja raivonpuuskat ovat tärkeä osa lapsen emotionaalista terveyttä ja hyvinvointia.

Kiukkukohtaukset ovat osa jokaisen lapsiperheen arkea. Lapsen persoonallisuus kehittyy, ja kiukkukohtausten välityksellä tämä kertoo omista tarpeistaan, koska ei vielä osaa ilmaista niitä muulla tavalla.

Kiukkukohtausten perimmäinen syy on siis siinä, että lapsi ei vielä osaa ilmaista tunteitaan sanoin. Lapsen tuntemat voimakkaat, vaikeasti kontrolloitavat tunteet purkautuvat kiukkukohtauksen muodossa. Lapsi ei kiukuttele suututtaakseen vanhempansa tai haastaakseen riitaa heidän kanssaan.

Kiukkukohtauksista vanhemmat voivat lukea, mitä lapsi kokee, ja samalla he voivat opettaa lasta ymmärtämään tunteitaan ja oppimaan niistä sekä sanoittamaan kokemuksiaan.

Pienen lapsen raivonpuuskat ja kiukkukohtaukset ovat yksi vaikeimmista asioista vanhemmuudessa. Vanhemmat ajattelevat, että lapsen hymyillessä ja ollessa rauhallinen, kaikki on hyvin hänen elämässään. Kun taas lapsi makaa maassa, potkii ja huutaa jonkin merkityksettömän asian perään, vanhempi tuntee itsensä avuttomaksi.

Kiukkukohtausten merkitys lapsen emotionaalisen kehityksen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin suuri. Itse asiassa lapsen kiukkukohtausten seuraukset ovat paljon positiivisemmat kuin yleisesti uskotaankaan.

Lapsen kiukkukohtausten valoisa puoli

Auttaa lasta oppimaan

Lapsi ilmaisee turhautumistaan kiukuttelemalla. Tämä auttaa selkiyttämään lapsen ajatuksia, jotta hän voisi oppia jotain uutta. Oppiminen on lapselle yhtä luonnollista toimintaa kuin hengittäminen.

Lievittää stressiä

Itkemisen aikana vapautuu stressihormoni kortisolia. Itkiessämme puramme siis kirjaimellisesti stressiä kehostamme. Itkeminen auttaa myös laskemaan verenpainetta ja parantamaan henkistä hyvinvointia, kunhan lapsen läheisyydessä on hänelle rakas ihminen, joka tarjoaa ehdotonta tukeaan. Kiukkukohtauksen partaalla lapsi alkaa ärsyyntyä, suuttua, turhautua ja itkeä. 

Kun raivonpuuska laantuu, myös lapsesta alkaa tuntua paremmalta. Vanhempien tulee auttaa lastaan hallitsemaan kiukkukohtausta sekä selvittämään lapsen vallalla olevat tunteet, sekä mikä on provosoinut lasta kiukustamaan. Lapsi ja vanhemmat voivat yhdessä etsiä ratkaisuja, jotta seuraavan kerran samanlaisen tilanteen ollessa käynnissä, lapsi on oppinut joitakin taitoja käsittelemään turhautumistaan – itkeminen auttaa lasta siinä.

Ei-sanan käyttäminen on hyvästä

Joissakin tapauksissa lapsen kiukkukohtauksen saa aikaan vanhemman käyttämä “ei”- sana. Tämä on kuitenkin hyvä asia lapsen kehittymisen kannalta. Lapsen kieltäminen on tapa asettaa selvät rajat sille, millainen käyttäytyminen on hyväksyttävää ja mikä ei.

Joskus kiukkukohtauksen negatiivisuuden voi välttää, kun sen emotionaaliset seuraukset jättää käsittelemättä, mutta on kuitenkin välttämätöntä asettaa rajat sekä samalla tarjota rakkautta ja empatiaa. “Ei”- sanan sanominen on paikallaan aina välillä, ja sillä on vain positiivisia vaikutuksia kaikkien kannalta.

Lapsi tuntee olonsa turvalliseksi kertoessaan tunteistaan

Kiukkukohtaukset ovat lapsen tapa kertoa, että hän voi huonosti ja että hän tarvitsee vanhempiaan voidakseen paremmin. Kiukkukohtaus on oikeastaan kohteliaisuus, sillä sen avulla lapsi kertoo luottavansa vanhempiinsa. Lapsi ei yritä kiukuttelemalla manipuloida vanhempiaan saadakseen mitä haluaa.

Kiukkukohtauksen avulla lapsi kertoo, kuinka hän tuntee siinä tietyssä tilanteessa. Sinun ja lapsesi välinen suhde auttaa käsittelemään tilannetta tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.