Friedrich Fröbel ja päiväkotitoiminnan historia

Tiesitkö, että ensimmäinen päiväkoti perustettiin jo noin 200 vuotta sitten? Jatka lukemista, niin saat tietää lisää päiväkotitoiminnan historiasta.

Kirjoittanut ja tarkastanut pedagogi María Matilde.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Nykyään päivähoidolla on kiistaton merkitys pienten lasten varhaiskasvatuksessa. Tämän artikkelin aiheena on päiväkotitoiminnan historia, ja kerromme, millainen vaikutus Friedrich Fröbelillä on siihen ollut.

Pedagogi Friedrich Fröbel syntyi Saksassa huhtikuun 21. päivä vuonna 1782. Hän on päiväkoti-käsitteen luoja. Fröbel on kehittänyt pedagogisen ohjelman, joka perustuu leikin avulla tapahtuvaan pedagogiseen toimintaan varhaiskasvatuksessa.

Monet pitävät Fröbeliä varhaiskasvatuksen esi-isänä ja uranuurtajana. Hän kehitti varhaiskasvatusta spesifisten kriteereiden, menetelmien, resurssien ja opetusmateriaalien avulla.

Friedrich Fröbel ja päiväkotitoiminnan historia

Päiväkotitoiminta syntyi vaihtoehtona perinteisille kasvatusmetodeille. Ajatus perinteisistä koulurakennuksista ja suljetusta arkkitehtuurista haluttiin murtaa, sillä tällaisissa oloissa lapsi ei päässyt suoraan kontaktiin hänen luonnollisen ympäristönsä kanssa.

Tämän lisäksi Fröbelillä oli vaihtoehtoisia ajatuksia perherakenteesta ja vanhemmuustyyleistä. Fröbelin mukaan lapsen kotona saamaa kasvatusta tulisi vahvistaa ammattilaisten toimesta julkisessa kasvatuksessa sille tarkoitetussa tilassa.

Fröbel oli sveitsiläisen pedagogi Pestalozzin oppilas. Pestalozzin mukaan oli suurimmaksi osaksi äidin vastuulla kasvattaa lapsi kotona. Fröbel hyödynsi tätä alkuperäistä ideaa ja kehitti sitä edelleen niin, että lapsen kasvatusta jatkettaisiin myös kodin ulkopuolella.

Fröbelin mukaan äidin kasvatusvastuun lisäksi tulisi olla myös julkinen instituutio, joka olisi vastuussa pienten lasten kasvatuksesta. Tässä mielessä päiväkoti edusti kompromissia, jossa lapsi saisi kasvatusta niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin. Rajoittamalla lapsen päiväkodissa olon kolmeen-neljään tuntiin päivässä, toimisi päiväkoti kasvatuksellisena lisänä, eikä korvaisi perheen lapselle antamaa kasvatusta.

Vuonna 1837 Fröbel avasi ensimmäisen päiväkodin. Kolme vuotta myöhemmin hän kutsui päiväkotia kindergarteniksi eli lastentarhaksi. Sana lastentarha juontuu siitä, että lapsia hoidettiin puutarhassa, ja opettaja toimi samalla myös puutarhurina.

Fröbel kehitti pedagogisia ajatuksia edelleen. Nykyään Fröbelin pedagogisia oppeja hyödynnetään ympäri Eurooppaa ja maailmaa.

Päiväkodin pääasialliset piirteet

Päiväkodin pääasiallinen tavoite oli tarjota luonnonmukaista ja inklusiivista kasvatusta lapselle. Kasvatusta annetaan organisoidussa – samalla kuitenkin hyvin avoimessa -, dynaamisessa ja joustavassa koulumaisessa tilassa, jossa lapsi voi kehittyä nopeasti.

Fröbelin päiväkodissa käyttämien menetelmien tarkoituksena oli herättää lapsen tietoisuutta hänen ympärillään olevasta monimuotoisuudesta. Fröbelin kasvatusmenetelmiä olivat mm. laulut, leikit ja lelut, kehon käyttäminen itsensä ilmaisuun sekä yhteistyö muiden kanssa.

Hän pyrki kehittämään lapsen todellista luonnetta rajoittamatta lasta, aina pitäen ensisijalla lapsen spontaaniutta. Fröbel halusi tarjota lapselle monipuolista kasvatusta, keskittyen lapsen kehitysalueisiin kattavasti:

• Aktiivisuus. Lapsen kapasiteetin hyödyntäminen toiminnan ja leikin avulla, sekä yhteyden löytäminen maailmaan.
• Aistitoiminta. Lapsen havaintokyvyn edistäminen sekä aistielinten kehittäminen lapsen ollessa yhteydessä maailmaan, muihin ihmisiin ja hänen ympärillä oleviin esineisiin.
• Kognitiivinen toiminta. Tämä on tulosta siitä, että lapsi on yhteydessä omaan ympäristöönsä ja todellisuuteensa.

Mitä lapsi oppii päiväkodissa?

Fröbel kehitti menetelmän, joka perustuu yksinkertaisten objektien ja materiaalien käyttöön, jonka tarkoituksena on saavuttaa lapsen kasvatukselliset tavoitteet. Näitä Fröbel kutsui “leikkilahjoiksi”.

Tällaisia olivat esimerkiksi geometriset esineet, kuten kuutiot, lieriöt ja pallot, sekä niitä monimutkaisemmat objektit. Lapsi leikki näillä didaktisilla opetusmateriaaleilla ja teki niiden avulla erilaisia tehtäviä.

Fröbelin tarkoituksena oli, että näiden materiaalien avulla lapsi omaksuisi manuaalisia taitoja ja harjoittaisi aistejaan. Samalla lapsi oppisi erilaisia muotoja, värejä, liikkeitä, materiaa sekä sana-assosiaatioita.

Fröbelin menetelmässä käytetyt “leikkilahjat” olivat esimerkiksi:

• Väri: kuusi palloa sateenkaaren väreissä.
• Muoto: pallo, lieriö sekä puinen kuutioa.
• Numero: Yksi isompi kuutio jakautuneena kahdeksaan pienempään kuutioon.
• Laajeneminen: Yksi isompi kuutio laajenee kahdeksaksi suuntaissärmiöksi.
• Symmetria: Yksi isompi kuutio sisältää 27 kuutiota.
• Osat: Kuutio, joka on irrotettavissa 27:ään pienempään suuntaissärmiökuutioon.
• Pinta: Puiset rimat, kokonaiset nelikulmat sekä eriväriset puolikkaat nelikulmat.
• Linjat ja ääriviivat: Eripituiset tikut, metalliset renkaat, puolirenkaat sekä kvadrantit monessa eri värissä.
• Pisteet: Pikkukivet, linssit, herneet ja pahvinpalaset.
• Jälleenrakentaminen: Tikut ja muovailuvahasta tehdyt pallot, joista luoda hahmoja.

Muita ajatuksia päiväkotitoiminnan historiasta

Tarkastellessamme päiväkotitoiminnan historiaa, pelien ja “leikkilahjojen” lisäksi Fröbel käytti myös kahdenlaista aktiviteettia kasvatuksellisiin tarkoituksiin: “kineettiset” ja “puutarhanhoitoon” liittyvät aktiviteetit.

“Kineettiset” pelit koostuivat kilpailuista, tanssista sekä toiminnoista. Näiden avulla lapsi pystyi ilmaista itseään liikkeen avulla. “Puutarhanhoitoon” liittyvät aktiviteetit auttoivat lasta oppimaan kasvin kasvusta, aina siemenestä kukintoon asti. Lapsen tuli myös pitää huolta kasvin hoidosta edistääkseen sen kasvua. Puutarhanhoidon avulla Fröbel halusi lapsen saavan yhteyden luontoon.