Veit sydämeni sillä hetkellä, kun näin sinut

12.9.2019

Veit sydämeni sillä hetkellä, kun näin sinut. Kun kuulin heleän itkusi, tiesin, että se oli elämäni ainoa kieli. Tiesin, että jumaloisin sinua aina.

Kyllä, veit sydämeni, etkä anna sitä koskaan takaisin. Kiitos.

Tarina elämäni onnellisimmasta päivästä

Siitä aivan ensimmäisestä iltapäivästä lähtien, kun kaikki sukulaisemme odottelivat huoneen ulkopuolella, minä tiesin. Muistan, että vanhempani tulivat lähelle ja ymmärsivät tulleensa juuri isovanhemmiksi.

Jos keskityn hiukan, voin tuntea sen huoneen kylmyyden, jossa olin, ja nähdä osan siitä vaatteesta, joka oli päälläni. Olin aina ollut hyvin häveliäs nainen, joka ei ole halunnut esitellä kroppaansa vaatevalinnoillaan. Mutta sillä hetkellä minulla ei ollut edes alusvaatteita ylläni, ja peppuni ja rintani olivat käytännössä paljaina.

Naurattaako se sinua? Niin naurattaa minuakin, nyt kun sitä muistelen.

Veit sydämeni sillä hetkellä, kun näin sinut

Huone, jossa tapasin sinut, oli kirkas. Se oli valaistu niin hyvin, että tuntui kuin aurinko olisi paistanut täydellä voimalla katosta läpi. Ympärilläni oli muutama ihminen vihreissä asuissaan. He olivat rauhallisia, toiveikkaita ja täynnä positiivista energiaa. Jotta voisin kertoa tämän tarinan tänään, minun oli pysähdyttävä ja katseltava heidän vaatteitaan kärsivällisesti.

Ahdistuksen, pelon, ilon, suuttumuksen ja kärsimättömyyden tunteet olivat vahvat ja sekoittuivat keskenään. Halusin nähdä, josko anestesialääkärin housut tai sektion tekemään tulleen lääkärin pusero olisivat tuoneet minulle rauhaa.

Matkustan nyt menneisyyteen ja tunnen taas neulanpiston ihossani ja alakroppani vaipuvan uneen. Kuulen jälleen lääkärin ja hoitajan keskustelun. He puhuivat edellisillan päivällisestä, treffeistään ja bensan korkeasta hinnasta. Vaikutti siltä, että olisimme kaikki pian yhdessä drinkeillä baarissa.

He kyselivät myös meistä. Oliko raskauteni mennyt hyvin, onko vauvalla nimeä, mitä sukupuolta toivoin lapsen olevan, kävinkö töissä, miltä minusta sillä hetkellä tuntui, onko lapsi ensimmäiseni ja niin edelleen.

Tuttavani sanovat, että jutustelu ja kysymykset ovat keisarileikkauksen aikana tavallinen tapa. Lääkärit yrittävät kiinnittää äidin huomion muihin asioihin ja rauhoittaa tätä. He haluavat naisen ymmärtävän, että anestesia ei satu tai saa hourailemaan. Tämä on kuitenkin vain jotain, mitä tuttavani ovat sanoneet. En ole varma, onko se totta.

Veit sydämeni sillä hetkellä, kun näin sinut

Kun mietin taas ensimmäistä kohtaamistamme, olen vakuuttunut siitä, että kuullessani itkusi ensimmäistä kertaa, tulin kuuroksi kaikille muille äänille ympärillämme. Silmäni kohdistuivat sinuun, kurkkuani kuristi ja lakkasin melkein hengittämästä.

Sitten näin, kun pieni, kömpelö ja kalpea kehosi vedettiin ulos kohdustani, enkä voinut lakata itkemästä. Veit sydämeni, kun näin sinut ensimmäistä kertaa, ja minua pelottaa, kuinka helposti sen teit.

Veit sydämeni sillä hetkellä, kun näin sinut

Olen tuntenut sinut vain kuukauden verran, ja se mitä tunnen sinua kohtaan, on niin voimakasta, etten voi kuvitella mitään muuta vastaavaa. Ainoa tapa kokea tällaisia tunteita uudestaan, olisi tulla äidiksi toisen kerran.

Tiedän, että olet minulle tärkein asia elämässäni. Siitä lähtien, kun saavuit, olen ollut parempi ihminen. Muut pitäkööt rikkautensa, minulla on jo maailman paras asia.

Kiitos, rakkaani. Kiitos taas siitä, että olet olemassa ja siunaat minua läsnäolollasi. Olet jo antanut minulle tämän hämmästyttävän tilaisuuden kasvattaa sinua ja seurata kehittymistäsi sekä osallistua elämääsi, ajatuksiisi ja unelmiisi. Olla uskollinen kumppanisi epäonnistumisissasi ja voitoissasi.

Minulla on tilaisuus kuunnella sinua ja neuvoa sinua parhaani mukaan. Saan olla opettajasi ja auttaa sinua. Rakastaa sinua yli kaiken. Nämä ovat elämäni päätavoitteita.

Kiitos, että saan halata, suukottaa, silitellä ja rakastaa sinua. Kiitos, että saan kutsua sinua omakseni.