Sateenkaarivauva tuo valoa surun jälkeen

· 2.7.2018

Et kenties tiedä mikä niin sanottu sateenkaarivauva on, vaikka lähelläsi olisikin sellainen. Sateenkaaret ilmestyvät heti myrskyn jälkeen taivaan ollessa yhä pilvinen ja maan vielä kostea. Tämä kuvaa vauvaa, joka saapuu kärsimyksen jälkeen.

Lasta kuvataan usein tällaiseksi, jos hän saa alkunsa toisen vauvan menettämisen jälkeen. Mutta itse asiassa tämä kuvaus sopii kaikkiin vauvoihin, jotka tulevat elämäämme tragedian, toisin sanoen myrskyn jälkeen.

Aivan kuten sateenkaari luonnossa, sateenkaarilapsi ei saavu kriisin päättääkseen vaan sitä muuttaakseen.

Sateenkaaret voidaan selittää olevan tulosta auringon taittumisesta veden läpi. Vaikkakin kauniita, ne ovat luonnollisia ja meteorologisia ilmiöitä.

Sitä vastoin sateenkaarilapset saapuvat yllättäen, lähes jumalallisen sattuman tuloksena. Kukaan vanhempi ei odota tällaista siunausta myrskyn jälkeen.

Mikä on sateenkaarivauva?

Nyt kun tiedät käsitteestä sateenkaarivauva, saatat alkaa etsiä sateenkaaria monista paikoista, ja saatat antaa asioille hiukan vääriä nimiä. Mutta on selvää, että vertailussa on järkeä, ja nämä vauvat tunnistaa tunteista.

Kyseisille vauvoille on tunnusomaista, että he saapuvat heti toisen menettämisen jälkeen.

Yleensä sateenkaarivauva syntyy traagisen menetyksen ensimmäisen vuosipäivän paikkeilla. Jos aikaa on kulunut enemmän, käsite ei ole pätevä ellei ”myrsky” raivoa edelleen.

Valoa pimeyteen tuovaa lasta ei aina vastaanoteta sellaisena. Ollakseen sateenkaarivauva, lapsen on aiheutettava tämä sateenkaaren vaikutus.

Vaikka ne ovat yleisiä, sateenkaaret eivät koskaan lakkaa hämmästyttämästä meitä; tämä optinen ilmiö saa meidät aina hymyilemään.

Samoin toivon ja rauhan tuominen ympärillään oleville on sellaisen lapsen antama lahja, joka tulee tähän maailmaan vaikeina aikoina.

Tämä vauva ei vie kipua pois. Hän ei syrjäytä menetyksen tunnetta eikä häntä voi verrata toiseen lapseen, mutta hän rauhoittaa myrskyisät vedet.

Lapsen menetys on musertavaa ja voi tuhota jopa meistä vahvimman. Traagisinta menetyksessä on, että se vie toivon. Joskus toivo syttyy uudelleen ja joskus taas ei – aivan kuten sateenkaari, joka tarvitsee erityisiä olosuhteita ilmestyäkseen.

Sateenkaarivauva syntyy silloin, kun hänen vanhempansa lakkaavat pelkäämästä hänen menettämistään. Näissä tilanteissa ei pitäisi olla kärsimystä. Se, mikä tekee vauvasta sateenkaaren, on sama mikä antaa vanhemmille helpotuksen, sallien ilon syntyä uudelleen ja toivon ottaa vallan.

Myrskyn raivotessa sateenkaarta ei ole. Analogiassamme kivun ja kyynelten jatkuessa niillä vanhemmilla ei ole toivoa, jotka uskovat menettäneensä kaiken. Jotta tällainen vauva tulisi, myrskyn on mentävä ensin ohi. 

Surun jälkeen valo ilmestyy

Vaikka myrsky olisi kuinka vahva, sitä seuraa aina tyyneys; uutta toivoa tuovan valon saapuminen voi viedä aikaa, mutta se saapuu lopulta.

Vaikka et olisikaan päässyt kivun yli, tämä uusi olento herättää tunteiden myllerryksen, luoden sellaisia odotuksia, jotka voivat aiheuttaa ahdistuneisuutta ja palauttaa mieleen huonoja muistoja.

sateenkaarivauva

Tämä vauva palauttaa tasapainon elämään ja täyttää pimeyden valolla ja värillä. Hänestä tulee meidän motivaatiomme oppia ja selvitä.

Meidän tulisi arvostaa jokaista lasta, mutta erityisesti tällainen lapsi on täynnä positiivista energiaa oleva olento, joka saa nauttia erityisestä huolenpidosta ja kiintymyksestä.

Meidän on muistettava vauvan olevan sisarus sille tähtivauvalle, joka jätti meidät, jotta sateenkaarivauva voisi ilmestyä.

Sateenkaarivauva on elämän mysteeri, joka on saapunut varastamaan sydämemme ja opettamaan meille, että olemme elossa.