Puheen kehityksen esilingvistinen vaihe

26 lokakuu, 2020

Puheen kehityksen esilingvistinen vaihe alkaa ihmisen syntyessä. Vastasyntyneen vauvan kommunikointi tapahtuu aistien varassa, ja ensimmäisen elinvuoden aikana kieli kehittyy yksinkertaisista artikulatorisista harjoituksista ensimmäisten merkityksellisten sanojen tuottamiseen.

Puheen kehityksen esilingvistinen vaihe

Kielellinen kehitys voidaan jakaa esilingvistiseen ja lingvistiseen vaiheeseen. Näistä ensimmäinen osuu lapsen ensimmäiselle elinvuodelle ja jälkimmäinen alkaa siinä vaiheessa, kun lapsi oppii ensimmäiset sanansa. Tämän jälkeen alkaa niin sanottu omaksumisvaihe, jonka aikana lapsi alkaa yhdistää sisältöä (sanojen merkitystä) muotoihin (sanoihin).

Ensimmäisten kuukausien aikana kielellinen kehitys linkittyy läheisesti sosialisaatioprosessiin. Vauva kommunikoi aikomuksiaan itkun, katseen, eleiden ja hymyjen kautta. Tämä primaarinen viestintämuoto luo perustaa myöhemmälle verbaaliselle kommunikoinnille ja edistää suhdetta kiintymyshahmoon, mikä on hyvin merkittävässä roolissa lapsen sosio-affektiivisessa kehityksessä.

1. vaihe: Refleksinomaiset ääntelyt (0-2 kuukautta)

Ensimmäisten elinviikkojensa aikana vauva ääntelee ainoastaan refleksinomaisesti. Hän ilmaisee itkemällä nälkää, kipua, kylmyyttä, väsymystä ja muita tunnetiloja. Toisen kuukauden lähestyessä hän vauva alkaa päästellä spontaaneja, kurlaamiselta kuulostavia ääniä.

Puheen kehityksen esilingvistinen vaihe

2. vaihe: Jokeltelu ja äänellä leikkiminen (3-6 kuukautta)

Vauvan ollessa noin kolmen kuukauden ikäinen, yksittäisten äänien sijasta lapsi alkaa äännellä tahdonalaisesti sekä tarkoituksellisesti. Vauva alkaa jokellella jatkuvasti ja selvästi, käyttäen kurkkuääntelyä sekä ääntelemällä vokaaleja. Vauva toistaa “ga ga” – ja “guu guu” -kaltaisia ääniä.

Lapselle se on kuin leikkiä, sillä hän alkaa kokeilla puhe-elintään sekä kontrolloida sitä itse. Vauva myös pitää omasta äänestään. Vauva tykkää kiljua niin kovaa, kuin keuhkoista lähtee sekä tehdä kehräystä muistuttavaa ääntelyä viihdyttääkseen itseään.

Kehityspsykologi Jean Piaget’n mukaan tämän vaiheen aikana vauva tulee tietoiseksi siitä, että fonaatiot, kurluttaminen, taputtaminen sekä kurkkuääntely saa aikaan vaikutuksen hänen välittömässä ympäristössään. Tällä tavoin lapsi oppii kommunikoimaan, luomaan yhteyksiä päästämiensä äänien sekä niiden aiheuttamien vaikutusten välillä.

3. vaihe: Toistava jokeltelu ja eläinten äänien jäljittely (6-9/10 kuukautta)

Jokeltelun ja ääntelyleikkien kautta vauva alkaa tuottaa erilaisia vokaali- ja konsonanttifoneemeja. Keskimäärin kahdeksan kuukauden ikäisenä vauva alkaa tuottamaan monitavuisia äänteitä, kuten papa tai mama. Vauva alkaa myös toistamaan sanaryhmiä.

Lapsi alkaa esimerkiksi kaksinkertaistamaan tavuja, esimerkiksi sanomalla papapa tai mamama. Tällaisten ääntelyiden johdosta lapsi lopulta tuottaa ensimmäiset sanansa niin sanotusti vahingossa.

Puheen kehityksen esilingvistinen vaihe

Kuuden kuukauden iästä lähtien vauva alkaa havannoida ja jäljitellä liikkeitä, ääniä sekä eleitä. Vauva on tällöin erityisen kiinnostunut kuuntelemaan aikuisten puhetta, ja vauva myös pitää siitä että hänelle puhutaan ja häntä kuunnellaan. Brunerin tekemät tutkimukset vahvistavat sen, että vauva hakeutuu vuorovaikutukseen aikuisen kanssa.

Brunerin tutkimukset keskittyivät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tapahtuvaan kielelliseen kehitykseen. Bruner tuli tutkimuksissaan siihen johtopäätökseen, että tulee olla riittävät sosiaalisen vuorovaikutuksen viitekehykset, jotta lapsi oppii kieltä. Tästä syystä vanhempien tulee tässä vaiheessa luoda kommunikatiivisia konteksteja, joissa vauva voi olla aikuisen kanssa vuorovaikutuksessa sekä kehittää omaa kieltään.

4. vaihe: Tarkoituksellinen kommunikointi (9-10/12 kuukautta)

Vauvavuoden lopulla lapsi alkaa kommunikoida tarkoituksellisesti. Lapsi alkaa osoittaa esineitä, pudistaa päätään ei-sanan merkiksi ja vilkuttaa kädellään hyvästiksi. Lisäksi vauva ymmärtää yksinkertaisia käskyjä ja reagoi omaan nimeensä.

Yksivuotiaasta lähtien monitavuiset sanat alkavat kantaa todellista merkitystä. Tässä vaiheessa vauva osaa kutsua äitiään ja isäänsä, kykenee jäljittelemään eläinten ääniä (“hauhau”, “miau” tai “ammuu”) sekä keksimään itse onomatopoeettisia ääniä, joilla on tarkoitus.

Perheellä ja aikuisilla on hyvin suuri merkitys lapsen kielellisessä kehityksessä. Vanhempien on siis tärkeää stimuloida vauvaansa sanastollisesti. Keskusteluissa vauvan kanssa vanhemmat voivat assosioida foonisia merkityksiä (sanoja) sisältöihin (sanojen viittaamiin esineisiin). Tällä tavoin nämä yhteyden assosioituvat ja vakiintuvat lapsen aivoihin.