Miksi sosialisaatio on niin tärkeää lapsuudessa?

Lapsen sosiaalistaminen tapahtuu pitkälti vanhempien ja muiden lapselle tärkeiden henkilöiden kautta, mutta myöhemmin sosiaalistumisen piiri kasvaa, ja esimerkiksi koulu näyttelee suurta roolia lapsen sosiaalistumisessa.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Elena Sanz Martín.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Ihminen on sosiaalinen olento. Vietämme koko elämämme sopeutumalla yhteiskuntaan ja olemalla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Sosiaaliset suhteemme suojaavat meitä omalta osaltaan stressiltä ja parantavat niin henkistä kuin fyysistäkin terveyttämme. Tänään kerromme, miksi sosialisaatio on niin tärkeää jo lapsuudessa.

Länsimainen yhteiskunta toimii ihmisten operoidessa erilaisissa sosiaalisissa järjestelmissä ja näytellen näissä erilaisia rooleja. Näin toimiakseen ihminen tarvitsee tiettyjä sosiaalisia taitoja.

Sosialisaatiolla tarkoitetaan yksilön prosessinomaista kasvamista yhteiskunnan jäseneksi. Sosialisaation myötä henkilö paitsi oppii vallitsevan arvojärjestelmän ja yhteiskunnassa hyväksytyt toimintamallit, myös kehittämään itseään sosiaalisesti ja rakentamaan identiteettinsä muiden ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa olemalla.

Sosialisaatio lapsuudessa

Lapsuuden sosialisaatioprosessi voidaan jakaa kahteen päävaiheeseen:

• Ensimmäinen vaihe. Kyseessä on yksilön ensimmäinen kontakti ympäristöönsä ja sen ihmisiin. Tämän vaiheen aikana lapsi oppii perustaidot, lähinnä harjoittelun ja matkimisen kautta. Kyseessä on epävirallinen prosessi, jossa sosialisaation tärkeimpänä vaikuttajana on perhe. Lapsi luo elämänsä ensimmäiset ihmissuhteet ja siteet ja oppii vanhemmiltaan arvoja. Tässä vaiheessa myös päivähoito ja media ovat tärkeässä asemassa sosialisaation kannalta.
• Toinen vaihe. Kyseessä on virallisempi oppimisprosessi, jossa henkilö oppii monimutkaisempia ja abstraktimpia taitoja. Päävaikuttamia ovat koulu ja muut instituutiot. Tämän prosessin aikana lapsi oppii elämästä perheen ja kodin ympärillä ja alkaa ymmärtää hierarkioita.

Millainen rooli vanhemmilla on sosialisaatiossa, ja mitä he voivat tehdä auttaakseen lasta tässä prosessissa?

Sosialisaatio ja perhe

Kuten yllä mainitsimme, perhe on lapsuusajan sosialisaation ensisijainen ja tärkein vaikuttaja. Tapa, jolla vanhemmat ovat vuorovaikutuksessa lapsen kanssa, antaa lapselle avaimet identiteetin rakentamiseen ja käytöksen muokkaamiseen. Tämän lisäksi kaikki sosialisaatioon liittyvät teot tulevat vaikuttamaan lapsen persoonallisuuteen.

Luonteen vaikutus

Luonne ja temperamentti ovat isossa roolissa lapsen kyvyssä sosialisoida ja sopeutua yhteiskuntaan. Temparamentti on sisäsyntyistä ja ilmenee jo lapsen elämän ensihetkinä.

Jotkut lapset ovat aktiivisia, pelottomia, herkkiä ympäristön ärsykkeille ja halukkaita tutkimaan maailmaa. Toiset ovat hiljaisia, rauhallisia ja varovaisia. Tällaiset lapset tarrautuvat usein herkemmin ja pidempään heille tärkeisiin ihmisiin, eivätkä ole luonnostaan innokkaita tutustumaan ympäristöönsä.

Tämä on tärkeä tekijä, sillä joidenkin tutkimusten mukaan estottomat lapset luovat sosiaalisesti rikkaamman ympäristön, koska he käyttäytyvät ja reagoivat luonnostaan tietyllä tavalla. Näiden lasten ympärillä olevat ihmiset usein stimuloivat lasta paljon ja kiinnittävät häneen runsaasti huomiota.

Pidättyväiset lapset sen sijaan saattavat luoda ympäristön vailla ärsykkeitä ja menettää näin monia mahdollisuuksia sosialisoida ja oppia sosialisaation sääntöjä.

Olipa lapsen luonne millainen tahansa, on tärkeää, että vanhemmat tarjoavat hänelle stimuloivan ympäristön sekä mahdollisuuksia sosiaalisten taitojen oppimiseen ja parantamiseen ja ilman pelkoa ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa olemiseen.

Kasvatustavan vaikutus

Yksi tärkeä aspekti on tapa, jolla vanhemmat kasvattavat lasta, sillä kotikasvatus tarjoaa lapselle suuntaviivat maailman näkemiseen ja siihen suhtautumiseen. Lapsi tarvitsee demokraattiset ja määrätietoiset vanhemmat, jotka kuuntelevat ja kunnioittavat hänen tunteitaan ja myös opettavat hallitsemaan näitä tunteita siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa tutustua ympäröivään maailmaan ja tehdä itsenäisiä päätöksiä. Vanhempien tulee myös asettaa johdonmukaisia ja kohtuullisia rajoja.

Lapsi tarvitsee vanhemmat, jotka luovat häneen uskoa siitä, että maailma on positiivinen ja turvallinen paikka, jossa hän pystyy kehittymään.