Onko se huono merkki, jos vauva ei konttaa?

Se, että lapsi ei konttaa, ei ole yksiselitteisesti hyvä tai huono asia. Lue tästä artikkelista, miten tärkeä tämä motorinen virstanpylväs on lapsen kehityksessä.

Kirjoittanut ja tarkastanut liikuntatieteiden kandidaatti Andrés Felipe Cardona Lenis.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Monien perheiden omien kokemusten mukaan konttaaminen on yksi tärkeimmistä vaiheista lasten psykomotorisessa kehityksessä. Moni itse asiassa tietää, että vauvoilla on taipumus ensin ryömiä, sitten kontata ja lopulta kävellä. Mutta kun lapselta jää keskimmäinen vaihe välistä, se voi aiheuttaa vanhemmissa huolta. Onko se siis huono merkki, jos vauva ei konttaa?

Tässä artikkelissa kerromme, kuinka tärkeä tämä virstanpylväs on vauvan motorisessa kehityksessä ja mitä sen puuttuminen merkitsee.

“Lapseni ei konttaa”

Vanhempana on normaalia olla huolissaan, jos lapsi ei konttaa. Ensimmäiseksi mieleen voi tulla, että se on merkki jostain haitallisesta tai että vauvan psykomotorisessa kehityksessä on viiveitä.

Yksi tärkeimmistä syistä siihen, miksi vauva ei konttaa, on kuitenkin se, että hän ei ole siihen vielä valmis. Muista, että oppimisprosessi on jokaisella lapsella erilainen ja että siihen vaikuttavat monet tekijät.

Kiinnitä huomiota seuraaviin vinkkeihin ja hyödynnä niitä tarpeen mukaan.

Älä vertaa lastasi muihin lapsiin

Muiden vanhempien kanssa keskustelu on normaalia ja sen kautta voidaan jakaa kokemuksia, neuvoja ja suosituksia. Se voi kuitenkin johtaa toisten lasten kehityksen ja käytöksen jatkuvaan tarkkailuun. Onkin todennäköistä, että alat ajan myötä verrata omaa lastasi muihin lapsiin.

Jos huomaat, että muut lapset konttaavat ongelmitta ja että oma lapsesi ei vieläkään tee niin, olet luultavasti huolissasi. Sinun tulisi kuitenkin ihan ensimmäiseksi välttää tällaisia vertailuja ja keskustella lastenlääkärin kanssa siitä, mitä lapselta voi missäkin iässä odottaa. Lasta ei myöskään tulisi pakottaa tekemään jotain yli kykyjensä vain siksi, että muut ovat jo saavuttaneet tuon virstanpylvään.

Stimuloi vauvaa, mutta älä pakota häntä

Äitinä voit stimuloida vauvaasi monin tavoin, erityisesti vahvistaaksesi erilaisia lihas- ja luustorakenteita. Vauvan stimuloinnin tarkoituksena on kuitenkin vain auttaa häntä saavuttamaan tavoitteensa itse. Siksi sinun on oltava kärsivällinen ja rauhallinen.

Et voi eikä sinun tulisi yrittää pakottaa lastasi tekemään liikkeitä, joita hän ei halua tehdä tai ei ole valmis tekemään. Sen sijaan häntä kannattaa motivoida liikuttamaan käsiään, jalkojaan ja päätään lihasten vahvistamiseksi, ei konttaamisen edistämiseksi. Voit keksiä lelujen kanssa erilaisia pelejä tai harjoituksia, jotka kannustavat lastasi liikkumaan tilassa.

Muista olla kärsivällinen ja anna vauvan päättää, milloin puuha lopetetaan. Odota hetki ennen seuraavaa harjoitusta, ja jos lapsesi ei näytä olevan kiinnostunut jatkamaan, siirrä se huomiseen.

Vältä ylisuojelua

Konttaamisen merkitys lapsen fyysiselle ja psyykkiselle kehitykselle on se, että tällainen liikkumistapa mahdollistaa ympäristön tutkimisen omatoimisesti.

Vauvoilla on syntyessään tarve olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa ja tietää, miten eri esineet toimivat. Siksi heidän täytyy maassa ollessaan liikkua saavuttaakseen tavoitteensa.

Jos olet pelokas tai hieman ylisuojeleva vanhempi, saatat rajoittaa vauvasi aloitteellisuutta ryömimiseen tai konttaamiseen. Siksi on tärkeää, että pohdit omia asenteitasi lapsesi hoitoa koskien, ennen kuin epäilet ongelmia hänen kehityksessään.

Laske epätavanomaiset konttaustekniikat konttaamiseksi

On mahdollista, että lapsesi konttaa jokseenkin epätavanomaisella tavalla. Sinun on ymmärrettävä, että vaikka konttausvaihe kuuluu motorisen kehityksen virstanpylväisiin, sen oikeaa suoritustapaa ei ole ennalta määritetty.

Jotkut vauvat konttaavat tasaisesti ja toiset eivät, mutta olennaista on se, että he onnistuvat liikkumaan ympäristössä ja että heillä on mahdollisuus tutkia sitä vapaasti.

Entä jos vauva ei konttaa?

Vaikka konttausta pidetään tärkeänä osana psykomotorista kehitystä, monet vauvat siirtyvät ryömimisestä suoraan kahdella jalalla kävelyyn. Jopa vauvat, jotka ohittavat konttausvaiheen ilman muuta poikkeavaa kehityksessään, kypsyvät ilman psyykkisiä ja motorisia haittoja.

Kuten edellä mainittiin, ratkaisevaa on se, että vauvasi pystyy liikkumaan jollain tavalla omin voimin ollakseen vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa halutessaan.

Acta de Investigación Psicológica -lehden julkaisun mukaan konttaaminen voi kuitenkin liittyä läheisesti ihmisen psykomotoriseen kehitykseen. Tämä tutkimus tarjoaa tärkeää tietoa ja tuloksia, jotka on vahvistettava perusteellisesti erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä tehtyjen tutkimusten kautta.

Jos vauva ei konttaa, älä huoli

Psykomotorinen kehitys liittyy läheisesti lapsen lihasliikkeisiin, mutta ei nimenomaan konttaamiseen. Tämä ei tarkoita, etteikö konttaaminen olisi tärkeää, mutta se ei ole kehityksen perustavanlaatuinen virstanpylväs.

Siksi kaikilla lapsilla, joita stimuloidaan jatkuvasti ja jotka pystyvät liikkumaan itsenäisesti, on todennäköisesti riittävä psykomotorinen kehitys.

Jos mieltäsi askarruttaa jokin, suosittelemme keskustelemaan siitä lastenlääkärin kanssa.