Miksi pariskunnat usein eroavat ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen?

13.9.2019
Ensimmäinen lapsi tuo mukanaan suuria muutoksia, ja vanhemmilla saattaa olla vaikeuksia sopeutua uuteen tilanteeseen. Tässä artikkelissa kerromme, miksi pariskunnat eroavat usein ensimmäisen lapsen jälkeen, ja miten selviytyä vaikeuksista.

Vauvan syntymä muuttaa pariskunnan elämän täysin ja aiheuttaa monien asioiden uudelleen järjestämisen. Monet pariskunnat eroavat ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, jos he eivät osaa sopeutua muutoksiin. Vauvavuosi voi olla hyvin haasteellinen vanhemmille – myös sellaisille, jotka ovat aina halunneet lasta.

Miksi pariskunnat usein eroavat ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen?

Miksi pariskunnat usein eroavat ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen?

Vanhemmaksi tuleminen

Jotkut pariskunnat eroavat ensimmäisen lapsen jälkeen, koska vauvasta tulee heidän elämänsä keskipiste. Vanhempien kaikki huomio on vauvan hoidossa, joten he saattavat helposti unohtaa toistensa huomioimisen.

Tämän tuloksena vanhempien keskenään vietetyt hetket sekä keskustelut ja ilonhetket vähenevät. Huomio kiinnittyy vauvaan ja kotitöihin. Vauvan saamisen jälkeen vanhemmat alkavat toimia kuin robotit toistaen päivittäin samoja asioita. Kun vauva on saapunut parin elämään, vanhempien välinen suhde on jäänyt toiseksi.

Kriittinen hetki

Vauvan saapuminen on kriittinen hetki, joka vaatii vanhemmilta asioiden uudelleen järjestämistä. He kohtaavat uusia haasteita, heillä on uusia epäilyksiä sekä uudenlaisia päätöksiä tehtävänään.

Stressi, väsymys ja hämmentyneisyys saattavat vaikeuttaa selkeää ajattelua. Saatat tajuamattasi käyttäytyä puolustavasti ja olla vaativa kumppaniasi kohtaan – saatat nähdä kumppanisi vihollisena ystävän sijasta.

Ensimmäinen lapsi tuo mukanaan suuria muutoksia vanhempien elämään

Synnytyksen jälkeinen alakulo

On hyvin tavallista, että vauvan ensimmäisten elinkuukausien ajan äidin henkinen tila on erilainen kuin normaalisti. Fyysiset ja psyykkiset muutokset voivat aiheuttaa äidille synnytyksen jälkeistä alakuloa.

Tämä on hyvin yleinen tila, johon kuuluu haavoittuvuuden tunnetta, surullisuutta, ahdistusta sekä mielialan vaihteluita. Tämä tila ei vaadi mitään erityistä hoitoa, mutta tällöin äiti tarvitsee paljon rakkautta ja ymmärrystä kumppaniltaan.

Äidin tunteet saattavat ailahdella ja hän saattaa väärinymmärtää kumppaninsa tekoja tai sanoja. Kumppanin on tällöin tärkeää osata asettua äidin tilaan sekä olla hänen tukenaan tässä tunteiden vuoristoradassa.

Läheinen suhde

Parisuhteen molemmat osapuolet voivat kokea alhaisempaa sukupuoliviettiä, uupumusta sekä vapaa-ajanpuutetta. Jos vanhemmat eivät keskustele näistä asioista keskenään, saattaa kasaantunut kauna ja matala itsetunto saada parin eroamaan.

Ensimmäisen lapsen jälkeen on hyvä pitää huoli siitä, että keskustelee kumppaninsa kanssa

Miten pariskunta pysyy yhdessä lapsen syntymän jälkeen?

  • On tärkeää ymmärtää, että asiat ovat muuttuneet, ja näin ne tulevat olemaan jonkin aikaa. Asiat saattavat tuntua hankalilta aluksi, mutta näin ei tule olemaan aina. Noin neljän kuukauden jälkeen asiat alkavat helpottaa. Äiti palautuu synnytyksestä, isä osallistuu vauvan hoitoon enemmän ja vauvan aikataulua on helpompi ennustaa.
  • Ole empaattinen kumppaniasi kohtaan. Jos kumppanisi kanssa syntyy riitaa, muista, että se johtuu uupumuksesta. Yritä ymmärtää kumppaniasi ja muista, että olette yhdessä tiimi. Muista kunnioittaa kumppaniasi.
  • Anna isän luoda suhde lapseensa. Voi olla tilanteita, ettet halua jakaa tehtäviä isän kanssa, mutta on vain hyväksi, että molemmat vanhemmat voivat hoitaa vauvaa. Tällä tavoin äiti saa lepoa, eikä isä tunne oloaan vieraaksi omassa perheessään.
  • Keskustelkaa tunteistanne ja peloistanne. Yrittäkää löytää ratkaisu asioihin yhdessä. Muista, että asioiden sopiminen ei tarkoita sitä, että toinen teistä olisi oikeassa asian suhteen, vaan kyse on kumppanin kunnioittamisesta.
  • Romero-Gutiérrez, G., Dueñas-de la Rosa, E. M., Regalado-Cedillo, C. A., & Ponce-Ponce de León, A. L. (2010). Prevalencia de tristeza materna y sus factores asociados. Ginecol Obstet Mex78(1), 53-57.
  • Oiberman, A. (1994). La relacion padre-bebe: una revision bibliográfica. Revista Hospital Materno Infantil Ramón Sardá13(2), 66-72.