Äidin näkymätön työ ja henkinen työtaakka

11 joulukuu, 2019
Monet pariskunnat luulevat, että työnjako kotona toteutuu tasa-arvoisesti. Monesti on kuitenkin niin, että naiset ovat vastuussa kotitöiden suunnittelusta ja sen aiheuttamasta henkisestä työtaakasta.
 

Monet pariskunnat elävät siinä uskossa, että kotityöt jakaantavat kumppanusten kesken tasaisesti. Usein kuitenkin logistiset ja kotitöitä koskevat suunnittelutehtävät jäävät lopulta suurimmaksi osaksi naisen harteille. Tällä viittaamme äidin näkymättömään työhön, joka voi olla lopulta aikamoinen henkinen työtaakka.

Yhteiskunnassa on tapahtunut selvä muutos, mitä tulee kunnioitukseen ja tasa-arvoisuuteen. Tänä päivänä miehet osallistuvat entistä enemmän kotitöihin ja lasten hoitamiseen. Koska nykypäivänä nainen on yhä vahvemmin kiinni työelämässä, jakautuvat kodinhoitoon liittyvät tehtävät tasaisemmin pariskunnan kesken. Tämä on loogista ja oikeudenmukaista.

Jos asioita tarkastelee lähemmin, joudumme kuitenkin toteamaan, että tasa-arvo ei ilmenekään niin selvästi. Voi toki olla, että fyysiset tehtävät, kuten ruoanlaitto, siivoaminen tai lasten kylvettäminen jakautuvat tasapuolisesti pariskunnan molemmille osapuolille, mutta usein näiden tehtävien suunnittelu, järjestäminen ja hallinta jää täysin naisen vastuulle.

Mitä henkinen työtaakka tarkoittaa?

Henkinen työtaakka viittaa kaikkeen sellaiseen välttämättömään työhön, jota perhe-elämän kaikkien osa-alueiden kunnolla toimiminen vaatii. Tähän prosessiin kuuluu jatkuva harkittu pohdinta jokaisesta odottavasta tehtävästä ja niiden suorittamisesta. Henkinen työtaakka pitää sisällään ennakointia, järjestelyä ja kaiken tarvittavan muistamista.

Kotitöistä aiheutuva henkinen työtaakka on usein naisen harteilla
 

Sosiologi Susan Walzer kuvaa tutkimuksessaan henkisen työtaakan käsitettä ja siihen liittyvää sukupuolten välistä epätasapainoa. Tullaksemme tietoisiksi tästä epätasa-arvosta, tulee meidän osata erottaa fyysiset ja henkiset tehtävät. Alla on esitetty muutamia esimerkkejä molempien tyyppisistä tehtävistä.

Fyysiset tehtävät:

  • Kodin siivoaminen.
  • Ruokakaupassa käyminen.
  • Lasten kouluun vieminen ja koulusta hakeminen.
  • Ruoan valmistaminen.
  • Pyykkien viikkaaminen.

Henkiset tehtävät:

  • Sen huomaaminen, että jokin kotitaloustuote, kuten hammastahna, on loppumassa. Uuden ostaminen tilalle ennen kuin vanha loppuu.
  • Sen muistaminen, että lapsella on tiedossa kouluretki, minkä takia lapsi täytyy muistaa viedä aikaisemmin kouluun.
  • Aterioiden suunnitteleminen etukäteen. Sen muistaminen, että ottaa tarvittavat ainekset sulamaan pakastimesta.
  • Sen päättäminen, mitä lapsi tulee pukemaan päälleen tuleviin häihin. Sen varmistaminen, että vaatteet ovat puhtaat ja silitetyt tilaisuutta varten.

Jälkimmäiseen kategoriaan lukeutuvat tehtävät jäävät lähes poikkeuksetta äidin vastuulle. Miehet eivät yleensä omista niin paljon aikaa näille henkisille työtehtäville kuin naiset. Ja jos omistavatkin, yleensä on kyse miesten omiin töihin liittyvistä tehtävistä, eikä niinkään kotitöistä. Naiset sen sijaan tekevät ajatustyön ja suunnittelevat ja järjestelevät sekä omaan työhönsä, kodinhoitoon että sosiaaliseen elämään liittyvät tehtävät – myös muiden perheenjäsenten puolesta.

 

Kuinka tunnistaa henkinen työtaakka?

Sosiaalisen inertian eli hitauden takia kotitöistä huolehtiminen on naisten vastuulla. Tämän takia on vaikea havaita sitä faktaa, että tilanne on hyvin epäoikeudenmukainen. Naiset ovat sisäistäneet tämän asian niin vahvasti, että sitä ei juurikaan kyseenalaisteta. Naiset saattavat jopa joskus kokea, että naisen arvo yksilönä on sidoksissa kykyyn hallita kotia ja perhettä menestyksekkäästi. 

Mikä ratkaisuksi?

Jotta tämä raskas henkinen työtaakka helpottuisi, tulee se jakaa tasapuolisesti kumppanin kanssa. Tämä tulee kuitenkin tehdä realistisesti ja tehokkaasti.

Ei ole reilua, että kumppani lupaa ottaa harteilleen osan henkisestä työstä, jonka hän myöhemmin unohtaa, eikä lopulta hoida osaansa. Naisen ei myöskään ole sopivaa jättää kotiin muistilappuja koskien lapsia, ruoanlaittoa tai aikatauluja joka kerta kotoa pois lähtiessään.

On hyvin tärkeää, että pariskunnan kumpikin osapuoli sitoutuu tekemään osansa niin fyysisissä kuin henkisissäkin tehtävissä. Yksi toimiva menetelmä on jakaa tehtävät eri aihealueiden mukaisesti. Esimerkiksi toisen suunnitellessa ja valmistaessa aterioita, toinen hoitaa lapsia koskevat tehtävät, kuten kotiläksyissä auttamisen.

 
  • Walzer, S. (1996). Thinking about the baby: Gender and divisions of infant care. Social Problems43(2), 219-234.
  • López, S. T., Calvo, J. V. P., Menéndez, M. D. C. R., García, C. M. F., & Martín, S. M. (2010). Hacia la corresponsabilidad familiar:” Construir lo cotidiano. Un programa de educación parental”. Educatio Siglo XXI28(1), 85-108.