Miten lasten aivot toimivat, kun heillä on kiukkukohtaus?
 

Miten lasten aivot toimivat, kun heillä on kiukkukohtaus?

Ymmärtämällä, miten lasten aivot toimivat kiukkukohtauksen aikana, voimme säätää omia odotuksiamme. Lue lisää alta.
Miten lasten aivot toimivat, kun heillä on kiukkukohtaus?

Viimeisin päivitys: 06 huhtikuuta, 2022

Ensisilmäyksellä kiukkukohtaukset antavat vaikutelman oikukkaasta käytöksestä. Neurotiede on kuitenkin auttanut ymmärtämään, miten lasten aivot toimivat, kun heillä on kiukkukohtaus.

Todellisuudessa lapset turvautuvat tällaiseen tunnepurkaukseen siksi, että heillä ei ole tarvittavia resursseja ilmaista tunteitaan toisella tavalla. Syynä on se, että lasten aivot ovat vasta kehittymässä, ja siksi vanhempien on opastettava heitä tässä ja kaikissa elämän opeissa.

Miten lasten aivot toimivat, kun heillä on kiukkukohtaus?

Neuropsykologi Álvaro Bilbaon vertauskuvaa lainataksemme meillä on kolmet aivot yksissä aivoissa, ja eri rakenteet esiintyvät rinnakkain eri evoluutiovaiheissa:

  1. Liskoaivot: Nämä ovat vastuussa selviytymisestämme, ja siksi niitä ohjaavat vaistot elintärkeiden toimintojen, kuten hengityksen, ylläpitämiseksi.
  2. Tunneaivot: Nämä ovat nimensä mukaisesti vastuussa tunteistamme, jotta erottaisimme mistä pidämme ja mistä emme pidä.
  3. Järkiaivot: Järkiaivojen ansiosta voimme organisoida, suunnitella ja tehdä päätöksiä.

Kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana liskoaivot ja tunneaivot hallitsevat, minkä jälkeen järkiaivoilla alkaa olla tärkeämpi rooli.

Tästä syystä vihaiselta lapselta ei oikein voi odottaa aikuismaista järkeilyä, ja meidän onkin mietittävä strategioita, joiden avulla saisimme yhteyden lapsen tunne- ja liskoaivoihin.

Lisäksi kiukkukohtauksen aikana veressä on kortisolia, joka on valppaudesta ja stressistä vastaava hormoni. Tästä syystä meidän on ymmärrettävä, että lapsen käytöksen takana on paljon muutakin kuin oma tahto.

Neurotiede on selvittänyt, miten lasten aivot toimivat, kun heillä on kiukkukohtaus.

Tämäkin artikkeli saattaa kiinnostaa sinua: Miksi lapset saavat kiukkukohtauksia?

Mitä tehdä, kun lapsella on kiukkukohtaus?

Nyt kun tiedämme, että kiukkukohtaukset ovat pienillä lapsilla mahdollinen ja jopa odotettavissa oleva tunneilmaisun muoto, meidän on erotettava sopivat toimintatavat sopimattomista käsitelläksemme kiukkua oikein.

1. Anna lapselle aikaa rauhoittua

Jos kiukkukohtaus on käynnissä, on tärkeää antaa lapsen purkaa tunteitaan. Kiukku loppuu jossain vaiheessa, eikä sen kestoa kannata pyrkiä lyhentämään oman epämukavuuden vuoksi.

Kun aikuiset ahdistuvat kiukkukohtauksesta, olemme usein vihaisempia kuin lapsi. Ja sen sijaan, että lapsi rauhoittuisi, tunnelma kiristyy entisestään.

Siksi kärsivällisyys, rauhallisuus ja ymmärrys ovat ainoat toimivat työkalut näihin hetkiin, vaikka se olisikin vaikeaa.

2. Ole käytettävissä koko ajan

Lapsilla ei ole vielä kykyä itsesäätelyyn, ja aikuiset toimivat heille tukena, jotta he oppisivat sen. Jos myötäilemme heitä, kun he sitä tarvitsevat, ja osoitamme heille arvostusta ja myötätuntoa, lapset kykenevät ymmärtämään tunteitaan pikkuhiljaa ja hallitsemaan käyttäytymistään.

Meidän on tärkeää tuntea lastemme mieltymykset, sillä jotkut lapset tarvitsevat fyysistä kosketusta tässä tilanteessa, kun taas toiset torjuvat sen täysin.

3. Ennakoi tapahtumia

Lasten tunteminen auttaa meitä välttämään heitä turhauttavat tai suututtavat tilanteet. Jos esimerkiksi tiedämme, että he nukkuvat päiväunet tiettyyn aikaan, heille ei kannata järjestää toimintaa siihen aikaan päivästä.

Monet kiukkukohtaukset liittyvät täyttymättömiin perustarpeisiin, kuten ruokaan, lepoon, turvallisuuteen ja kiintymykseen.

4. Opeta lapselle jotain tapahtuneesta

Kun rauha on palannut, on aika antaa opetus. Tapahtuneen tiedostaminen auttaa lasta ymmärtämään tunteitaan ja oppimaan taitoja niiden hallitsemiseksi.

5. Vältä uhkailua, manipulointia ja väkivaltaa

Vanhempien kuulee usein sanovan lapsilleen: “Joko lopetat itkemisen tai saat jäädä yksin.” Mutta kiukkukohtauksen aikana lapset tarvitsevat vanhempiaan eniten. Tämä strategia synnyttää siis vain etäisyyttä lapseen ja on aikuisten puolelta osoituksena väärinymmärryksestä.

Joidenkin lasten on purettava turhautumistaan fyysisesti, ja joskus he potkivat tai lyövät. Oman ja muiden turvallisuuden tähden tällaista käytöstä ei kuitenkaan pidä hyväksyä, vaan se tulee ohjata sopivampaan toimintaan. Esimerkiksi antaa heidän lyödä tyynyä tai heittää se lattialle tietyissä olosuhteissa.

Lasten kiukkukohtaukset voivat turhauttaa vanhempia.

Tämäkin artikkeli saattaa kiinnostaa sinua: Kuinka tunnistaa lapsen lähestyvä kiukkukohtaus?

Ymmärrä syytä käytöksen takana

Jos pysähdymme hetkeksi miettimään, löydämme kokonaisen luettelon nimityksiä lasten ylilyönneille: raivari, kohtaus, romahdus jne. Suurin osa niistä on halventavia ja aikuiskeskeisiä.

Lapsen auttaminen emotionaalisen kriisin keskellä vaatii ääretöntä kärsivällisyyttä, mikä on toisinaan erittäin vaikeaa. Se on kuitenkin ainoa terve tapa auttaa lasta rauhoittumaan ja opettaa hänelle, että hän voi ilmaista itseään toisellakin tavalla.

Tunneäly on kehityksen osa-alue, jota meidän on alettava työstää lapsillamme jo pienestä pitäen.

On myös tärkeää ymmärtää, että kaikki lapset ovat erilaisia ja heillä ei ole samoja kykyjä kuin aikuisilla pyytää mitä he tarvitsevat.

Kun ymmärrämme, miten lasten vielä kehittyvät aivot toimivat kiukkukohtauksen aikana, voimme muokata meille aikuisille tyypillisiä odotuksia vastaamaan heidän ikäänsä ja henkisiä resurssejaan.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
5 eri tyyppistä lasten kiukkukohtausta
Äitiyden Ihme
Lue se täällä Äitiyden Ihme
5 eri tyyppistä lasten kiukkukohtausta

Nyt esittelemme 5 eri tyyppistä kiukkukohtausta, jotta vanhemmat oppivat tunnistamaan lapsen käytöksen syyt ja sitä kautta reagoimaan huonoon käytö...



  • Taipe Moreno, M. A. (2019). Propuesta didáctica para el manejo de la ira en niños de 5 a 6 años dirigida a padres de familia (Bachelor’s thesis, PUCE-Quito).
  • Bilbao, Alvaro (2015) El cerebro del niño explicado a los padres. Plataforma Actual.
  • Seitun, Maritchu (2013), Capacitación emocional para la familia. Grijalbo.
  • Bisquerra Alzina, R. (2003). Educación emocional y competencias básicas para la vida. Revista de Investigación Educativa21(1), 7–43. Recuperado a partir de https://revistas.um.es/rie/article/view/99071