Lapsen epäonnistumisen pelko - Äitiyden Ihme
 

Lapsen epäonnistumisen pelko

Vanhempien on tärkeää auttaa lasta pääsemään yli epäonnistumisen pelostaan, jotta hän voi elää onnellisen lapsuuden.
Lapsen epäonnistumisen pelko
María Alejandra Castro Arbeláez

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Viimeisin päivitys: 30 kesäkuuta, 2021

Epäonnistumisen pelko johtaa helposti siihen, että lapsi ei pysty saavuttamaan täyttä potentiaaliaan. Tämä voi aiheuttaa hänelle ahdistuneisuutta, ja hän saattaa tuntea itsensä heikoksi, haavoittuvaiseksi, epämotivoituneeksi ja kyvyttömäksi, eikä halua tehdä töitä edistyäkseen.

Ajatus epäonnistumisesta aiheuttaa pelkoa myös monessa aikuisessa. Tämän taustalla voi olla yhteiskunnallisia syitä, mutta usein myös se, että henkilö on saanut kasvatuksen, jossa virheiden tekemisestä rangaistaan ja jossa virheille annetaan negatiivisia sivumerkityksiä. Jos epäonnistumista seuraa pilkkaaminen, halveksunta tai torjunta, voi uusiin mahdollisuuksiin olla vaikea tarttua. Tämä vaikuttaa lapsen kehitykseen ja jokapäiväisten mahdollisuuksien hyödyntämiseen.

Lapsen epäonnistumisen pelko

Epäonnistumista pelkäävän lapsen tunnuspiirteet

  • Stressi
  • Ahdistuneisuus
  • Masentuneisuus
  • Eristäytyneisyys
  • Huono itsetunto
  • Huono kritiikin (myös rakentavan) sietokyky
  • Puutteellinen puolustuskyky immuunijärjestelmän heikentyessä
  • Pelko itsensä, ajatustensa ja tunteidensa ilmaisemista kohtaan

Lapsen epäonnistumisen pelko on usein helppo tunnistaa. Lapsi yleensä pelkää tulevansa tuomituksi tai torjutuksi kaikesta tekemästään, muuttuu hyvin varovaiseksi ja saattaa alkaa vältellä muita ihmisiä. Hän voi tuntea epävarmuutta ja ahdistuneisuutta tiettyjen tehtävien suorittamisesta, koska pelkää tekevänsä virheitä.

Lapsen epäonnistumisen pelko

Jos perheessä rangaistaan virheiden tekemisestä, lapsi voi muuttua pelokkaaksi, mikä aiheuttaa vähitellen epäluottamusta vanhempia kohtaan. Tämä voi vahingoittaa vakavasti lapsen ja vanhempien välistä suhdetta. Epäonnistumisen pelko estää lasta ottamasta riskejä ja tutkimasta maailmaa itsekseen, jolloin hän jää paitsi monista kokemuksista.

Lapsi saattaa pelätä, ettei menesty tekemisissään, minkä vuoksi hän ei suostu osallistumaan projekteihin. Tämä epävarmuus ja itseluottamuksen puute vaikuttavat moneen elämän osa-alueeseen.

Mikä aiheuttaa lapselle epäonnistumisen pelkoa?

  • Täydellisyyden tavoitteleminen
  • Tarkkaavuuden puute
  • Vanhempien projisointi
  • Fyysinen tai psyykkinen hyväksikäyttö, sisältäen esimerkiksi naurunalaiseksi tekemisen

Kun vanhemmat kohdistavat liiallista painetta lapseen odottaakseen häneltä täydellisyyttä kaikessa, mitä lapsi tekee, luovat he siten lapselle vääristyneen kuvan todellisuudesta. Näin he estävät lasta kehittymästä terveellä tavalla psyykkisesti ja emotionaalisesti.

Valitettavasti myös media vahvistaa lapsen ja kaikkien muidenkin epäonnistumisen pelkoa. Media levittää meille sellaisia ajatuksia, joiden mukaan epäonnistunut henkilö nähdään huonossa valossa, hän ei ole arvokas, hänellä ei ole sosiaalisia suhteita, hänellä ei ole kykyjä tai on kyvytön ja lyhyesti sanottuna hän on elämässä epäonnistuja. Virheiden kieltäminen liittyy tähän aiheeseen läheisesti. Menestyneen tai lahjakkaan henkilön kuvaa vahvistetaan materiaalilla ja lyhytaikaisella onnella mainonnassa ja kaupankäynnissä.

Menetelmiä epäonnistumisen pelosta yli pääsemiseksi

Epäonnistuminen ei ole maailmanloppu. Epäonnistumiset ja virheiden tekeminen tarjoavat mahdollisuuden kasvaa, laajentaa analyyttista kapasiteettia, oppia, korjata käyttäytymistä sekä mennä eteenpäin entistä vahvempana ja viisaampana. On erittäin tärkeää, että myös lapsi tietää tämän.

Lapselle pitää opettaa epäonnistumisen pelon voittamista. Lapsen tulee myös tietää saavansa vanhempiensa kiintymystä, neuvoa ja tukea. Siksi meidän vanhempien tulee vahvistaa lapsen kykyjä, ohjata häntä, tarjota lapselle turvaa, kunnioitusta sekä ymmärrystä. Lasta tulee myös jatkuvasti muistuttaa siitä, että epäonnistumisten yli voi päästä eikä niissä aina ole kyse epämieluisista kokemuksista. Monesti epäonnistumisilla on myös hauska puolensa.

Vanhemmat voivat osoittaa lapselle, mitä hän voi muuttaa ja auttaa lasta niissä asioissa, joita hän ei osaa muuttaa itsekseen. Tällä tavoin lapsen on helpompi ymmärtää, että “epäonnistujan” leima ei tule määrittelemään henkilöä loppuelämäänsä.

Lapsen epäonnistumisen pelko

Kuinka vanhemmat voivat auttaa lastaan?

  1. Arvosta lapsen vaivannäköä. Vaikka lapsi ei esimerkiksi saisikaan kokeesta parasta arvosanaa, mutta hän yritti parhaansa, sinun tulee arvostaa lapsen näkemää vaivaa ja motivoida häntä yrittämään jälleen seuraavalla kerralla.
  2. Tavoitteiden tulee olla lapselle sopivia ja realistisia. On tärkeää kouluttaa lasta ja kannustaa häntä asettamaan itselleen järkeviä ja saavutettavia tavoitteita, jotka ovat lapsen saavutettavissa sekä mitattavissa. Tämä olisi paras keino siihen, että lapsi myöhemmin arvostaa tekemäänsä työtä, jonka hän teki saavuttaakseen tavoitteensa.
  3. Johdonmukaisuus on tärkeää. Meidän tulee ohjata ja kannustaa lastamme sinnikkyyteen, niin ettei lapsi luovuttaisi tehtävien tekemisestä tai tavoitteistaan heti, kun on tehnyt virheen tai epäonnistunut. On tärkeää olla realistinen, mutta on myös tärkeää vaatia vaivannäköä, sillä sen seurauksena voi olla suuria tuloksia sekä arvokkaita kokemuksia.
  4. Vanhempien tulisi toimia esimerkkeinä lapselleen. Vanhempien vaikutuksella on suuri merkitys. Vanhempina olemme lapsemme roolimalli ja esimerkki, jota lapsemme seuraa. Näin on etenkin lapsen ensimmäisten vuosien aikana. Lasta on mahdotonta opettaa, tai häneltä on vieläkin vaikeampaa vaatia asioita, jos emme toimi hänelle esimerkkinä toivomistamme asioista tai odottamistamme tuloksista. Älä siis iskosta lapseesi pelkoa epäonnistumisesta.
  5. Lapsen ylisuojelemista tulee välttää. Jotta vanhemmat voisivat estää juurruttamasta lapseen epäonnistumisen pelkoa, he eivät myöskään saisi välttää ongelmia tai vaikeuksia, tai tehdä kaikkea lapsen puolesta. On hyödyllisempää kasvattaa lasta autonomiseksi, niin että lapsi oppii pitämään huolta itsestään.
  6. Vanhemmat eivät saisi olla myöskään liian sallivia. Kaikenikäiset lapset tarvitsevat ohjausta, roolimalleja sekä esimerkkejä, joiden avulla lapsi oppii suorittamaan haastavimmatkin tehtävät. Ja parhaimmat roolimallit ja oppaat lapselle ovat tämän omat vanhemmat. Älä siis anna lapsen oppia kaikkea kodin ulkopuolella, vaan lapsen kasvatuksesta tulee tehdä vanhempien ykkösprioriteetti.

Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Orgilés, M., Espada, J. P., Méndez, X., & García-Fernández, J. M. (2008). Miedos escolares en hijos de padres divorciados y no divorciados. International Journal of Clinical and Health Psychology, 8(3), 693-703. https://www.redalyc.org/pdf/337/33712016005.pdf
  • Valiente, R. M., Sandín, B., & Chorot, P. (2002). Miedos comunes en niños y adolescentes: Relación con la sensibilidad a la ansiedad, el rasgo de ansiedad, la afectividad negativa y la depresión. Revista de psicopatología y Psicología clínica, 7(1), 61-70. http://revistas.uned.es/index.php/RPPC/article/view/3922

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.