Jäljittelevä leikki on tärkeää pienen lapsen kehitykselle
Leikkiminen on lapsen ensisijainen tapa tutkia ympäröivää maailmaa ja olla vuorovaikutuksessa sen kanssa. Ensimmäisten vuosien aikana etenkin jäljittelevä leikki täyttää tätä tehtävää. Moni vanhempi harjoittaa lapsensa kanssa vaistomaisesti jäljittelevää leikkiä ymmärtämättä sen hyötyjä vauvan psykologiselle kehitykselle. Jäljittelemällä lapsi alkaa kehittää muun muassa sosiaalisia taitojaan ja empatiakykyään. Tämä tapahtuu luonnollisesti päivittäisen vuorovaikutuksen sekä jokapäiväisten leikkien ja muiden aktiviteettien kautta.
Jäljittelevä leikki ja sosialisaatio
Jäljittelevän leikin sosiaalinen funktio alkaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa lapsen elämää. Vauvan kommunikointitaidot alkavat kehittyä, kun hän tuottaa jonkin äänen ja vanhempi toistaa sen. Myöhemmin lapsi alkaa itse toistaa ja jäljitellä ympäristönsä ääniä tai näkemiään eleitä. Sosiaalisen vahvistamisen, kuten hymyn, kehun tai silityksen, kautta vanhemmat muokkaavat lapsen kykyä jäljitellä.
Tällä tavoin lapsi osaa lopulta lausua ensimmäiset sanansa ja suorittaa ensimmäiset yksinkertaiset toiminnot, kuten taputtaa tai osoittaa sormien avulla oman ikänsä. Kommunikoinnin perusta luodaan jo ennen kuin lapsi osaa puhua yhtään sanaa tai lausetta. Ensin vauva jäljittelee saadakseen aikuisen huomion, eikä vielä ymmärrä, mitä hänen tekemänsä äänet tai sanomansa sanat tarkoittavat. Myöhemmin hän alkaa ymmärtää myös niiden tarkoituksen ja oppii käyttämään niitä tarkoituksenmukaisesti.
Jäljittelevä leikki auttaa lasta tutustumaan ympäröivään maailmaan, selvittämään, miten esineet toimivat ja omaksumaan päivittäisiä tapoja ja rutiineja. Lapsi saattaa esimerkiksi harjata hiuksiaan, koska on nähnyt äitinsä tekevän niin, tai pyyhkiä pöytää, koska on nähnyt isänsä siivoavan. Lapsi saattaa myös ottaa puhelimen käteensä ja leikkiä puhuvansa siihen.
Tämä aluksi välittömästi tapahtuva jäljittely – vanhempi tekee ja lapsi toistaa asian heti – alkaa pikkuhiljaa tapahtua välittömän kontekstin ulkopuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi saattaa jäljitellä aiemmin todistamiaan sanoja tai toimintoja myös tilanteissa, joissa asian alun perin tehnyt aikuinen ei ole läsnä. Lapsi jäljittelee todennäköisimmin hänelle tutuimpia toimintoja, kuten ruoanlaittoa, hampaiden pesua tai nuken vaipanvaihtoa. Leikin avulla lapsi sisäistää esineiden käyttötarkoituksia ja vakiinnuttaa päivittäisiä tapoja.
Jäljittelevä leikki ja empatiakyky
Yksi jäljittelevän leikin tärkeimmistä hyödyistä on se, että se auttaa lasta kehittämään kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtämään erilaisia tunnetiloja. Tämä on saavutettavissa yksinkertaisten leikkien avulla. Vanhempi voi esimerkiksi lukea lapselle kirjaa, osoittaa sen kuvaa ja pyytää lasta jäljittelemään kuvassa ilmenevää tunnetta. Myös lastenlaulut voivat olla tässä mielessä hyödyllisiä, jos sanoihin liitetään niihin sopivaa pantomiimia. Esimerkkinä silmien hierominen nyrkkiin puristetuin käsin, kun lauletaan itkemisestä. Vanhemmat voivat kannustaa lasta omaksumaan näitä kehollisia ilmaisumuotoja ja pyytää lasta toistamaan niitä. On kuitenkin tärkeää selittää lapselle niiden merkitys, jotta tämä ymmärtää niiden todellisen tarkoituksen.
Jäljittelevä leikki tapahtuu usein luonnostaan ja vaistomaisesti lapsen ja häntä ympäröivien aikuisten välillä, mutta vanhemmat voivat vahvistaa sen hyötyjä ottamalla lapsen osaksi päivittäisiä askareita ja antamalla hänen osallistua niihin. Vanhempi voi esimerkiksi antaa lapselle oman siivousliinan, jolla tämä voi pyyhkiä pöytää yhdessä vanhemman kanssa. Jokapäiväisten askareiden kautta lapsi oppii jäljittelemällä monia taitoja.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bordoni, M., & Español, S. (2011). Moviéndonos juntos: el movimiento en el juego musical imitativo. In X Encuentro de Ciencias Cognitivas de la Música: Musicalidad Humana. Debates actuales en evolución, desarrollo, cognición e implicancias socio-culturales.
- Rodríguez, E. M., & Costales, S. V. (2008). El juego como escuela de vida: Karl Groos. Magister: Revista miscelánea de investigación, (22), 7-22.