Yksinhuoltajuus voi olla vaikea, mutta mahtava kokemus

21.7.2018

Lapsen kasvattaminen yksin ei ole mikään maailmanloppu. On monia isiä ja äitejä, jotka jopa haluavat tehdä tämän. Toiset sen sijaan joutuvat kohtaamaan kyseisen tilanteen sen myötä, että kumppani on hylännyt tai menehtynyt.

Olipa tilanne mikä tahansa, tämä on fakta: lapsen kasvattaminen yksin ilman kumppania on monimutkaista, mutta se voi myös paljastua elämän parhaaksi kokemukseksi.

Vaikka onkin totta, että vielä vähän aikaa sitten lapsen yksin kasvattaminen oli ihmisten mielestä huono asia, nykyisin asiat ovat monessa paikassa toisin. On niitä, jotka haluavat kasvattamisen kokemuksen ilman kumppania, eli he eivät halua jakaa vanhemmuutta jonkun toisen ihmisen kanssa. Tämä on ihan oikeutettu ratkaisu, jonka nykyään tekee yhä useampi.

Toisaalta taas – ja kenties tämä on suuremmalla osalla yksinhuoltajista se tilanne – on niitä, jotka ovat hiljattain tulleet kumppaninsa hylkäämiksi. Kenties on kyllä ollut lupaus rakkaudesta ja kumppanuudesta ikuisiksi ajoiksi, mutta raskaus on muuttanut kuitenkin kaiken. Kun tämä tulee eteen, vain rohkeat ihmiset, jotka ymmärtävät vastuun ja myötätuntoisen rakkauden päälle, voivat kohdata tilanteen. He eivät ala yksinhuoltajiksi velvollisuudesta, vaan siksi, että haluavat. He saavat siitä täyttymyksen tunnetta.

Olipa tilanne mikä tahansa, tarkoituksemme ei nyt ole miettiä syitä siihen, miksi äiti tai joskus isäkin joutuu tai haluaa täyttämään molemmat saappaat. Tällä kertaa haluamme kertoa strategioista, jotka voivat olla yksinhuoltajalle avuksi päivittäisessä elämässä. Nämä vinkit voivat auttaa sinua myös tulemaan vahvemmaksi kuin tiedät voivasi tulla, ja elämään sitä elämäsi kaikkein parasta vaihetta täysillä.

Totuus lapsen kasvattamisesta ilman kumppania

Totuus yksinhuoltajuudesta on tämä: se on rankkaa. Jotkut saattavat nähdä vahvan naisen – äidin, joka hymyilee aina viedessään lastaan sinne ja tänne. Mutta yksinhuoltajan mielessä on paljon muutakin. Paljon erilaisia ajatuksia ja tunteita, joita pohdimme seuraavassa.

yksinhuoltaja

Pelko siitä, ettei pysty hoitamaan kaikkea, on läsnä

Äiti, joka kasvattaa yksin, antaa parasta itsestään vauvalleen tai lapselleen. Hänet tekee onnelliseksi nähdä lapsi nukkumassa levollisesti sängyssään, mutta kun hän itse menee nukkumaan, on tavallista että hän herää useammin kuin kerran yössä huoliinsa.

  • Ahdistus ja pelko ovat läsnä. Ja mitä jos en pystykään hoitamaan kaikkea? Mitä jos minut irtisanotaan tässä kuussa? Mitä jos joudun taas turvautumaan vanhempieni apuun? Mitä jos lapseni sairastuu taas? Mitä sitten sanotaan töissä?
  • On normaalia, että tällaiset ajatukset tulevat, ja ne eivät ole irrationaalisia vaan todellisia pelkoja, joita lastaan yksin kasvattava äiti joutuu kokemaan useammin kun muutaman kerran. Jokainen päivä on kuitenkin uusi, ja jokainen päivä saat saavutettua ihmeellisiä asioita.

Ihminen joutuu olemaan sekä äiti että isä yhdellä kertaa

Tämä on hyvin tavallinen virhe, jonka moni äiti ja isä tekee kasvattaessaan lasta yksin – se, että ajatellaan, että täytyy täyttää molemmat näistä rooleista yhdellä kertaa.

  • Tässä tulee muistaa eräs hyvin yksinkertainen asia: olemme kaikkea lapsillemme. Ei siis ole mitään tarvetta täyttää perheessä niitä klassisia rooleja: tiukan työssäkäyvän isän sekä lämpimän, rakkautta osoittavan ja kotona olevan äidin. Meidän tulee hyväksyä, että sekä naiset että miehet pystyvät kyllä tekemään kaikkia näitä asioita.
  • Sekä naiset että miehet voivat olla uskottuja, oppaita, asettaa rajoja, opettaa mikä on oikein ja väärin sekä olla rakkauden päälähde lapselleen. Naiset ja miehet voivat siis molemmat olla kaikkea tätä.
yksinhuoltaja

Yksinhuoltajaäiti tarvitsee myös sosiaalista elämää

Äidillä, joka kasvattaa lasta ilman kumppania, on riski keskittää kaikki huomio, aistit, ajatukset ja huolet lapseensa – niin suurissa määrin, että hän unohtaa oman itsensä.

  • Ole varovainen tämän kanssa, sillä jos et pidä huolta itsestäsi, ja jos sinulla ei ole pieniä rentoutumisen ja sosiaalisen elämän hetkiä, riskinä on masennuksen kehittyminen.
  • Anna perheesi auttaa sinua, lepää aina silloin tällöin, ja hyväksy apua elämääsi.
  • Luo itsellesi hyvä ystävien verkosto, eli niiden ihmisten, jotka voivat antaa sinulle sopivaa tunnetason helpotusta. Heidän kanssaan voit nauraa, saada aikaa etäällä lapsenhoidosta ja kokea uusia asioita.

Älä myöskään pelkää uusien ihmisten tapaamista – tai potentiaalisten kumppanien. Yksinhuoltajaäitinä oleminen ei tarkoita sitä, että et voi olla enää ”markkinoilla”. Voit löytää rakkautta, jos tämä on jotain mitä haluat.

Poissaolevan isän paikka ja kuinka siitä kannattaa puhua lapsille

Ennemmin tai myöhemmin lapsesi tulee kysymään siitä, miksi isä ei ole läsnä. Lapsen vuoksi, jotta hänen tunne-elämänsä kehittyisi hyvin, ei koskaan ole suositeltua luoda terävää vihaa poissaolevaa isä kohtaan tai antaa hänestä myöskään idealisoitua kuvaa.

  • Lapset tarvitsevat rehellisyyttä ja ennen kaikkea tunnetasolla sellaista rauhaa, johon viha ja perusteettomat ajatukset eivät ole päässeet kehittymään.
  • Sinun tarvitsee viestiä kypsyyttä ja tasapainoa sekä opettaa lapsillesi, että perheesi muodostaa hyvän tiimin ja te kaksi tulette olemaan OK.
  • Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että yksinhuoltajana oleminen ei ole helppoa, ja jokainen päivä on haaste. Mutta se side, jonka luot lapsiisi on mahtava, ja tämä on asia, josta sinun kannattaisi olla ylpeä joka päivä: siitä, että teet loistavaa työtä.
UUTISIA VERKOSSA