Kun kumppani ei arvosta äitiysloman ”työtä”

· 14.7.2018

Uskoitpa tätä tai et, monen kohdalla kumppani tai muut ihmiset eivät arvosta sitä tehtävää, jonka isyys- tai äitiysloma pitää sisällään. He eivät arvosta sitä, että jäädään kotiin lapsen kasvattamiseksi. Päivät ensimmäisten muutamien kuukausien aikana vievät fyysisesti ja tunnetasolla aivan yhtä paljon tai enemmänkin kuin kahdeksan tunnin työpäivä.

Valinta olla kotona muutaman vuoden ajan lapsen kasvattamiseksi on päätös, jonka voivat onneksi tehdä sekä äidit että isät. On kuitenkin eräs asia, joka ei aina tule muistetuksi asiaan liittyen: huolimatta siitä, että vanhempi on kotona eikä ole töissä, hänellä on silti tärkeä työ.

On tärkeää ymmärtää ennen kaikkea se, että parisuhteessa oleminen tarkoittaa tiimissä olemista. Jos tämä perusajatus ei ole selvä, sitten lapsen kasvattamisen projekti – joka riippuu niin paljon vastavuoroisuudesta, hoitamisesta ja empatiasta – tulee epäilemättä olemaan hyvin vaikea.

Jos äiti tai isä tuntee olevansa yksinäinen tai väärinymmärretty hoitaessaan lastaan ja ollessaan kotona, kun kumppani käy töissä, tällä voi olla suuri haitta suhteelle.

Kun kumppani ei arvosta sitä työtä, jota isyys- tai äitiysloma on

On loistavia ja poikkeuksellisia kumppaneita, joiden kanssa on helppoa elää harmonista elämää. Joskus parisuhde on kuin täydellinen sinfonia, jossa ei ole ollenkaan toisen moittimista. Ja se klassinen lause ”autan vaimoani/miestäni kaikissa asioissa” ei itse asiassa ole tällöin käytössä. Miksi sanomme näin?

Kukaan ei auta ketään tällöin siksi, että on sanomaton ymmärrys siitä, että perheenä olo tarkoittaa yhteisen projektin toteuttamista. Projektin, jossa vaivannäkö ja omistautuminen yhdistyvät.

Tämä sopimus on jo tehty, ja jos toinen osapuoli päättää jäädä äitiys- tai isyyslomalle ollakseen kotona muutaman vuoden ajan lapsia kasvattaakseen, toisen osapuolen tulisi kunnioittaa kumppaninsa työtä.

On monia pariskuntia, jotka eivät kuitenkaan koe tällaista yhteiselämää. Useimmiten tässä on kyse naisista, ja joistakin miehistä, jotka omistavat koko arkensa vastasyntyneen hoidolle ja jotka tuntevat itsensä väärinymmärretyksi ja aliarvostetuksi kumppaninsa taholta.

”Minun äitini kasvatti viisi lasta, eikä hän koskaan valittanut.” ”Mutta ainoa asia, mitä vauva tekee, on syö ja nukkuu, joten eihän sinulla ole mitään valittamista.” ”Vietät koko päivän istuen, kun taas minä seison ja olen töissä.”

Nämä lauseet sattuvat, ja ne voivat tuhota ja aiheuttaa paljon vahinkoa sitenkin, että ne vaikuttavat lasten kasvatukseen. Näin voi käysä siksi, että surullinen äiti tai isä ei voi antaa itsestään parasta lapsilleen. Asia on siis tärkeä.

Kun äiti tai isä tuntee olevansa ”loukussa” kotona

Kun kumppani tulee kotiin ja illallinen ei vieläkään ole valmis. Vaatteet eivät ole puhtaita, eikä kotia ole siivottu, ja hän kysyy ”Mutta kuinka kiireinen olet sitten ollut koko päivän?”.

On hyvin mahdollista, että kumppanisi huomaa vain tämän tyyppiset asiat. Ja hän haluaa ainoastaan nähdä, että vauva nukkuu nyt rauhassa ja tyytyväisenä, leväten onnellisena ja rakastettuna.

  • Jos tämä asenne ja reaktio toistuu kokoajan, äitiyslomalla oleva vanhempi alkaa tuntea olonsa todella rajoitetuksi ja jopa loukussa olevaksi. Hän kokee näin siksi, että se kaunis tehtävä, joka lasten kasvattaminen on, ei ole arvostettu. Sillä se ihminen, jota hän rakastaa eniten – kumppani – ei arvosta sitä kovaa työtä, jota hän tekee.
  • Se äärimmäinen valppaus, jonka koemme ensimmäisinä kuukausina ja vuosina lapsen kasvatuksessa, saa stressitasot nousemaan aivan ylimpään pisteeseen. Me pelkäämme vauvan pudotusta, me pelkäämme sen vähäistä syömistä, me pelkäämme sen huonoa nukkumista. Me ennakoimme riskejä ja katsomme vauvaa joka ikinen päivän sekunti.
  • Jos sitten kumppani tämän lisäksi syyttää meitä siitä, että kotityöt on jätetty tekemättä tai kritisoi meitä väsyneenä olemisesta, jokin on vialla suhteessa. Kumppani ei arvosta. Me emme tällöin saa kunnioitusta, ja tämä on monimutkainen tilanne, jossa jonkin täytyy muuttua.

Olen kotona, mutta työni on silti tärkeä

Joissakin tapauksissa pari tekee sopimuksen: minä pidän äitiysloman ja sinä käyt työssä. Toinen osapuoli vastaa taloudellisesta huolenpidosta, mutta toinen kumppaneista ottaa aivan yhtä tärkeän tehtävän itselleen. Tehtävän, johon kuuluu uuden ihmisen kasvatus, koulutus ja hoito sekä sille rakkauden osoittaminen, ja tämä sitten muokkaa pariskunnan perustaa.

Siksi on elintärkeää, että seuraavat asiat ovat selkeät:

  • Lapsen kasvattaminen ei ole vain työ, vaan se on osa ihmisen elämää ja tehtävä, joka vie 24 tuntia vuorokaudesta seitsemänä päivänä viikossa.
  • Lapsen saaminen tarkoittaa sijoitusta: innostuksen, ajan, rakkauden ja omistautumisen osalta. Jos pariskunnalla ei ole vastavuoroisuutta, projekti ei pysty jatkumaan kunnossa. Me emme pysty antamaan sitä todellista elämänlaatua, joka olisi lapsillemme parasta.
  • Kodinhuolto on toissijainen asia. Prioriteetin tulisi aina olle vauva. Jos kumppanimme tulee kotiin ja huomaa, että vaatteita ei ole silitetty, tämä ei tarkoita että ”emme ole tehneet mitään” koko päivänä.

Äiti tai isä voi kaikella oikeudella sanoa, että hän on väsynyt. Hänellä on samat oikeudet kuin muullakin ihmisellä, joka on ollut koko päivän töissä. Se, että hän sanoo olevansa väsynyt ei tarkoita, että hän rakastaisi lapsiaan vain vähän. Hän vain haluaa tuulettaa mieltään, ja tietenkin tämä ansaitsee kumppanin ymmärryksen.