Yhteistyön tärkeys koulukulttuurissa
Jotta lapsille pystytään tarjoamaan laadukasta kasvatusta, on tärkeää, että vanhemmat, koulu ja muut kasvatusalan ammattilaiset osallistuvat ja tekevät yhteistyötä keskenään. Yhteistyön tärkeys koulukulttuurissa ja kaikkien osapuolten halukkuus osallistua yhdessä työskentelyyn, on hyvin merkittävässä roolissa.
Kun kasvatuksesta vastuussa olevat henkilöt ylläpitävät hyvää kommunikaatioyhteyttä, on kaikilla oppilailla mahdollisuus saavuttaa heille asetetut tavoitteet. Tämän tuloksena lapsen kognitiivinen kehitys tapahtuu nopeammalla tahdilla.
Yhteistyön tärkeys koulukulttuurissa
Pystyäkseen ylläpitämään yhteistyötä, opettajille tulee tarjota sopivaa koulutusta, minkä lisäksi heidän täytyy ymmärtää monia erilaisia aihealueita. Psykologi Gerardo Echeitan mukaan tällaisia aihealueita ovat muun muassa seuraavat:
- Pohdiskeleva ja kriittinen ajattelu
- Uteliaisuus ja aloitteellisuus
- Ymmärrys siitä, kuinka etsiä ja kerätä relevanttia tietoa
- Strategisuus
- Ryhmätyöskentelykyvyt
- Hyvän kommunikaatio- ja keskusteluyhteyden ylläpitäminen ja ohjenuorien seuraaminen
- Empatian osoittaminen
- Vastavuoroisen ihmissuhteen ja luottamuksen muodostaminen oppilaisiin ja muihin opettajiin
- Riskien ottaminen ja avoimuus muutoksille
- Ymmärrys, kuinka asettaa tavoitteita kehittyääkseen ja oppiakseen lisää
Opettajien tulisi perinteisten menetelmien ja individualismiin keskittymisen sijaan tehdä kasvatustyötä yhdessä muiden alan ammattilaisten ja vanhempien kanssa.
Jotta näin tapahtuisi, on tärkeää muodostaa työryhmä, joka uskoo inklusiiviseen kasvatukseen. On tärkeää, että ryhmän jäsenten välinen rakenne ja yhteistyö on toimivaa, ja että kaikilla jäsenillä on oma selkeä roolinsa.
Tässä mielessä opettajien, ohjaajien, tuutoreiden ja muiden asiantuntijoiden on välttämätöntä tehdä yhteistyötä seuraavilla aihealueilla:
- Opetusmateriaalin valmistelu
- Oppilaiden havainnointi ja arvioiminen
- Oppimisvaikeuksista kärsivien oppilaiden tunnistaminen, tukeminen ja avustaminen
- Monimuotoisuuden huomioiminen ja kasvatuksellisen tuen tarjoaminen
Perheen velvollisuus yhteistyöhön
Yhteistyön tärkeys korostuu myös perheen roolissa, sillä perheen tulee sitoutua kehittämään yhteistyötä koulun kanssa. Koulun kanssa käytävän vuorovaikutuksen laatu on hyvin merkittävässä roolissa, jotta yhteistyö toimii hyvin.
Vanhempien tulee aktiivisesti osallistua koulun toimintaan:
- Isallistua työryhmän tarjoamiin aktiviteetteihin
- Osallistua tapaamisiin ja erilaisiin ryhmiin
- Vastata koulun lähettämiin kyselyihin
- Perehtyä työryhmän tärkeinä pitämiin dokumentteihin ja informaatiolehtisiin
- Tehdä yhteistyötä innovatiivisissa ja kasvatusta parantavissa ohjelmissa
Tällä tavoin kasvatusjärjestelmä saa tietoa vanhempien mielipiteistä, näkökulmista ja parannusehdotuksista. Siitä, että koulu ottaa huomioon vanhempien mielipiteet ja sisällyttää heidät päätöksentekoprosesseihin, on suuria hyötyjä. Tällä tavoin vanhemmat voivat tuoda ilmi mielipiteensä siitä, miten koulu kohtelee, käsittelee ja kasvattaa oppilaita.
“Yksilönä olemme pisaroita. Yhdessä olemme meri.”
– Ryunosuke Satoro
Yhteistyön tärkeys ja sen hyödyt koulukulttuurissa
Koulun ja vanhempien välisellä yhteistyöllä on positiivisia vaikutuksia oppilaaseen. Yhteistyön tärkeys on vielä suurempi, kun kyseessä on erityistä kasvatuksellista tukea tarvitseva oppilas. Tällaisessa tilanteessa opettajan tulee ylläpitää hyvää kommunikaatioyhteyttä niin oppilaaseen kuin hänen vanhempiinsakin seuraavilla osa-alueilla:
- Käyttäytyminen
- Tarpeet
- Kysymykset
- Konfliktit
- Vaikeudet
- Saavutukset
Tällä tavoin kaikki osapuolet edistävät osallistumista sekä oppimista. Näitä käytäntöjä seuraamalla opettaja luo yhteistyön ilmapiirin myös luokkahuoneessa oppilaiden keskuuteen. Oppilaat hyötyvät monimuotoisuuden ilmapiiristä, jossa edistetään kunnioitusta, ja jossa he oppivat sosiaalistumaan kaikenlaisten lasten kanssa.
Yhteistyön ylläpito koulukulttuurissa vaatii sitoutumista, osallistumista sekä tarjoaa käytännön hyötyjä jokaiselle osapuolelle. Kasvatuksen parantaminen ja siihen liittyvät innovaatiot ovat mahdollisia, kun kaikki osallistuvat yhteistyöhön vaivannäöllä sekä sitoutuen siihen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Booth, T. y Ainscow, M. (2015). Guía para la educación inclusiva: desarrollando el aprendizaje y la participación en los centros escolares. Madrid: OEI.
- Cárcamo, H., & Jarpa-Arriagada, C. (2021). Debilidad en la relación familia-escuela, evidencias desde la mirada de futuros docentes. Perspectiva Educacional, 60(1), 58-80. https://scielo.conicyt.cl/scielo.php?pid=S0718-97292021000100058&script=sci_arttext
- Echeita, G. (2006). Educación para la inclusión o educación sin exclusiones. Madrid: Narcea Ediciones.
- Huguet, T. (2009). El trabajo colaborativo entre el profesorado como estrategia para la inclusión. En Giné, C. (Ed.). La educación inclusiva. De la exclusión a la plena participación de todo el alumnado, (pp. 81-94). Barcelona: Horsori.
- Sandoval, M. (2008). La colaboración y la formación del profesorado como factores fundamentales para promover una educación sin exclusiones. Contextos educativos: Revista de educación, (11), 149-160.
