Milloin vanhemmat valvovat lastaan liikaa?

9.9.2019
Vanhemman rooli ei missään nimessä ole helppo. Joskus lasta yritetään hallita liikaa, mikä haittaa tämän itsevarmuuden kehittymistä. Toisinaan me vanhemmat unohdamme, että ihmisen - vaikka hän olisi oma lapsemme - täytyy saada olla mukana päättämässä omista asioistaan.

Vanhemmat haluavat luonnollisesti vain parasta lapsilleen. Lapsi ei valitettavasti synny käyttöohjeen kanssa, ja jokainen vanhempi tekee väkisinkin kasvatuksessa joitain virheitä. Yksi mahdollisista virheistä on tilanne, jossa vanhemmat valvovat lastaan liikaa.

Kun vanhempi pyrkii seuraamaan aivan jokaista lapsen elämän asiaa ja varmistamaan kaiken menevän hyvin, tuloksena voi olla liika kontrollointi. Se, että vanhemmat valvovat lastaan liikaa, voi haitata lapsen tervettä kehitystä, mikä ymmärrettävästi johtaa moniin ongelmiin.

Vanhemman rooli ei koskaan ole helppo

Jokaisella lapsella on oma persoonallisuutensa, joka kehittyy hänen kasvaessaan. Vanhemmilla on erittäin merkittävä rooli tässä prosessissa, mutta jos he ovat liian hallitsevia, lapsi ei kehity luonnollisesti.

Opasta lasta hänen omalla polullaan, mutta älä määrää jokaista askelta

Vanhempien on tärkeä ymmärtää ja muistaa, että lapsella on oma elämänsä. Vanhempien kuuluu siis opastaa lasta, mutta ei ratkaista jokaista tämän kohtaamaa ongelmaa. Kasvaessaan lapsen täytyy oppia etenemään elämässään itsenäisesti.

Jos vanhemmat valvovat lastaan liikaa ja painostavat tätä aina täydellisyyteen, lapsi ei pysty kehittämään kaikkia taitojaan. Liiallinen kontrollointi ei siis auta lasta, vaan päinvastoin hidastaa tämän kehitystä.

Milloin vanhemmat valvovat lastaan liikaa?

Älä kuitenkaan ole liian salliva

Se, että vanhempi ei saa kontrolloida liikaa lapsen elämää, ei tarkoita, että lapsi saisi määräillä tai hallita vanhemman elämää. Kyse on tasapainosta, ja lapsen täytyy ymmärtää, että olemassa on sääntöjä ja rajoja, ja hänen täytyy oppia erottamaan hyvä käytös huonosta.

Tarkoituksena on pitää lapsi-vanhempi-suhde harmonisena, jotta molemmat osapuolet tuntevat olonsa mukavaksi ja nauttivat perheen osana olemisesta. Vanhemman kannattaa pyrkiä pitämään asenteensa aina positiivisena ja olemaan jämäkkä, kun siihen on syytä. 

Miten lapsi reagoi, kun vanhemmat valvovat häntä liikaa?

Miten lapsi sitten reagoi liian kontrolloiviin vanhempiin? Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että lapsi etsiytyy tällöin vaarallisiin tilanteisiin, joissa hän saa kokea sen mielihyvän, jonka vanhempien haastaminen tuottaa. Näillä lapsilla on usein tunne-elämän puutteita, ja he kokevat usein kovaa stressiä. Usein lapsi on jopa surullinen tai tuntee tulevansa sivuutetuksi. Tämä voi johtaa pelkojen muodostumiseen, mikä voi aiheuttaa vakaviakin ongelmia.

Huono itsetunto

Lapsi, jonka vanhempi on liian hallitseva, kärsii usein huonosta itsetunnosta. Hän uskoo, ettei hän ole riittävän hyvä ja ettei hän täytä vanhempiensa odotuksia. Hän kokee, ettei hän osaa tehdä mitään oikein, mikä vaikuttaa helposti kaikkiin ihmissuhteisiin.

Kyvyttömyys tehdä päätöksiä

Ylihallitsevan vanhemman lapsi ei pysty tekemään päätöksiä itsenäisesti, ja kokee usein vaikeuksia vastuun ottamisessa. Hän pakenee kaikkea oman mukavuusalueensa ulkopuolella olevaa.

Miten lapsi reagoi, kun vanhemmat valvovat häntä liikaa?

Rakenna luottamusta

Vanhempien kannattaa pyrkiä avoimuuteen lapsen kanssa luottamussuhteen rakentamiseksi. Jos lapsi ei luota vanhempiinsa, hän etsii toisen ihmisen tähän tarkoitukseen, eikä kyseessä välttämättä ole sopiva henkilö, mikä voi johtaa huonoihin päätöksiin.

Lapsen ollessa nuori, vanhemmalla on mahdollisuus hallita tätä hyvin suurissa määrin. Kasvaessaan lapsi saattaa alkaa valita toisin kuin vanhemmat toivovat. Jokaisen vanhemman täytyy pitää mielessä, että ennemmin tai myöhemmin lapsi muuttuu itsenäisemmäksi ja kasvaa lopulta teini-ikäiseksi.

Tämä vaihe saa monet vanhemmat kauhun valtaan, sillä se tuo mukanaan suuria muutoksia. Lapsen teini-ikä onkin vaikeinta aikaa juuri kontrolloivalle vanhemmalle. Tässä vaiheessa nuori ottaa etäisyyttä kaikesta sellaisesta, mitä hän kokee vanhempiensa hallitsevan. 

Vanhempien tulee ymmärtää, että vaikka lapsi on oma, hän ei kuulu vanhemmilleen. Lapsen täytyy antaa kasvaa omassa tahdissaan ja kokea omat pettymyksensä ja voittonsa – kuitenkin niin, että hän tietää vanhempien olevan aina tarvittaessa tukena.

  • Baumrind, D. (1966). PARENTAL CONTROL EFFECTS OF AUTHORITATIVE. Child Development.
  • Bornstein, L., & Bornstein, M. (2014). Estilos Parentales y el Desarrollo Social del Niño. Development.