Kuinka lapsi kehittää oman persoonallisuutensa?

22.8.2019

Jokainen lapsi kehittää oman persoonallisuutensa, eikä maailmassa ei ole kahta täysin samanlaista henkilöä. Persoonallisuuden kehitys alkaa heti ihmisen syntymän jälkeen, mutta kuinka se oikeastaan tapahtuu?

Kuinka lapsi kehittää oman persoonallisuutensa?

Jokainen vanhempi, jolla on useampi kuin yksi lapsi, tietää, että se, mikä toimii yhden lapsen kohdalla, ei välttämättä toimi lainkaan toisen kanssa. Jotkut lapset hymyilevät jatkuvasti, eivätkä itke juuri koskaan – ja toiset ovat heidän täysiä vastakohtiaan. Jo vastasyntyneet eroavat toisistaan esimerkiksi temperamantiltaan, ja ensimmäisen ikävuoden jälkeen lasten persoonallisuuksissa aletaan todella huomata eroja.

Aikaisemmin ajateltiin, että lapsen käytös periytyy täysin vanhemmilta. Temperamentit luokiteltiin neljään eri kategoriaan, eli valoisaan, kiivasluonteiseen, melankoliseen ja flegmaattiseen. Lapsen luonteen ja persoonan tuli olla määriteltävissä tarkkailemalla tämän fyysisiä piirteitä ja rauhasiin liittyvää aktiivisuutta.

Tänä päivänä kuitenkin tieteelliset tutkimukset todistavat, että jopa 70 % luonteenpiirteistämme määräytyy geeniemme perusteella. Jäljelle jäävät 30 % ovat riippuvaisia ympäristön ja kasvatuksen vaikutuksista. Lapsen persoonallisuuteen vaikuttavat tämän oppimat tavat, tunnetason stimuloiminen ja tapa oppia reagoimaan eri tilanteissa eri tavalla. Myös lapsen terveys ja endokriininen tasapaino vaikuttavat hänen temperamenttinsa kehittymiseen.

Lapsen persoonan määrittelevät luonteenpiirteet

Sosiaalisuus

Jotkut lapset tuntevat olonsa itsevarmemmaksi puhuessaan aikuisille. Siinä ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta se voi olla riskialtista, riippuen siitä mitä he sanovat ja kenelle he juttelevat.

Siksi on hyvä idea opettaa sosiaalisesti aktiiviselle lapselle olemaan tietyllä tavalla valikoivasti sosiaalinen, joka auttaa heitä kehittämään omaa persoonaansa.

Samanaikaisesti on taas olemassa lapsia, jotka ovat huomattavasti varautuneempia sosiaalisissa tilanteissa. Tällaisissa tapauksissa on tärkeää olla painostamatta lasta. Sen sijaan sinun tulee antaa lapselle tarpeeksi aikaa totutella tilanteisiin, ja olla heidän mukana tukemassa heitä.

Vaikka sinusta saattaakin jo vaikuttaa siltä, että lapsesi persoonallisuus on jo kehittynyt, hän tulee todennäköisesti tarvitsemaan vielä paljon apuasi sen kehittämisessä.

 how children discover their own personalities

Aktiivisuuden taso

Jos lapsesi on hyvin aktiivinen, on hyvä idea tarjota hänelle sellaisia aktiviteetteja jotka pitävät hänet kiireisenä. Kyseessä ei ole suinkaan huonosti käyttäytyvö lapsi – lapsesi on vain levoton ja tarvitsee paljon tekemistä pitääkseen itsensä kiireisenä.

Siksi aktiivisilla lapsilla tulisi olla riittävä määrä tilaa, sekä sisällä että ulkona. Sinun tulisi kuitenkin välttää liian pitkiä reissuja ulkona, joissa lapsesi saa touhuta vapaasti – tällaiset aktiviteetit saattavat lopulta vain vilkastuttaa jo valmiiksi vilkasmielistä lasta.

Jos lapsesi on rauhallisempaa sorttia, hän taas nauttii vapaa ajastaan helpommin sellaisenaan, ilman sen ihmeellisempiä aktiviteetteja.

On kuitenkin myös hyvä huomioida, että kumman tahansa ääripään lapsi, äärimmäisen aktiivinen tai passiivinen, saattaa kärsiä jostakin ongelmista, joihin aikuisen voi olla tarpeellista puuttua, mikäli lapsen voimakas passiivisuus tai aktiivisuus jatkuu.

Säännöllisyys

Jotkut lapset pyrkivät tekemään päivittäisistä toiminnoista helppoja vanhemmilleen. Heillä ei ole vaikeuksia seurata rutiineja, jotka koskevat ruokaa, unta, leikkiä jne. Kuitenkin, kun syntyy odottamattomia muutoksia, kuten matkustaminen, asiat saattavat muuttua monimutkaisiksi.

On myös sellaisia lapsia, joiden on täysin mahdotonta pysyä kiinni missään rutiineissa. Heidän ongelmakseen muodostuvat usein nukkumaan käyminen sekä syöminen. He ovat vain tavallisia lapsia siinä missä muutkin, mutta rutiinien seuraaminen ei kuulu heidän luonteensa vahvuuksiin. On kuitenkin yleistä, että tällaisilla lapsilla on vaikeaa seurata rutiineja myös aikuisiällä.

Tunnetasot

Joillakin lapsilla on hyvin voimakkaat tunteet. He esimerkiksi nauravat ja itkevät kovaa. Tässä tapauksessa on tärkeää erottaa toisistaan, onko itku tai nauru aitoa, vai pakotettua.

Jos taas lapsi näyttää vähemmän voimakkaita tunteita, on tärkeää, että hänen tunteitaan ei jätetä huomioimatta. Sinun tulisi kiinnittää huomiota lapsesi ilmaisuihin, jotta hän voi kehittää vahvan luonteen.

why babies cry

Sopeutumiskyky

On olemassa lapsia, joiden on helppo sopeutua tilanteeseen kuin tilanteeseen. Heidänkin vanhempiensa tulisi kuitenkin noudattaa parhaansa mukaan rutiineja, sillä kaikki lapset tarvitsevat ja hyötyvät säännöllisyydestä.

Jos lapsellasi on vaikeuksia sopeutua muutoksiin, sinun tulee harjoittaa omaa kärsivällisyyttäsi ja lisätä uusia aktiviteetteja lapsesi päiviin vähitellen.

Herkkyys

Lapset, jotka ovat erittäin herkkiä, eivät hyväksy helposti vaihtelua. Muutokset ruoan maussa, tekstiileissä, valaistuksessa, hajussa, lämpötilassa jne. – häiritsevät herkkiä aisteja.  Kun tällaiset lapset kasvavat, heistä tulee aikuisina todennäköisesti erityisen tarkkaavaisia ​​yksityiskohdista, tai perfektionisteja.

Toisaalta taas sellaiset lapset jotka ovat vähemmän herkkiä asioille, sopeutuvat tilanteisiin ja muutoksiin helpommin. On myös vaikeampaa tunnistaa, mitkä asiat vaivaavat tällaisia lapsia.

Huumorintaju

Jotkut lapset vaikuttavat olevan onnellisia koko ajan, kun taas toiset lapset näyttävät vakavammilta ja ovat alttiimpia kiukuttelemaan. Lapsen huumorintaju on erittäin helppo löytää.

Lapset joilla on pirteämpi persoonallisuus ovat usein rennompia mieleltään. On kuitenkin tärkeää pysyä valppaana huomataksesi heidän turhautuisensa ja suuttumuksensa silloin kun sitä ilmenee. Lapset jotka hymyilevät jatkuvasti kokevat joskus vihan sekä surun tunteiden ilmaisemisen hankalaksi.

Kun lapsi on taas taipuvainen olemaan vakavampi, tai jopa huonotuulinen, meidän tulisi hyväksyä hänet sellaisenaan kun hän persoonana on. Voi kuitenkin olla avuliasta opettaa lasta ilmaisemaan onnellisuuden tunteina vähän kerrallaan.