Tavalliset virheet älykkään lapsen kasvatuksessa

Perheen tuki jokaisella elämän osa-alueelle on äärimmäisen tärkeää erityisen älykkäille lapsille. Tuen avulla nämä lapset pystyvät osoittamaan kykynsä ilman pelkoa.
Tavalliset virheet älykkään lapsen kasvatuksessa

Viimeisin päivitys: 26 toukokuu, 2019

On tavallista, että poikkeuksellisen älykkään lapsen vanhemmat kokevat monet tilanteet hämmentävinä. Tänään esittelemme vanhempien tekemät tavallisimmat virheet älykkään lapsen kasvatuksessa, jotka johtuvat pitkälti siitä, että vanhemmat eivät osaa reagoida oikein lapsen kykyihin ja toisaalta heikkouksiin.

Lasten kasvattaminen voi olla vaikeaa, stressaavaa ja pelottavaa. Tämä on ehdottomasti totta erityisen älykkäiden lasten kanssa, sillä heidän vaatimuksensa ovat paljon tavallista suuremmat.

Jos apukeinot ovat vanhemmilla vähäiset, epätoivo nostaa päätään, ja tällöin aletaan usein luoda älykkään lapsen tielle eräitä ongelmia. Tämä on tietysti tahatonta – itse asiassa usein vanhemmat tekevät näin ilman, että edes itse asiaa huomaisivat.

Halu auttaa pientä motivoi kuitenkin vanhempaa etsimään oikeanlaisia työkaluja ja strategioita lapsen loistavien kykyjen tuomiseksi esiin. On tärkeää löytää oikeanlainen kasvatuksen malli, joka sopii lapsen tarpeisiin, ja täydentää sitä kotona.

On parasta tutkia hyötyjä ja haittoja siitä, että lapsella on korkea älykkyys. Näin pystytään auttamaan lasta kehittymään parhaalla tavalla.

Tavalliset virheet älykkään lapsen kasvatuksessa

1. Moittiminen huonosta käsialasta

Kun vanhemmat tutkivat poikkeuksellisen älykkään lapsensa tekemiä tehtäviä, käsiala saattaa jättää toivomisen varaa. Sitten lapsen huomio suunnataan käsialan puutteisiin ilman, että ymmärrettäisiin syitä tähän ongelmaan. Syynä on sisäinen epäsynkronia älyn ja motoristen taitojen välillä.

Tämä ristiriita viittaa kirjoitustaitojen ongelmiin, jotka johtuvat vaikeuksista käden liikkeiden koordinoinnissa. Kun lahjakasta lasta vaaditaan kirjoittamaan siististi ja kunnolla, hän voi ahdistua ja olla tyytymätön itseensä. Tämä on hyvin tavallinen tilanne lahjakkaiden lasten kodeissa.

Tällöin tulisi kohdella pientä kärsivällisesti ja rakkautta osoittaen. Lapselle on miellyttävää tuntea itsensä tunnustetuksi saavutuksistaan. Negatiivisen huomion kohdistaminen heikkouksiin voi aiheuttaa huonon itsetunnon kehittymistä.

Jos huomaat älykkäällä lapsellasi tällaisen vaikeuden, on parasta auttaa häntä korjaamaan käsialaansa yksinkertaisella tavalla. Näin hän pystyy muokkaamaan kätensä tuottamia sanoja – kyseessä on ongelma, josta hän kyllä pääsee helposti ylitse.

Tavallisimmat virheet älykkään lapsen kasvatuksessa

2. Rangaistukset huonoista selityksistä

Kun lapselle annetaan jotakin luettavaa, oletetaan että sillä hän on lahjakas, hän tuottaa aivan loistavan selostuksen. Kun lapsi ei sitten vastaakaan odotuksiin, vanhemmat voivat näyttää pettymyksensä.

Tällöin ei ymmärretä syitä lapsen epäonnistumiseen, ja tällainen asenne ei tosiaankaan auta lasta kehittämään taitojaan.

Yksi syistä selittämisen vaikeuteen on se, että älykäs lapsi omaa paremmat päättely- kuin kielelliset kyvyt. Hän ei muista lukemaansa – tekstin ymmärtäminen on hänelle riittävää.

Kun tulee aika selittää luetut asiat, lapsi kokee vaikeuksia. Usein hän ei pysty löytämään sanoja tekstin selittääksen. Tämä on erään tyyppistä epäsynkroniaa kielen ja päättelyn välillä.

Pidä minut kaukana viisaudesta, joka ei itke; filosofiasta, joka ei naura; sekä suuruudesta, joka ei kumarra lasten edessä. – Khalil Gibran

3. Pakottaminen ryhmään, jossa lapsen olo on epämukava

Lahjakkaat lapset etsiytyvät usein aikuisten seuraan, sillä heidän älykkyysosamääränsä ja kypsyytensä ovat aikuisen tasolla. He osallistuvat aikuisten keskusteluihin sujuvasti, tarjoavat ideoita ja pystyvät joskus ratkaisemaan ongelmia helpostikin.

Monella vanhemmalla on negatiivinen näkemys tästä käytöksestä, ja siten lahjakas lapsi joskus pakotetaan viettämään aikaa ja olemaan vuorovaikutuksessa omanikäistensä ihmisten kanssa.

Tämä voi kuitenkin aiheuttaa irrallisuuden ja estymiseen tunteita sekä introverttiutta omien kykyjen näyttämisen suhteen. Joskus se saattaa johtaa jopa tovereiden taholta torjumiseen ja kiusaamiseen.

4. Kiinnostuksen puute lapsen auttamista kohtaan

Lahjakkaat lapset ovat hyvin uteliaita. Heillä on tarve tutkia kaikkea, mikä saa huomion vangittua, ja he haluavat oppia kaiken aikaa.

Joillakin vanhemmilla ei kuitenkaan ole aikaa tai halua auttaa lastaan. Siksi he reagoivat negatiivisesti lapsen esittämiin kysymyksiin tai jättävät hänet yksin tekemään koulutehtäviään.

Tavalliset virheet älykkään lapsen kasvatuksessa

Tämä on suuri, mutta tavallinen virhe. Vanhempien tarkoituksena tulisi aina olla auttaa lastaan täysillä, jotta hän voisi kehittyä kaikilla elämän osa-alueilla.

Jos lapsi kyselee paljon, tämä johtuu siitä, että hänellä on tarve ja halu oppia. Tulisi vastata kiltillä tavalla, jotta lapsi tulisi ravituksi tiedolla ja kokisi perheen tukevan häntä.

Välttääksesi nyt kuvaamiamme virheitä erityisen älykkään lapsen kasvatuksessa, on tärkeä hyväksyä hänet sellaisena on kuin hän on. Vältä kärsivällisyyden menettämistä hänen uteliaisuutensa vuoksi, älä pakota häntä mihinkään, ja anna neuvoja. Rohkaise lastasi ottamaan uusia haasteita ilman pelkoa epäonnistumisesta.

Muista, että on tärkeäää käyttää aikaa lapsen auttamiseksi hänen tehtävissään – lahjakkaatkin pienet tarvitsevat tunnustusta tavoitteisiinsa pääsemisestä.

Jos otat nämä neuvot käyttöön älyllisesti lahjakkaan lapsesi kasvatuksessa, pystyt paremmin edistämään hänen onnellisuuttaan. Opetat hänet näyttämään kykynsä ilman pelkoa.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Periikö lapsi älykkyytensä äidiltään?
Äitiyden IhmeLue se täällä Äitiyden Ihme
Periikö lapsi älykkyytensä äidiltään?

Onko sinun toisinaan vaikea uskoa kuinka älykäs lapsesi on? Oletko koskaan kysynyt itseltäsi miten hänestä on tullut niin fiksu? Se on sinun ansios...



  • Barragán, M. C. (2009). Identificación del alumnado con altas capacidades intelectuales. Revista Digital Innovación y Experiencias Educativas25, 1-15.
  • Gálvez, J. M. (2000). Alumnos precoces, superdotados y de altas capacidades. Ministerio de Educación.
  • Sánchez, C. (2006). Principales modelos de superdotación y talentos. Universidad de Murcia, Departamento de Métodos de Investigación y Diagnóstico en Educación, España.
  • Sastre-Riba, S. (2008). Niños con altas capacidades y su funcionamiento cognitivo diferencial. Rev Neurol, 41(Supl 1), S11-6. http://www.carei.es/archivos_materiales/AACC.pdf
  • Tourón, J. & Reyero, M. (2001). La identificación de alumnos de alta capacidad. Bordón, 54 (2), 311-338.