Tottelevaisuus vai itsenäinen ajattelu - kumpaa haluamme opettaa lapsillemme?

28 toukokuu, 2020
Onko itsenäinen ajattelu tärkeämpää kuin tottelevaisuus, ja poissulkevatko nämä asiat toisensa?

Monen korvissa tottelevaisuus-termillä on tänä päivänä negatiivinen tai antiikkinen kaiku. Moni tämän päivän aikuisista naisista on saanut lapsuudessaan kuulla, kuinka kohteliaan käytöksen ansiosta häntä ei pidetä ainoastaan kauniina, vaan myös hyvin käyttäytyvänä, ja siitä hänet myös palkitaan. Tämä on kuitenkin yksi huonoimmista viesteistä, joita lapselle voidaan antaa. Se rohkaisee ainoastaan alistumiseen ja tottelevaisuuden arvostamiseen, eikä kannusta oppimiseen ja ymmärtämiseen.

Vanhempina on vastuullamme eliminoida tälläinen negatiivinen ja rajoittava viestintä, jota olemme mahdollisesti saaneet osaksemme omassa lapsuudessamme. Meidän täytyy oppia asia jos toinenkin tottelevaisuuteen ja käyttäytymiseen liittyen. Usein tälläinen vääristäminen estää meitä ymmärtämästä, mitä eroa on pakottaa pieni tyttö tottelemaan käskyjä tai opettaa häntä kunnolla ymmärtämään, mitä häneltä oikeastaan pyydetään.

Idea tottelevaisesta tytöstä on lähtökohtaisesti harhaanjohtava. Tämä johtuu siitä, että sillä ei viitata lainkaan tyttöön, joka on oppinut ajattelemaan, tekemään päätöksiä itsenäisesti ja vaatimaan kunnioitusta, toisia satuttamatta. Itsenäinen ajattelu ei ikään kuin sovi tottelevaiselle tytölle. Sen sijaan tämä ajatus kuvaa alistuvaista tyttöä, joka yksinkertaisesti tottelee käskyjä, koska hänen vanhempansa tai muut aikuiset ovat istuttaneet häneen ajatuksen siitä, että tottelevaisuus on ehto hyväksynnälle ja jopa rakkaudelle.

Auttaako itsenäinen ajattelu kasvattamaan hyvin käyttäytyvän lapsen?

Merriam-Websterin sanakirja määrittelee tottelevaisuuden sääntöjen tai jonkun antamien käskyjen noudattamiseksi. Tämä joku on yleensä ylempiarvoinen henkilö, joka luo tai vahvistaa itsensä ja henkilön välillä vallitsevaa hierarkiaa. Tässä kontekstissa tottelevaisuus viittaa toisen toivomusten noudattamiseen, niitä kyseenalaistamatta. Opettamisella sen sijaan viitataan siihen, että henkilölle opetetaan tämän omasta persoonasta, jotta tämä voi tuoda esiin oman potentiaalinsa.

Tottelevaisuus viittaa toiselle alistumiseen, kyseenalaistamatta asiaa. Kasvattaminen tarkoittaa sitä, että opitaan ymmärtämään toisen mielipiteitä ja toimimaan niitä kunnioittaen, ilman että kumpikaan osapuolista tyrkyttää omaa näkemystään toiselle osapuolelle.

Monet äidit ovat liiallisen huolissaan siitä, että heidän tyttäriensä tulisi käyttäytyä tottelevaisesti, olla miellyttäviä sekä suopeita toisille. He haluavat siis oman pikku prinsessan. Täten äidit usein päätyvät rankaisemaan, ennemmin kuin rohkaisemaan tyttärensä luontaisia vahvuuksia.

Meidän ei tulisi koskaan asettaa tottelevaisuutta lapsille sellaisena ehtona, että se mitätöi heidän omat tarpeensa. Sen ei myöskään tule koskaan saada lasta unohtamaan itsekunnioitusta, joka vaaditaan, ennen kuin he osaavat kunnioittaa myös toisia. Itsenäinen ajattelu tarvitsee terveen itsekunnioituksen.

Jos pysähdymme hetkeksi miettimään tätä asiaa tarkemmin, tyttöjen ei koskaan tulisi olla niin tottelevaisia, että toisille kunnioituksen osoittaminen menee jopa heidän omien tarpeidensa edelle. Mutta niin poikien, kuin tyttöjenkin, tulisi osata ilmaista itseään vapaasti, mutta etenkin vanhempien ihmisten kohdalla tiettyjen rajojen sisällä.

Tottelevaisuus vai itsenäinen ajattelu - kumpaa haluamme opettaa lapsillemme?

Parempi vaihtoehto

Sukupuoleen katsomatta, kaikkien lasten tulisi oppia kanavoimaan tunteitaan. Samoin kuten kaikkien lasten tulisi ymmärtää, kuinka erottaa perusteltu pyyntö käskyistä. Vanhempien tulisi opettaa lapsiaan toimimaan eri tilanteissa, ja löytämään ratkaisuja näiden emotionaalisiin sekä sosiaalisiin tarpeisiin.

Jos sinä itse olet yhden (tai useamman) tytön äiti, suosittelemme että et pauhaa hänelle vaikkapa ylipainosta kaiken muun ohella tärkeimpänä. On parempi, että opetat hänet kuuntelemaan, ja ymmärtämään syitä asioiten takana, sekä maalaamaan hänelle kuvia tapahtumien kulusta.

Tällä tavalla estät hänestä kasvamasta liian alistuvaista tulevaisuudessa, joka voi asettaa hänet alttiiksi kaikenlaiselle hyväksikäytölle.

Tottelevaisuus vai itsenäinen ajattelu - kumpaa haluamme opettaa lapsillemme?

Tervehenkinen kasvattaminen

1. Älä erottele käyttäytymistä sukupuolen perusteella

On tärkeää olla kannustamatta sukupuolten välistä syrjintää. Sekä pojat, että tytöt oppivat elämään maailmassa tunteidensa mukana, molemmat tasapuolisesti. Kaikki me olemme loppujen lopuksi vain ihmisiä, sukupuoleen katsomatta.

Kun sanotaan, että “tyttöjen tulisi olla aina kohteliaita ja tottelevaisia” tai vaikkapa “pojat eivät itke”, nämä lauseet ja ajattelutavat luovat ainoastaan tarpeetonta eriarvoisuutta. Se ei myöskään anna lapselle (sukupuoleen katsomatta) sijaa oppia esimerkiksi tunteiden voimakkuudesta.

Tämä on tärkeää, jotta kaikki lapset oppivat käsittelemään erilaisia tilanteita parhaalla mahdollisella tavalla.

2. Tunteiden ilmaiseminen

On tärkeää, että lapset oppivat ilmaisemaan tunteitaan. He tarvitsevat tätä taitoa myös suojellakseen itseään kaltoinkohdelluksi tulemiselta. He oppivat suojelemaan itseään sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat tottuneet pakottamaan toiset taipumaan omaan tahtoonsa.

Lapsen tulisi tietää, kuinka ilmaista tunteitaan vapaasti, ilman tarvetta vahingoittaa, tai dominoida toista osapuolta.

3. Suojeluun liittyen

Vaikka et pystykään suojelemaan lapsiasi ikuisesti, voit opettaa heille arvostelukykyä, sekä auttaa heitä kasvattamaan itselleen terveen itsetunnon. Näin heille ei kehity heikkoa itsekuvaa, joka perustuu vain toisten mielipiteisiin itsestään.

Lapset, jotka tarvitsevat suojelua, ovat halukkaita seuraamaan ohjeistusta ja hyväksymään apua. He ovat kuitenkin niitä, jotka tarvitsevat suojelua enite, joten on tärkeää auttaa heitä kääntämään tämä heikkous vahvuudeksi.

Voit opettaa lastasi ilman alistamista. Muista: lapsi joka ei opi ajattelemaan itsenäisesti, kasvaa aikuiseksi jolla ei ole työkaluja selviytyä elämässä.