Lapsen tunteiden käsittely koulussa
Tunne, kuten onnellisuus, pelko tai suru, on jonkin tuntemuksen, kuten mielihyvän tai mielipahan, sävyttämä tietoinen elämys. Perheenjäsenten väliset suhteet ovat avainasemassa lapsen tunne-elämän hyvinvoinnin kannalta. Lapsen tunteiden käsittely on kuitenkin tärkeää myös koulussa, jotta hänen tunneälynsä kehittyy oikein.
Mitä tunteista tiedetään?
Tunteet ovat vastauksia psykofysiologisiin reaktioihin, joita keho tuottaa vastaukseksi erilaisiin tilanteisiin, ihmisiin sekä ympäristön objekteihin. Emootiot edustavat mukautumisen menetelmiä, joita jokaisella henkilöllä on. Fysiologisella tasolla ajateltuna ihmisillä on erilaisia reaktioita biologisiin järjestelmiin, kuten kasvojen ilmeisiin, lihaksistoon tai endokriiniseen järjestelmään.
Tunteet viittaavat sekä mielentilaan että käsitteellistettyyn emootioon. Emootiot tuottavat siis tunteita, jotka ovat pidempikestoisia ja niitä voidaan ilmaista suullisesti. Emootion ja tunteen eroavaisuus ilmenee niiden kestossa sekä voimakkuudessa. Emootiot kestävät yleisesti ottaen lyhyemmän aikaa ja ovat intensiivisempiä kuin tunteet.
Surullisuus, ilo, viha, pelko sekä haikeus ovat reaktioita, ja sitä myöten emootioita, joita saatat tuntea. Ne ovat lähes automaattisia vastauksia muutokseen, tilanteeseen, henkilöön tai objektiin. Kun nämä emootiot jäävät pysyviksi, muuttuvat ne tunteiksi.
Miksi lapsen tunteiden käsittely koulussa on tärkeää?
Lapsen emootioiden käsittely koulussa on elintärkeää lapsen ja nuoren persoonallisuuden oikeanlaisen kehityksen sekä muodostumisen kannalta. On tärkeää, että lapsi ja nuori oppii tunnistamaan omia että muiden emootioita, sekä puhumaan niistä ja hallitsemaan niitä.
Ahdistuneisuuden, stressin, masentuneisuuden sekä turhautuneisuuden hallinta on mahdollista, mikäli lapsi oppii hallitsemaan emootioitaan jo nuoresta iästä lähtien. Parantunut itsetunto, paremmat ihmissuhteet sekä omien henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttaminen liittyvät kaikki läheisesti tunteiden käsittelyyn. Se tarkoittaa sitä, että henkilö kykenee säätelemään tunteitaan tarvittaessa.
Emotionaalisen kasvatuksen tavoitteiden saavuttaminen on merkittävä syy sille, miksi lapsen tulisi työstää emootioitaan koulussa. Tällaisen työskentelyn tavoitteita on:
- Tietää, tunnistaa, ymmärtää sekä kuvata niin omia kuin muidenkin tunteita.
- Oppia menetelmiä ja kehittää taitoja kontrolloimaan negatiivisia sekä tuottamaan positiivisia tunteita.
- Estää negatiivisten tunteiden aiheuttamia negatiivisia tai vahingoittavia seurauksia sekä välttyä niiltä.
- Kehittää positiivinen ja optimisten lähestymistapa elämää kohtaan.
- Tulla tietoiseksi positiivisten tunteiden aiheuttamista hyödyistä.
“Kun puhun tunteiden hallinnasta, tarkoitan ahdistavia ja lamauttavia tunteita. Emootioiden tunteminen tekee elämän rikkaaksi.”
– Daniel Goleman
Kuinka työstää lapsen tunteita koulussa?
Kasvattajien tulisi suunnitella koulutuksellisia aktiviteetteja lapsen tunteiden käsittelyn tueksi. Näiden tavoite on luoda strategioita, joiden avulla lapsi ja nuori oppii käsittelemään emootioitaan. Jotta oppilaan tunneälykkyys kokisi progressiivista kehitystä, on tärkeää työstää empatiakykyä sekä kehittää proaktiivisia asenteita ja itsevarmuutta.
Lapsen tunteiden käsittely jo itsessään olisi tärkeää sisällyttää koulunkäyntiin, mutta sitä olisi hyvä työstää myös kaiken muun ohessa. Emootioille on tyypillistä, että ne edustavat mukautuvia prosesseja reaktiona erilaisiin ympäristöihin ja toimintoihin. Tunteita voi ilmetä minä tahansa hetkenä opetustilanteissa, missä tahansa oppiaineessa.
Aktiviteetteja, joiden avulla lapsi voi käsitellä tunteita koulussa ja kotona
Lopuksi esittelemme sekä opettajille että vanhemmille joitakin keinoja, joiden avulla lapsi voi työstää omia emootioitaan.
- Koulun kokoontumiset. Nämä ovat loistavaa aikaa kasvattajille työstää lapsen tunteita, koska ne avaavat mahdollisuuden asioiden jakamiselle sekä keskustelulle. Lapselta voi esimerkiksi kysyä yksinkertaisesti vain sitä, mitä hän teki edellisenä päivänä kotona. Kun lapsen kanssa keskustelee siitä, miten lapsi silloin tunsi, miltä lapsesta tuntuu parhaillaan ja miksi lapsi tuntee niin kuin tuntee, on se ensimmäinen askel lapselle ymmärtämään omia emootioitaan.
- Lukeminen. Tarinoiden kuunteleminen tai lukeminen on ihanteellinen keino lapselle työstää omia tunteitaan, sillä lapsi voi samastua tarinan henkilöiden kokemuksiin. Voitte keskustella lapsen kanssa siitä, mitä tarinan henkilöt kokevat ja tuntevat, mikä auttaa lasta erottamaan ja tunnistamaan erilaisia emootioita.
- Ongelmalliset tilanteet. Tämä aktiviteetti sopii paremmin teini-ikäiselle. Aloita kertomalla ongelmallisesta tilanteesta, ja sen jälkeen tilanteessa vallitsevista tunteista. Voit nuoren kanssa pohtia, miksi tiettyjä tunteita tilanteessa tunnetaan sekä analysoida erilaisia vaihtoehtoja ja menetelmiä, joiden avulla tunteita voisi muokata, hyväksyä tai hallita. Ongelmallisista tilanteista esimerkkinä voi olla vaikkapa riita vanhempien kanssa, rakkaan ihmisen menetys tai omien henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamattomuus.
- Piirtäminen. Tunteiden piirtäminen on hyvä menetelmä lapselle ilmaisemaan, määrittämään sekä ulkoistamaan emootioitaan. Piirtäminen ja maalaaminen ovat loistavia menetelmiä käsittelemään ja ilmaisemaan tunteitamme, sekä oppimaan samalla enemmän omista tunteistamme.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bisquerra, R. (2011). Educación emocional. Propuestas para educadores y familias. Bilbao: Desclée de Brower. Recuperado de https://s3.amazonaws.com/academia.edu.documents/61626547/Educacion-Emocional.-Propuestas-para-educadores-y-familias-Rafael-Bisquerra-Alzina-2_120191228-17840-8q4qbf.pdf?response-content-disposition=inline%3B%20filename%3DDESCLEE_APRENDER_A_SER_EDUCACION_EN_VALO.pdf&X-Amz-Algorithm=AWS4-HMAC-SHA256&X-Amz-Credential=ASIATUSBJ6BAB254VYTN%2F20200527%2Fus-east-1%2Fs3%2Faws4_request&X-Amz-Date=20200527T112917Z&X-Amz-Expires=3600&X-Amz-SignedHeaders=host&X-Amz-Security-Token=IQoJb3JpZ2luX2VjEGMaCXVzLWVhc3QtMSJGMEQCIGCO8Hxs6lsEMJW7N40aDhM41zykBoRBhSmmWyaQx5UDAiBV31GMhGCPDCjvejmhEZEYd0RAdmgg18XSVQUQOp9Beiq9Awi8%2F%2F%2F%2F%2F%2F%2F%2F%2F%2F8BEAAaDDI1MDMxODgxMTIwMCIMHB9vDtrKfS%2BQtpZjKpEDZmLYHkTLHiOIvcVbgipY0Zuq4Sn0M6YauNtzYMcmjM0Zgp3IgwvRT6GFoO78dalrul0w3LAItaFwb8DQihThAHH%2BuxuJ%2BywCOlkjpkqxpHd%2FjRfBuN5%2BxDulecOq0OTnDhGqbBUoKtgdQ12UQrXcYKhj9ntOB9W%2FQ1IKgM4BmymRDmuXW%2B4f%2FXS9D3uio%2FQFMcUx972Y3mts7Ne%2Fr3ah%2FcIBNn4buqlAJMoLbH4VytYeQvXbZTW9A0tuxbzLgI6fG%2BO8Snrkd1I3wfr4aTikOzRUGyF5gX6X6mcyLj32mRJpoYwFYphIstQgdaQe6vrFclzcpNm5Yf5B2Ro%2B3Kvi%2FzPpG78dKBWRU7EmojbCf7Iwd08KPp3z6kUIX%2FE0NO1Q9T8T3CYlSbZ22%2B%2B%2B9gSDy1h4I1AMAz1wLhBNiwD0bMONyQDUb60x3FPZv%2FdSOZqdw07NZ7mMD62R%2FKbtf%2FxPlLmcqzP9F4Q4CJXUlVyaA1ICFNmWYDHFqd9riuOgBv003jK0tJlnq7EJ0TIeF5GicFowzIm59gU67AHKRStcAwcdmfzPCn8Yn8enJTegZ3ZzCMNaJtoZ3AV5ET7zSLId5f2hMbM356%2FkbIu2s8pEyhZEJMJ%2B2gGjWS1c6ruf%2FAQYD69xwK2vdKgh0ghQUMmAmgC3rOtzyXcE4ARcNURmGh6Obm%2BOK8Yticn5UAmMtcecQbXH%2FZ3ZyP%2Ffq9dWR%2BiVJLIj47LO1Mgw8FY0fAAUOXxnZLL9DpkjogdoVDbqLnQVJ%2BPsyl%2FDxCCQN5oGbULslpDpDsSHrXuw%2BBZ%2BQxghUue4LAlkGn0glm0IndIazd6bNEMcjg5RZRr59hosGF7d47rtIoiPHw%3D%3D&X-Amz-Signature=295978cdc596dc6cadcbeb431422d9bd17630dc1ab4d4c78161dee3ec98fab6a
- Cassà, È. L. (2005). La educación emocional en la educación infantil. Revista interuniversitaria de Formación del Profesorado, 19(3), pp. 153-167. Recuperado de https://www.redalyc.org/pdf/274/27411927009.pdf
- Pacheco, N. N. E. y Fernández-Berrocal, P. (2013). Inteligencia emocional en adolescentes. Padres y Maestros/Journal of Parents and Teachers, (352), pp. 34-39. Recuperado de https://www.razonyfe.org/index.php/padresymaestros/article/view/1170/993