Kiintymyssuhdeteoria: Miksi lapsen halaaminen on tärkeää?
Tiedätkö, mitä etuja halaamisesta on terveydelle? Entä tiedätkö, kuinka tärkeää fyysinen kontakti on lapsen emotionaaliselle kehitykselle? Tämänpäiväinen aiheemme on kiintymyssuhdeteoria, ja selvitämme, miksi halaaminen on tärkeää ja miksi pientä lasta kannattaa halata usein ja paljon.
Miksi halaaminen on tärkeää?
Halaamisella on suora positiivinen vaikutus terveyteemme. Ei ole väliä, kuinka nuori tai vanha olet; ihminen kaipaa kosketusta ja syleilyä läpi elämänsä syntymänsä hetkestä alkaen. Fyysisellä kontaktilla on tärkeä rooli hermosolujen kehityksessä. Neuroneja on tärkeä stimuloida niiden kuolemisen estämiseksi. Halaamisen avulla pystymme pienentämään moniin fyysisiin ja psyykkisiin sairauksiin sairastumisen riskiä. Halatessamme vähennämme stressiä, ahdistusta ja masennusta. Oksitosiini-hormonin eritys lisääntyy, mikä parantaa terveyttämme.
“Tapaan ystäviäni aina, kun mahdollista. Halaan ja tulen halatuksi.”
– Jorge Bucay
Halaamisen hyödyt
- Serotoniini- ja dopamiinitasot nousevat, minkä kautta halaaminen vähentää stressiä ja parantaa mielialaa.
- Vastustuskyky paranee ja valkosolujen määrä kasvaa.
- Verenpaine laskee. Halaaminen aktivoi tiettyjä painereseptoreita, mikä lähettää signaalin kiertäjähermolle, jonka yksi tehtävä on hidastaa sydämen toimintaa ja hengitystä.
- Sydän pysyy kunnossa, sillä halaaminen parantaa sydämen sykettä.
- Halaaminen vähentää huolta, lievittää pelkoja ja tarjoaa rauhaa ja lohdutusta.
- Keho nuortuu. Halaaminen parantaa kudosten hapettumista, pidentää solujen elinikää ja hidastaa ennenaikaista ikääntymistä.
- Mieliala paranee ja onnellisuus lisääntyy. Halaaminen lisää serotoniinin tuotantoa, mikä saa ihmisen tuntemaan olonsa onnelliseksi ja turvalliseksi, mikä puolestaan nostaa itsetuntoa.
- Dementian riski pienenee. Halaaminen on tärkeää elämän alusta sen loppuun saakka. Halaukset jopa pienentävät dementian riskiä. Halaukset rauhoittavat ja tasapainottavat hermostoa.
Miksi lasta kannattaa halata usein?
Asiantuntijat pitävät kiintymystä tärkeimpänä vauvan terveeseen kehitykseen vaikuttavana tekijänä. Kiintymyksellä viitataan positiiviseen fyysiseen kontaktiin, eli lapsen halaamiseen, suukotteluun ja hyvänä pitämiseen. Nämä teot herättävät aivoissa tiettyjä neurokemiallisia reaktioita ja johtavat aivojen kiintymyksestä vastaavien osien oikeanlaiseen kehittymiseen.
On yleisesti tunnettu fakta, että ihmisen aivot kehittyvät nopeiten ja eniten ensimmäisten kolmen elinvuoden aikana. Tänä aikana aivot järjestelevät suurimman osan emotionaalisista, käytökseen liittyvistä, sosiaalisista ja psykologisista toimista vastaavien osien rakenteista.
Lukemattomat tieteelliset tutkimukset osoittavat, että lapset, joita halataan, ja jotka ovat kehittäneet terveitä siteitä muihin ihmisiin, kehittävät seuraavanlaisia ominaisuuksia:
- Parempi stressinhallintakyky
- Terveemmät ihmissuhteet
- Erinomainen koulumenestys
- Parempi itsetunto
Mikä on kiintymyssuhdeteoria?
Vauvat yrittävät luoda siteen heistä huolehtiviin ihmisiin – vaikka kyseessä olisi aikuinen, joka ei osoita kiintymystä. Tämä side perustuu muullekin kuin ravinnolle ja yltää huomattavasti syvemmälle kuin lapsen ruokituksi tulemisen tarpeelle. Syntymänsä jälkeen lapsi haluaa olla äitinsä lähellä. Vauvan itku, sylissä olon tarve ja halu imeä rintaa ovat kaikki tekijöitä, jotka pitävät hänet lähellä äitiään. Lapsilla on synnynnäinen tarve tulla hyväksytyksi ja suojelluksi. Ja tämä on ihmisrodun jatkamisen perusta.
Kiintymyksellä on läpi elämän näkyviä seurauksia. Turvallisen ja terveen kiintymyssuhteen luovat lapset näkevät vanhempansa hyvinvoinnin ja lohdun lähteenä ja vakaana alustana, jonka avulla lapsi voi tutkia maailmaa. Tämän luottamukselle rakentuvan emotionaalisen perustan johdosta lapsesta kasvaa itsevarma, huolehtivainen ja osaava aikuinen. Vanhempien ja lapsen välinen terve side syntyy päivittäisestä huolenpidosta ja kiintymyksen osoittamisesta. Vaikka lapsesi onkin kaunein ja lumoavin olento, jonka olet koskaan nähnyt, hän on myös uusi ihminen elämässäsi, johon sinun täytyy tutustua.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
- Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
- Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
- Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
- Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos.