Mitä tehdä, kun oma lapsi on onneton?
Jokainen vanhempi haluaa oman lapsensa olevan onnellinen ja terve. Valitettavasti elämän elämiseen ei ole olemassa ohjekirjaa, ja vaikka vanhemmat kuinka tekisivät parhaansa, asiat eivät aina suju toivotulla tavalla. Jos lapsi on onneton, etkä tiedä, mitä tehdä asian suhteen, tämä artikkeli on tarkoitettu juuri sinulle.
Mistä onnellisuus kumpuaa?
Olet saattanut pohtia itseksesi, miksi jotkut lapset ovat iloisempia kuin toiset. Miksi joillekin on helpompaa nauttia elämän hyvistä puolista, kun taas toisille se on vaikeampaa? Jos näet vanhempana lapsesi olevan onneton, tunnet olosi varmasti ahdistuneeksi ja huolestuneeksi.
Hyvä uutinen on se, että onnellisuus on saavutettavissa. 50% onnellisuudesta kumpuaa perimästämme, 10% oman elämämme vaikutuksesta ja loput 40% omasta asenteestamme, toisin sanoen oppimistamme ajatusmalleista.
Näin ollen voitkin vanhempana opettaa lapsellesi oikeanlaisia emotionaalisia ja kognitiivisia ajatusmalleja auttamaan lasta elämään täysillä. Voit myös yrittää parantaa olosuhteita, joissa lapsi elää.
Mitä tehdä, kun oma lapsi on onneton?
Vanhempana haluat tarjota lapsellesi parhaimman mahdollisen lapsuuden, jotta lapsi tuntisi olonsa turvalliseksi ja rauhalliseksi. Opetat lasta nauttimaan elämästä ja olemaan onnellinen elämän pienistä iloista.
Joskus saatat kuitenkin olla epäileväinen siitä, voiko lapsesi hyvin. Tällöin sinun on tärkeää osata tunnistaa, onko kyse siitä, että lapsi on onneton, vai siitä, että hänellä on menossa vaikea vaihe elämässään.
Onnellinen lapsi on iloinen ja aktiivinen, hän hymyilee ja jakaa ilonsa muiden ihmisten kanssa. Onnellisella lapsella on paljon ystäviä ja hän nauttii uusien ihmissuhteiden luomisesta.
Onnellinen lapsi on kiitollinen ja arvostaa elämän tarjoamia hyviä asioita, sekä muiden ihmisten hyvyyttä. Hänen näkemyksensä maailmasta on hyvin positiivinen. Onnellinen lapsi on motivoitunut ja kokeilunhaluinen uusien taitojen tai harrastusten suhteen. Onnellinen lapsi on itsevarma ja itsenäinen.
Kuinka auttaa lasta voimaan paremmin?
Rakasta lasta ehdoitta
Oleellinen edellytys onnellisuudelle on tuntea itsensä rakastetuksi sekä luottaa heihin, joita rakastat. Rakasta lastasi ja hyväksy hänet juuri sellaisena kuin on, ja osoita rakkautesi häntä kohtaan. Tällä tavoin sinun ja lapsesi välisestä suhteesta tulee vahvempi, ja huomaat herkemmin lapsen mielialanvaihtelut ja pystyt auttamaan häntä ongelmien ratkaisemisessa.
Muista kohtuulliset rajat ja säännöt
Jos luulet sääntöjen ja kieltämisen tekevän lapsesi onnettomaksi, luulet väärin – asia on pikemminkin toisin päin. Lapsi tarvitsee selkeät rajat.
Säännöt toimivat lapselle opaskarttana siitä, mitä elämältä voi odottaa, mutta myös siitä, mitä häneltä odotetaan. Rajat vahvistavat lapsen itsetuntoa sekä opettavat lasta käsittelemään turhautumisen tunteita.
Vahvista lapsen itsetuntoa
Vahva itsetunto on yksi tärkeimmistä opetuksista, joita lapsi voi saada sinulta. Auta siis lasta kasvattamaan terve omanarvontunto, ja auta lasta tuntemaan itsensä kykeneväiseksi sekä arvokkaaksi.
Auta lasta itsenäistymään, anna hänelle vastuuta sekä salli hänen oppia ratkaisemaan omia ongelmiaan, terveissä rajoissa. Lapsen saavuttaessa tavoitteitaan, kehittyy hänen persoonansakin.
Kannusta lasta positiivisuuteen
Opeta lasta olemaan positiivinen ja optimistinen, ystävällinen ja kiitollinen, sekä arvostamaan kaikkea hänen ympärillään olevaa ja nauttimaan siitä. Auta lasta priorisoimaan ongelmansa ja ratkaisemaan niitä. Paras tapa tähän on antaa hyvää esimerkkiä ja olla positiivinen itsekin.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Sánchez Hernández, Ó., & Méndez Carrillo, F. X. (2009). El optimismo como factor protector de la depresión infantil y adolescente. Clinica y salud, 20(3), 273-280.
- Alvarez-Icaza, M. A. V., Gómez-Maqueo, E. L., & Durán Patiño, C. (2004). La influencia de la autoestima en la percepción del estrés y el afrontamiento en niños de edad escolar. Salud mental, 27(4), 18-25.