Lapsen fyysisen rankaisemisen psyykkiset seuraukset

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Viimeisin päivitys: 09 elokuuta, 2019

On valitettavan yleistä, että vanhemmat käyttävät fyysisiä rangaistuksia kasvatuskeinona. Vanhempien tai muiden aikuisten käyttämä kasvatustyyli lapsen lapsuudessa ja nuoruudessa voi määrittää lapsen tulevaisuuden käyttäytymistä, ja on tärkeä tiedostaa, että fyysisen rankaisemisen psyykkiset seuraukset voivat olla vakavia.

Rankaiseminen on jonkin epämiellyttävän rangaistuksen määräämistä lapselle kasvatusmielessä. Jokaisen vanhemman on hyvä muistaa, että lapsen kasvattaminen ei vaadi tiukkoja rangaistuksia – etenkin, kun tiedämme niiden voivan vahingoittaa lasta.

Lasten fyysinen rankaiseminen on hyvin yleistä ympäri maailman. Sitä esiintyy hyvin samankaltaisena lähes kaikissa maissa, ja vanhemmat käyttävät sitä usein, koska se soveltuu heidän kasvatusperiaatteisiinsa tai se koetaan helppona kurinpitokeinona.

On olemassa myös psyykkisiä rangaistuksia, jotka eivät aiheuta samalla tavalla silmin nähtävää vahinkoa. Vanhemmat kuvittelevat korjaavansa lapsen käytöstä rankaisemalla tätä fyysisesti tai henkisesti, vaikka he oikeastaan tekevät täysin päinvastoin. Mitä enemmän rangaistuksia lapsi saa osakseen, sitä alttiimpi hän on väkivaltaiselle ja aggressiiviselle käytökselle. Hän tulee muita todennäköisemmin reagoimaan asioihin negatiivisesti tulevaisuudessa.

Fyysisen rankaisemisen psyykkiset seuraukset

Saadakseen lapsen käyttäytymään hyvin, monet vanhemmat käyttävät negatiivista rangaistusta. Osa vanhemmista uskoo, että niin sanottu kevyt fyysinen rangaistus opettaa lapselle, mitä ei tarkoittaa.

Rankaisemisella on kuitenkin tiettyjä negatiivisia vaikutuksia lapsen elämään. Se voi pahimmassa tapauksessa saada aikaan esimerkiksi masennusta, aggressioita, mielenterveysongelmia ja väkivaltaisuutta.

Fyysisen rangaistuksen ongelmallisia seurauksia ovat:

• Rangaistus ei vähennä tai poista sopimatonta käytöstä, vaan tukahduttaa sen tilapäisesti. Rankaiseminen ei opeta lapselle, miten hänen tulee käyttäytyä, vaan rajoittaa ei-toivottua käytöstä.
• Rankaiseminen on vahingollista vanhempien ja lapsen väliselle suhteelle. Yleensä lapsi etääntyy vanhemmasta, joka rankaisee häntä fyysisesti.
• Rankaiseminen aiheuttaa aggressiivista käyttäytymistä ja monimutkaistaa muita tunteita. Se ei ole hyväksi lapsen persoonallisuuden kehittymiselle tai emotionaaliselle kehitykselle.
• Rangaistukset – etenkin tarpeettomat – vaikuttavat yksilön elämään. Joskus vanhemmat rankaisevat lastaan purkaakseen kokemaansa stressiä.
• Rankaiseminen luo syyllisyyden tunteita lapsessa ja/tai vanhemmassa. Monissa tapauksissa tämä heijastuu ulospäin katkeruutena ja vihana.

Hyvin raju ja vahingollinen rankaiseminen aiheuttaa lapsessa suuria pelon tunteita. Lapsi voi esimerkiksi piiloutua häntä rankaisevalta vanhemmalta. Lyhyesti sanottuna fyysinen rangaistus tuhoaa lapsen luottamuksen vanhempaan.

Rangaistukset ja lapsen persoonallisuuden kehitys

Vanhemmat käyttävät rangaistuksia usein siitä syystä, etteivät tiedä muuta tapaa toimia korjatakseen lapsen käyttäytymistä. On yleistä, että vanhemmat kurittavat lastaan liikaa silloin, kun lapsi käyttäytyy sopimattomasti, hemmotellusti tai on vaikea, ajattelematta rangaistuksen negatiivisia vaikutuksia lapseen.

Tällainen rangaistus – oli se sitten lievä tai vakava – hidastaa lapsen persoonallisuuden kehittymistä. Se myöskin kostautuu, sillä lapsesta kasvaa kapinallisempi ja epäileväisempi.

Myös sellaiset rangaistukset, joihin ei liity fyysisyys, voivat olla haitallisia lapselle – etenkin, kun tämän arvo on hyökkäyksen kohteena. Näin tapahtuu etenkin koulussa, kun rangaistuksen saanut lapsi joutuu julman pilkan kohteeksi.