Kurinpitoon liittyvät 7 avainasiaa

15.4.2019

Vanhempina meidän täytyy olla tietoisia siitä, että kurinpitoon liittyy tiettyjä ohjenuoria. Kaikki lapset eivät tietenkään ole samanlaisia, eikä jokaisessa perheessä pystytä noudattamaan kaikkia suosituksia, joita asiaan liittyy. Jokainen neuvo on kuitenkin hyödyllinen ja pohdinnan arvoinen, ja vanhemmilla on vapaus tulkita niitä omalla tavallaan.

Lapsuus on tunnetusti monimutkainen elämänvaihe, jonka aikana kaikki yksilöt kehittyvät valtavan paljon niin fyysisesti kuin henkisestikin. Lapsuus on aikaa, jolloin yksilö saa perustan luonteelleen, tavoilleen ja käyttäytymiselleen.

Meidän vanhempien haaste on tukea lastemme kehitystä niin, että se on mahdollisimman optimaalista. Tähän liittyy olennaisesti se, että suhteemme lapsiin on tasapainoinen, ja että pystymme kasvattamaan heistä empaattisia, reiluja ja hyvätapaisia ihmisiä.

Kurin pitäminen on pääasiallinen välineemme, jolla ohjaamme lasten tekoja niin perheen sisällä, koulussa kuin ihmisten ilmoilla yleisestikin. Tämä voi kuitenkin olla tehtävänä melkoisen haastava.

Kurinpitoon liittyvät 7 avainasiaa

Jos haluamme pitää kuria, aloittakaamme pohtimalla asiantuntijoiden suosituksia. Seuraavaksi listaamme kurinpitoon liittyvät seitsemän avainasiaa.

1. Ole reilu

Kunnioitus on yksi pääasioista, joiden tulisi olla osana lasten arvomaailmaa. Kunnioitus ja tasa-arvo ovat kummatkin elintärkeitä arvoja, joita meidän tulisi opettaa lapsillemme. Se, että kohtelemme lapsia tasa-arvoisina emmekä alempinamme kannustaa heitä kohtelemaan myös muita samalla tavoin.

Ei ole suositeltavaa, että lapsi osoittaa kuuliaisuutta alistumalla. Silloin, kun emme käytä lapseen liikaa ehdotonta käskyvaltaa, hän ymmärtää, että aina silloin tällöin on hyväksyttävää antaa periksi.

2. Ole varovainen

Varovaisuutta käyttämällä voimme välttää monia ikävyyksiä, kuten liiallisia rangaistuksiaOn tärkeää viestiä lapselle syyt, miksi häntä kuritetaan, jotta emme aiheuta hänelle hämmennystä.

Kurinpitoon liittyvät 7 avainasiaa

3. Anna vapautta

Perhesuhteet koostuvat myös siitä, että kullakin yksilöllä ryhmässä on samat oikeudet, ja että kaikki saavat osallistua perheen aktiviteetteihin täydellä vapaudella.

Tämän saavuttamiseksi on elintärkeää antaa lapselle tilaisuus ilmaista mielipiteensä vanhemmilleen. Tällainen ruokkii ryhmän sisäistä luottamusta ja antaa lapsen kokea tulleensa kuulluksi.

4. Anna tilaa

Kurinpidon perusta on yksilöllinen vapaus. Kun lapset ymmärtävät, että heillä on oma tilansa, josta käsin he voivat valita tekonsa, erilaisten sääntöjen ja auktoriteettien hyväksymisestä tulee heille helpompaa.

On tärkeää antaa lasten toimia omasta vapaasta tahdostaan, sekä neuvotella ja kommunikoida vanhempiensa kanssa. Tämä on avain eri sääntöjen ja rajojen asettamiseen.

5. Aseta standardeja

Jos perheen säännöt ovat selkeitä ja hyvin tiedossa, niiden ei pitäisi aiheuttaa sekaannuksia tai erimielisyyksiä.

Tarkkuus sääntöjen luomisessa kotona on ensimmäinen askel lasten kurinpidossa.

6. Vältä odottamattomia palkintoja

Silloin kun lapselle opetetaan käytöstapoja, on tärkeää, että lapsi on alusta asti innostunut tulevasta palkinnostaan.

Esimerkiksi jos haluamme hänen suorittavan jonkin tehtävän ja aiomme palkita hänet siitä, on tärkeää, että lapsi tietää tästä etukäteen.

Tässä mielessä siis jos lapsi saa tehtävänsä suoritettua, hän on oppinut kuria kahdella tavalla: ensinnäkin siksi, koska hän on totellut, ja toiseksi, koska hän on saavuttanut henkilökohtaisen tavoitteensa. Näin hän on saanut niin itsensä kuin vanhempansakin tyytyväisiksi.

7. Kuuntele lasta

Myös kuunteleminen on yksi kurinpidon perusteista. Se on yhteydessä muihin avainasioihin, kuten kunnioittamiseen, tasa-arvoon, vapauteen ja sääntöjen seuraamiseen.

Ei ole koskaan pahitteeksi kuunnella, mitä lapsemme haluavat kertoa meille. Näin tutustumme heidän ajatustapoihinsa ja sen myötä opimme myös reagoimaan paremmin heidän käytökseensä. Kuunteleminen on myös hyödyllinen tapa osoittaa lapsille, että he voivat luottaa meihin ja että heillä on mahdollisuus puolustaa itseään.

  • Calvete, E., Gámez-Guadix, M., & Orue, I. (2010). El Inventario de Dimensiones de Disciplina (DDI), Versión niños y adolescentes: Estudio de las prácticas de disciplina parental desde una perspectiva de género. Anales de psicología, 26(2).
  • Hart, C.H. y Robinson, C.C. (1994). Comparative study of maternal and paternal disciplinary strategies. Psychological Reports, 74, 495-498.
  • Socolar, R., Savage, E., Devellis, R. F. y Evans, H. (2004). The discipline survey: A new measure of parental discipline. Ambulatory Pediatrics, 4, 166-173.
  • Wells, K.C. (1997). Title: The death of discipline: is the requiem premature? Aggression and Violent Behavior, 2, 337-341.
  • Zervides, S. y Knowles, A. (2007). Generational change in parenting styles and the effect of culture. E-journal of applied psychology, 31, 65-75.