”Avainkaulalapset” – hyvä vai huono ilmiö?

18.8.2018

Se, että lapsi ei saa tarpeeksi aikaa ja huomiota vanhemmilta, voi vaikuttaa hänen kehitykseensä. Tässä artikkelissa katsomme tarkemmin sitä, mitä tapahtuu kun lapset jätetään usein yksin.

Olet varmaan kuullutkin tästä käsitteestä – joskus niitä pieniä lapsia, jotka liikkuvat itsenäisesti, kutsutaan ”avainkaulalapsiksi”.

Monissa muissa kulttuureissa ajatellaan, että näitä ovat lapset, jotka vastaavat itse koulusta kotiin lähtemisestä – heitä ei ole kukaan odottamassa ja hakemassa, kuten suurinta osaa.

Suomessa tämä on aina ollut yleistä, mutta ei maailmalla. Nyt se on kuitenkin muuttunut tavallisemmaksi, ja sanotaan, että yksi sukupolvi on kasvanut paljolti juuri tällä tavalla, eli avainkaulalapsina.

Huoli tästä liittyy erääseen hyvin tärkeään asiaan, eli lapsen ajanviettoon vanhempien kanssa. Tämä on suuri asia lapsen psykologisen ja fyysisenkin kehityksen kannalta.

Avainkaulalapset: kansainvälinen näkökulma

Perhe- ja työelämän tasapainottaminen tarkoittaa sitä, että joskus vanhemmat eivät pysty viettämään niin paljon aikaa lastensa kanssa kun he haluaisivat. Tästä on tullut yhä yleisempää etenkin suurissa kaupungeissa.

Yksin jätetyksi tuleminen suureksi osaksi päivää voi johtaa lapsella käytöshäiriöihin, liikalihavuuteen, masennukseen ja vaikeuksiin ilmaista tunteita, kuten myös muihin ongelmiin.

Avainkaulalapset voivat myös kärsiä fyysisistä oireista. Näihin kuuluvat muuttunut unirytmi, vähentynyt ruokahalu, painonlasku ja vatsaongelmat.

Tämän vuoksi koulumenestys ja käytös koulussa tulevat luultavasti myös kärsimään.

Avainkaulalapseksi päätymisen syyt

Tässä on eräitä tekijöitä, jotka ovat johtaneet yhä useamman lapsen kasvamiseen itsenäisenä avainkaulalapsena:

  • Ydinperheen suosion nousu. Menneisyydessä isovanhemmat ja muut perheejäsenet olivat läsnä enemmän tarjoamassa apua ja neuvoja.
  • Naisten itsenäistyminen, joka on johtanut sihen, että useissa perheissä on kaksi työssäkäyvää.
  • Elinkustannusten nousu on tehnyt pitkistä työpäivistä prioriteetin ja tarpeen etenkin silloin, kun on lapsia ruokittavana ja koulutettavana – koulutus on kallista monissa maissa.
  • Hyvin kilpailuhenkinen työelämä on yksi syy siihen, että vanhemmat ovat pitkään illalla töissä.
  • Tarve paremmalle koulutukselle, jotta lapset voisivat kilpailla työelämässä, ja siksi vanhempien on säästettävä rahaa tulevaisuutta varten.

lapsi syö

Seurauksia siitä, että lapsi on liian itsenäinen

Nyt katsomme niitä seurauksia, joita lasten yksin jättäminen pitkälle iltaan asti aiheuttaa.

Vaikutukset ovat kaikkein voimakkaimmat niillä lapsilla, jotka ovat alle 12-vuotiaita. Tämä on hyvin tärkeä vaihe lapsen kehityksessä.

1. Ahdistus

Avainkaulalapset voivat helposti tulla eristyneiksi ja vältellä sosiaalisia tilanteita, stressiä tai konfliktia.

2. Paniikkikohtaukset

Oireisiin voi kuulua näköhäiriöitä, kuten lieviä hallusinaatioita tai todellisten objektien vääristymistä.

3. Sopeutumishäiriö

Toinen seuraus siitä, että lapsi pakotetaan rooliin, joka ei sovi hänen ikäänsä, on tämä – hän voi kehittää sopeutumishäiriöksi kutsutun tilan.

4. Itsenäisyys

Sillä avainkaulalapsilla on vähemmän kontaktia vanhempien kanssa, he oppivat pärjäämään aivan yksin päivän aikana. Tämä tarkoittaa, että heillä on ememmän vapautta ja heistä tulee itsenäisempiä.

5. Uupuneet vanhemmat

Avainkaulalasten vanhemmat tulevat usein kotiin aivan uupuneina rankan työpäivän päätteeksi, eikä heillä ole edes energiaa puhua lapsilleen.

Äidit ja isät saattavat jopa saapus kotiin myöhäään illalla, kun lapset ovat jo nukkumassa.

”Mitä lapsille tehdään, he tekevät yhteiskunnalle.” – Karl A. Meninger

6. Auktoriteetin väheneminen

Mitä tulee vanhemman ja lapsen suhteeseen, laatuajan puute voi aiheuttaa sen, että lapsi menettää kunnioituksen vanhemman auktoriteettia kohtaan.

7. Agressiivisuus

Avainkaulalapset saattavat muuttua aggressiivisiksi tai ylimielisiksi vanhempiaan kohtaan, tai heillä voi olla kapinoivaa käytöstä siksi, että arjessa ei ole rajoja.

8. Ystävyydet

Joillekin avainkaulalapsille ystävät ovat perheen roolissa. Lapset, jotka ovat yksin kotona joka päivä, voivat saada paljon tukea ystäviltään.

Ongelmana on se, että lapsi voi ympäröidä itsensä sellaisilla ystävillä, jotka eivät ole hyviä roolimalleja.

9. Syömistottumukset

Lapset, jotka jäävät yksin kotiin, oppivat ottamaan ruokaa itse. Tämä tarkoittaa sitä, että heillä ei ole vanhempien kanssa yhteisiä ruoka-aikoja, ja ruokavalio voi muodostua huonoksi.

Kun lapsi jätetään oman onnensa nojaan, hän syö usein enemmän roskaruokaa.

lapsi ja vanhemman työ

10. Kiintymyksen puute

Viimeisenä – mutta ei vähäisimpänä – on se fakta, että avainkaulalapset eivät kenties koe, että vanhemmat rakastavat ja huolehtivat heistä. Tämä saa aikaan sen, että heidän on vaikeampaa rakastaa tai luottaa toisiin ihmisiin.

Voi olla tietysti tarpeen, että molemmat vanhemmat tekevät pitkää päivää. Meidän tulee kuitenkin vanhempina huolehtia siitä, että vältämme etäisiä lapsi-vanhempi -suhteita, jotka kuuluvat usein avainkaulalapsen elämään.

Jotta voisit muodostaa läheisen siteen lapsesi kanssa, kommunikoi ja vaihda ajatuksia. Osoita aktiivisesti kiinnostusta hänen elämäänsä kohtaan, jotta voisit varmistaa, että hän ei tunne olevansa vailla huomiota.

UUTISIA VERKOSSA