Äidin taito helliä
Äidin taito helliä lasta tulee suoraan sydämestä. Lapsen helliminen on yksi kauneimmista asioista, joita vanhempi voi tehdä. Joka kerta kun näemme lapsen, jota ei ole koskaan hellitty, sydämeemme sattuu, kun haluaisimme antaa hänelle kaiken sen hellyyden, mistä hän on jäänyt paitsi.
Mitä tulee taitoon helliä, kaikista tärkein asia on oppia ero “hellimisen” ja “lellimisen”välillä.
Kukaan meistä ei halua kuulla, että “lapsesi on lellitty kakara”, mutta kenties joudumme joskus vastaanottamaan tämän kommentin: “Kuinka hemmoteltu lapsesi onkaan!”.
Vaikka kommentoijalla ei olisi negatiivista äänensävyä, kommentti itsessään sisältää negatiivisen merkityksen. Se saa meidät miettimään seuraavaa: “Hellinkö lastani liikaa? Miksi ihmiset puuttuvat asiaan, kun minä vain huolehdin lapsistani?”.
Monet unohtavat, että “hellityn” ja “lellityn” lapsen välillä on ero. Itse asiassa monet ihmiset mieltävät molemmat termit synonyymeinä huonolle vanhemmuudelle. Tämä negatiivinen ajattelutapa voi johtua siitä, että ihmiset eivät tiedä kasvatustapojen eroista ja ovat siksi alttiita arvostelemaan. Siitä syystä me haluamme tässä kirjoituksessa selventää kyseisen eron.
Voidaan sanoa, että äideillä, jotka hellivät lapsiaan, on tapana osoittaa näille rakkautta suukkojen, halausten, kehujen ja kauniiden sanojen kautta.
Mitä lapselle on annettu, hän tulee antamaan yhteiskunnalle.
-Karl A. Menninger-
Royal Spanish Academy Dictionary:n mukaan hellitty lapsi on lapsi, joka saa osakseen rakkaudenosoituksia ja kehuja. Helliminen on läheisyyden osoittamista huolenpidon ja hienotunteisuuden kautta.
Esimerkiksi, kun pidät huolta vauvastasi ja osoitat hänelle rakkautta, sinä hellit häntä. Miksi? Koska sinä osoitat hänelle läheisyyttä huolenpidon ja hienotunteisuuden kautta.
Lellitty lapsi on lapsi, jonka vanhemmat eivät pidä kiinni säännöistä. Ero on siinä, että lellityn lapsen annetaan rikkoa sääntöjä, kun taas hellitty lapsi saa vain osakseen hellyydenosoituksia.
On kyllä olemassa lapsia, jotka ovat sekä hellittyjä että lellityjä, tietenkin. Mutta näin ei ole kaikkien kohdalla.
Taito helliä
Mikään ei ole kauniimpaa kuin lapsen helliminen, kun se osataan tehdä oikein. Rakastava, huolehtiva ja hienotunteinen äiti on hyväksi lapsen psyykkiselle ja henkiselle hyvinvoinnille.
Hyvä äiti tietää tapoja, joilla estetään hellimisen ja hellyydenosoitusten muuttuminen sääntöjen rikkomiseksi ja vanhempien hyväksikäyttämiseksi. Äiti tulee osoittamaan rakkautta, mutta samalla varoo muokkaamasta persoonallisuutta sellaisella tavalla, joka on pahaksi lapselle. Tutkimusten mukaan lapsi, jota on hellitty, tulee olemaan avoimempi tunteiden osoittamisellle.
Vastoin kun luullaan, lapsesta, joka saa osakseen jatkuvia hellyyden ja rakkauden osoituksia, voi tulla henkisesti paljon vahvempi ja itsevarmempi kuin lapsista, joiden vanhemmat uskovat sanontaan “ilman sellaista hölynpölyä lapsesta kasvaa vahvempi“.
Tietoinen kasvatustapa: Minä tulen hellimään sinua ilman, että lellin sinut pilalle
Kun hellimme lapsiamme, vaikuttaako se positiivisesti heihin? Vastaus on KYLLÄ, ja jotta voisimme ymmärtää miksi, meidän kannattaa katsoa kiintymyssuhdeteoriaa.
Lastenlääkäri William Sears on yksi kiintymyssuhdeteorian mukaisen kasvatustavan kannattajista. Hän on luonut termin “tietoinen vanhemmuus”, joka tunnetaan myös nimellä kiintymyssuhdevanhemmuus tai luonnollinen, kunnioittava ja tietoinen kasvatustapa.
Lapsi, jolle on osoitettu hellyyttä, voi kasvaa henkisesti kypsemmäksi ja hän voi kehittää turvallisen kiintymyssuhteen vanhempiinsa. Lisäksi turvallinen kiintymyssuhde suosii itsenäisen ja vaarattoman persoonallisuuden kehitystä.
Tämä turvallisuus on myös hyväksi lapsen itsetunnolle. Huomion antaminen ja hellyys ovat molemmat tärkeä pohja lapsen henkiselle kehitykselle tulevaisuutta ajatellen.
Minä hellin sinua ilman, että lellin sinua. Minä rakastan sinua, jotta tunnet olosi rakastetuksi ja opit arvostamaan heitä, jotka rakastavat sinua.
Lapsi, jota on hellitty ja joka tuntee olonsa turvalliseksi ja tärkeäksi, ei tiedä kiristyksestä tai suhteen myrkyttämisestä, eikä hänestä koskaan tule pientä tyrannia, saati riippuvaista lasta. Lapsi, jota on hellitty, oppii ymmärtämään tunteiden kielen merkityksen, ja hän tulee tuntemaan olonsa vapaaksi ja turvalliseksi osoittamaan näitä tunteita itsekin.
Vapaus
Äidit, joka hellivät heidän lapsiaan, tekevät niin siksi, että rakastavat näitä. He tietävät, että hellimiselle on tarkka synonyymi, ja se on seuraava: huolenpito ja lapsen opettaminen rakkaudenosoitusten ja tietoisuuden kautta.
He myös tietävät, että kunnioittavalla kasvatuksella on tarkka päämäärä: lapsen ohjaaminen sydämen pohjalta, jotta hän joka päivä tuntisi olonsa turvallisemmaksi ja vapaammaksi, kunnes joku päivä tulee aika lähteä omilleen.
Hellyydellä ei itse asiassa ole parasta ennen -päiväystä. Se on täysin hyvää myös meidän tullessamme aikuisiksi, ja tässä vaiheessa voimme alkaa antaa hellyyttä omille lapsillemme kohtelemalla heitä mitä suurimmilla rakkaudenosoituksilla. Kaiken kaikkiaan helliminen on juuri sitä, mitä viisaasti rakastaminen tarkoittaa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
- Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
- Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
- Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
- Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos.