Asioita, joita ei saa sanoa lapsen edessä
Useimmat lapset pyrkivät jäljittelemään vanhempiensa sanomia ja tekemiä asioita. Siksi meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota käyttäytymiseemme ja tiedettävä, mitä ovat asiat, joita ei saa sanoa lapsen edessä.
Tietoa ei tarvitse siirtää suoraan henkilölle, jotta se vaikuttaisi häneen. Yksinkertaisesti olemalla läsnä, lapset ymmärtävät ja imevät itseensä paljon enemmän tietoa kuin arvaammekaan.
Lapset oppivat seuraamalla kaikkea mitä teemme, ja tämä vaikuttaa siihen, miten he toimivat tulevaisuudessa. Siksi meidän on vältettävä tiettyjä käyttäytymistapoja ja asioita, kunnes lapset ovat kykeneväisiä ymmärtämään asiayhteyden paremmin.
Miksi meidän ei pitäisi keskustella tietyistä asioista lasten edessä?
Ollessaan hyvin pieniä, lapset tulkitsevat maailmaa erittäin ainutlaatuisesta näkökulmasta. He ymmärtävät ja omaksuvat paljon enemmän kuin luulemme, mutta ovat myös hyvin kirjaimellisia.
Vaikka lapset ymmärtäisivät yleisen konseptin, he eivät osaa arvostaa käyttämiämme vivahteita, ilmaisuja tai metaforia. Jos esimerkiksi mainitsemme, että naapurilla on kaksi vasenta jalkaa, meidän ei pidä yllättyä, kun lapsemme luulee naapurin molempien jalkojen olevan identtisesti vasemmanpuoleisia.
Lapset eivät myöskään kykene ymmärtämään ironiaa, sarkasmia tai kaksoismerkityksiä. He eivät ymmärrä, että saatamme sanoa vihan hetkellä jotain, mitä myöhemmin kadumme. Kaikki nämä vivahteet, joita lapset eivät vielä pysty ymmärtämään, vaikuttavat heidän mielikuvitukseensa.
Koska lapset ymmärtävät parhaiten ei-sanallista kieltä, eli kehonkieltämme, he tarttuvat tilanteessa vallitsevaan tunteeseen. Näin ollen ne yksityiskohdat, joita lapset eivät vielä ymmärrä, korvautuvat emotionaalisella latauksella.
Välitämme lapsille paljon tietoa tietämättämme. Tämä voi aiheuttaa hämmentävää tunteiden taakkaa pienelle lapselle.
Tämä voi aiheuttaa useita ongelmia. Emme puhu vain mahdollisesta nolostumisesta lapsemme jakaessa esimerkiksi juoruja. Huolestuttavampia ovat ne tilanteet, joissa lapsesta saattaa tuntua hämmentävältä tai kaksijakoiselta ilman, että hän ymmärtää näiden tunteiden syitä.
Havainnollistava esimerkki
Kuvittele seuraavanlainen tilanne: keskustelit aikaisemmin omien vanhempiesi kanssa ja purat tätä keskustelua nyt kumppanillesi. Lapsesi on vieressä ja ymmärtää, että olet vihainen hänen isovanhemmilleen, joita hän rakastaa todella paljon.
Miltä lapsesta tuntuu? Hänen käsityksensä mukaan viha ilmenee silloin, kun joku on tehnyt jotain väärin. Ovatko isovanhemmat sitten pahoja? Kuinka heitä tulisi kohdella? Mitä tapahtuu? Mitä lapsi voi tehdä?
Samalla tavalla tällaista hämmennystä voi syntyä hyvin erilaisissa tilanteissa. Asiaa ymmärtämättä, saatamme keskustella aiheista, joita lapsemme eivät ole valmiita ymmärtämään tai jotka he saattavat tulkita väärin. Nämä voivat esimerkiksi olla pariskuntien suhteet, ystävyys, koulu tai “aikuisten ongelmat”, jotka aiheuttavat lapsessa sekavia tunteita.
Meidän on kiinnitettävä huomiota siihen, mitä sanomme lasten edessä, mutta ilman, että tämä estää meitä olemasta vuorovaikutuksessa heidän kanssaan.
Asioita, joita ei saa sanoa lapsen edessä
Alla on luettelo aiheista, joista puhumista tulisi yrittää välttää lasten edessä:
- Muiden ihmisten haukkuminen. Tämä sisältää myös juoruamisen yleisemmin. Lapset, etenkin nuorimmat, eivät pysty ymmärtämään näitä yksityisiä kommentteja tai rooliamme niissä. Kuten olemme jo edellä kuvanneet, lapset saattavat tuntea olonsa hämmentyneiksi ja kokea jopa syyllisyyttä.
- Aikuisten huolenaiheet, kuten raha, aika ja ruoka. Emme saa antaa kaiken meitä koskevan kulkeutua lastemme korviin. Lasten kasvaessa, voimme selittää näitä tilanteita, mutta aina tavalla, jonka he ymmärtävät.
- Lasten edessä puhuminen kuin he eivät olisi paikalla. Lasten leimaaminen ja heidän fysiikkansa tai älynsä kommentoiminen erityisesti negatiiviseen sävyyn voi aiheuttaa komplekseja.
Meidän on myös otettava huomioon käyttämämme äänenpaino tai osoittamamme asenne. Esimerkiksi huutaminen, vaikka se ei olisikaan suunnattu lapseen, tai jos sen tarkoituksena on päästää höyryjä, aiheuttaa lapsessa vain sulkeutuneisuutta, pelkoa ja hämmennystä.
Meidän on myös vältettävä valheiden kertomista, koska lapsemme tottuvat välttämään totuutta, kun se on heille kätevää.
Kuinka voimme hallita mitä sanomme?
Emme aina voi hallita itseämme. Siksi tärkeintä on selventää tilanne lapsellemme ja lievittää hänen hämmennystään.
Tarkkaavaisena oleminen puhuessaan lasten edessä, ei tarkoita, että meidän tulisi katkaista kaikki viestintä lasten ollessa läsnä tilanteessa. Itse asiassa sillä olisi hyvin kielteisiä seurauksia lapseen, sillä hän ajattelisi häiritsevänsä sinua tai kokisi, ettet halua häntä lähellesi.
Meidän tulee vain miettiä hieman tekemisiämme ja asettaa itsemme lapsemme asemaan. Erinomainen tapa pitää kirjaa sanomisistamme, on käyttäytyä ikään kuin kaikki, mitä sanomme, nauhoitettaisiin. Punnitse sanasi, asenteesi ja lapsen silmien eteen heijastamasi kuvaa tarkkaan.
Meidän on myös harkittava, hämmentääkö sanomamme tai välittämämme asia lasta. Toisin sanoen, yritä ymmärtää, miten asia voi vaikuttaa lapseen.
Lopuksi on suositeltavaa käyttää selkeää ja suoraa kieltä lasten läsnä ollessa. Nuoret lapset eivät ymmärrä metaforia tai sanapelejä. Jos vältämme tällaisten ilmaisujen käyttämistä, voimme eliminoida monia hämmennyksen tunteita, joita lapsillemme voi syntyä.
Koska emme voi aina hallita itseämme, on tärkeintä, että yritämme saada lapsemme ymmärtämään asiayhteyden. Näin lapset eivät tulkitse vihamme olevan heidän vikansa, eivätkä yritä tehdä huolistamme omiaan.
Lapsen hämmennyksen selvittäminen on perustavanlaatuinen asia hänen kasvunsa kannalta ja auttaa vahvistamaan lapsen ja vanhempien välistä sidettä.