Älä kasvata lapsiasi pelolla
 

Älä kasvata lapsiasi pelolla

Jos haluat, että lapsesi uskaltavat toteuttaa unelmiaan ja tavoitella päämääriään, älä kasvata heitä pelolla.
Älä kasvata lapsiasi pelolla

Viimeisin päivitys: 28 toukokuuta, 2023

Maailma ja sen ihmiskunta voivat olla hyvin julmia ja pelottavia. Ja on vain loogista, että vanhempana haluat suojella lapsiasi kaikilta mahdollisilta vaaroilta. Älä kuitenkaan kasvata lapsiasi pelolla, vaan valmista heitä tekemään maailmasta parempi paikka matkan varrella olevista vaikeuksista huolimatta.

On luonnollista haluta suojella lapsiaan pienessä lasikuplassa, jotta mikään ei vahingoittaisi heitä. Jos kuitenkin olemme realistisia, meidän on ymmärrettävä, että emme aina pysty olemaan heidän rinnallaan varoittamassa kaikista maailman pahuuksista. Älä siis kasvata lapsiasi pelolla, vaan pyri vaalimaan kotona arvoja, joita he noudattavat läpi elämänsä ja jotka antavat heille mahdollisuuden tehdä mahdollisimman hyviä päätöksiä.

Jos et halua, että heillä on negatiivinen näkemys maailmasta, älä kasvata lapsiasi pelolla

Monet vanhemmat ajattelevat, että juurruttamalla lapsiinsa ajatuksen maailmasta paikkana täynnä mahdollisia vaaroja he auttavat lapsiaan tunnistamaan nämä vaarat helpommin ja välttämään ne ajoissa. Tämä ei kuitenkaan toimi. Kun lapset sisäistävät ja ottavat nämä toteamukset tosissaan, he alkavat pelätä päivittäistä elämää. Tämä voi johtaa esimerkiksi ahdistus- ja masennushäiriöihin.

Äiti puhuu teini-ikäisen tyttärensä kanssa, joka näyttää masentuneelta.
Pelolla kasvattaminen saa lapset ja nuoret vain karttamaan unelmiaan.

Hiljattain tehty akateeminen tutkimus paljasti, että lapsuudessa juurtuneet perususkomukset maailmasta vaikuttavat haitallisesti lasten kehitykseen, kun heidät kasvatetaan sillä ajatuksella, että maailma on vaarallinen paikka, jota pitäisi pelätä. Tämä haitallinen ajatus aiheuttaa ainoastaan tyytymättömyyttä, heikompaa terveydentilaa, huonoa tunneälyä ja enemmän itsetuhoisuutta.

Ja vaikka onkin kiistaton tosiasia, ettei kaikki maailmassa ole ruusuista, se ei tarkoita, että meidän pitäisi vaikuttaa lapsiimme haitallisesti ja juurruttaa heihin virheellisiä käsityksiä. Käsitys todellisuudesta vaikuttaa nimittäin syvästi persoonallisuuteen ja voi estää lapsia hyödyntämästä koko potentiaaliaan. Tämä voi vaikuttaa haitallisesti psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin.

Lapset eivät tarvitse pelkoa suojautuakseen maailman vaaroilta

Kun opetamme lapsillemme, että maailma on pelottava paikka täynnä vaaroja, vaalimme heissä vain ennakkoluuloja, jotka seuraavat heitä läpi elämän. Tämän teorian vahvistaa University of Washington Tacoma -yliopiston tekemä tutkimus, jonka mukaan turvallisuudestaan jatkuvasti huolestuneet ihmiset ovat alttiimpia negatiivisille stereotypioille niitä ryhmiä kohtaan, jotka kollektiivisessa mielikuvituksessa nähdään uhkana.

Tutkimuksissa havaittiin, että voimakas uskomus maailman vaarallisuudesta ennustaa suurempaa negatiivisuutta, turvallisuuteen liittyvää huolta ja pelkoa ryhmiä kohtaan, jotka stereotyyppisesti nähdään turvallisuusuhkina (esim. laittomat maahanmuuttajat ja muslimit).

Tämän vuoksi on tärkeää, että vanhemmat eivät opeta lapsilleen irrationaalista pelkoa maailmaa ja sen asukkaita kohtaan, sillä se luo vain ennakkoluuloja ja jäykkiä ajatusmalleja, jotka ovat kaukana todellisuudesta ja estävät lapsia antamasta parastaan. Tästä syystä ei ole yllättävää, että jotkut lapset ajattelevat esimerkiksi seuraavalla tavalla: “En opi ajamaan polkupyörällä, koska voin kaatua ja satuttaa itseni. Minun on parempi pysyä kotona turvassa.”

Älä kasvata lapsiasi pelolla, vaan opasta heitä rehellisesti

Tämä ei tarkoita, että lapsille pitäisi valehdella tai heidät tulisi saada uskomaan, että maailma on lempeä ja harmoninen paikka, jossa kaikki menee aina hyvin. Koska sekään ei ole totuus, vaan ihmisiä kärsii päivittäin sodista, luonnonkatastrofeista, pandemioista ja toisten pahuudesta.

Isä ja teini-ikäinen poika istuvat lattialla keskustelemassa.
Maailmassa vallitsevista vaaroista huolimatta lasten ei tulisi pelätä päämääriensä tavoittelua siksi, että he pelkäävät satuttavansa itsensä.

On tärkeää puhua lasten kanssa myös maailman pimeästä puolesta saamatta heitä kuitenkaan uskomaan, että heidän henkensä on jatkuvassa vaarassa. Siitä on puhuttava tahdikkaasti sitten, kun lapset ovat riittävän kypsiä ymmärtämään nämä tosiasiat. Meidän tulee olla heille vilpittömiä ja rehellisiä, mutta ei rohkaista pelkäämään muita, sillä ihmisissä on myös rakkautta ja kiltteyttä.

Älä siis yritä kovettaa lapsiasi suojellaksesi heitä mahdollisilta vaaroilta. Ole heille sen sijaan rehellinen ja motivoi heitä olemaan se muutos, jota maailma tarvitsee mennäkseen eteenpäin. Kasvata heitä näyttämällä mallia ja vaali arvoja (kuten empatiaa, kunnioitusta, ystävällisyyttä ja anteliaisuutta) auttaaksesi heitä tulemaan paremmiksi ihmisiksi ja olemaan pimeyden keskellä se valopiste, joka antaa toivoa muille.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Cook, C. L., Li, Y. J., Newell, S. M., Cottrell, C. A., & Neel, R. (2018). The world is a scary place: Individual differences in belief in a dangerous world predict specific intergroup prejudices. Group Processes & Intergroup Relations21(4), 584–596. Recuperado de: https://doi.org/10.1177/1368430216670024
  • Jeremy D. W. Clifton & Peter Meindl (2022) Parents think—incorrectly—that teaching their children that the world is a bad place is likely best for them, The Journal of Positive Psychology, 17:2, 182-197, DOI: Recuperado de: 10.1080/17439760.2021.2016907
  • Paolini C. Oiberman A. Mansilla M. (2017). Desarrollo cognitivo en la primera infancia: influencia de los factores de riesgo biológicos y ambientales. Argentina: UCES; 2017. Recuperado de: http://dspace.uces.edu.ar:8180/xmlui/handle/123456789/4289
  • Valdiviezo Reyes, C. B., & Léon Loaiza, B. J. (2019). La sobreprotección familiar y la incidencia en el desarrollo de la autonomía e independencia de los niños de 0 a 3 años (Bachelor’s thesis). Recuperado de: http://repositorio.unemi.edu.ec/xmlui/handle/123456789/4763?locale-attribute=en

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.