Lasten enkopreesi - mistä vaivassa on kyse?
Enkopreesi on vaiva, joka jää toisinaan huomaamatta tai sekoitetaan huonoon kasvatukseen. Moni vanhempi ei ole kuullut enkopreesista, eikä tiedä sen olevan kohtalaisen yleinen lapsuusajan ongelma.
Mikä on enkopreesi?
Enkopreesilla tarkoitetaan yli 4-vuotiaan lapsen kyvyttömyyttä pidättää ulostamista. Vaiva ilmenee sopimattomien paikkojen ja alusvaatteiden toistuvana tuhriintumisena. Tuhriminen ilmenee kastelusta poiketen yleensä päiväsaikaan.
Lähes kaikki lapset oppivat siistiksi kahden ja puolen vuoden ikään mennessä. Jos näin ei ole tapahtunut neljänteen ikävuoteen mennessä, usein toistuvaa sopimattomiin paikkoihin ulostamista pidetään poikkeavana ja kutsutaan enkopreesiksi, eli tuhrimiseksi.
Miksi enkopreesi on vaikea havaita?
Enkopreesi on usein osin psyykkisperäistä, mutta sitä ei tule sekoittaa huonoon käytökseen. Perhe voi ajatella tuhrimisen olevan lapsen keino kapinoida, etenkin, jos tällä on käytösongelmia tai tapana haastaa vanhempansa.
Jos lapsi keskittyy leikkeihinsä, eikä ehdi vessaan ajoissa, vanhemmat voivat kuvitella lapsen yrittävän pidätellä liian kauan.
Vanhemmat voivat epäillä lapsensa kärsivän enkopreesista, jos tuhriminen on usein toistuvaa ja jatkuvaa. Vaivan hoitamatta jättäminen voi laukaista kauaskantoisia psykologisia ongelmia.
Mistä enkopreesi johtuu?
Enkopreesi on olemukseltaan monisyinen. Joissain tapauksissa taustalla ovat erilaiset ruumiilliset sairaudet, usein tuhriminen on osin psyykkisperäistä. Yleisimmät enkopreesin aiheuttajat ovat ummetus ja ripuli.
Ummetus
Ummetus on yleisimpiä lapsen enkopreesin laukaisijoita. Ummetuksen aikana lapsen suolessa on kovettunutta ulostetta, mikä tekee ulostamisesta vaikeaa. Tästä huolimatta ruoansulatuselimistö jatkaa toimintaansa, ja pehmeää tai nestemäistä ulostetta voi valua kovettuneen ja jumiin jääneen ulosteen ympäriltä.
Ripuli
Lapsi voi kärsiä pidätyskyvyttömyydestä myös ripulista johtuen. Koska lapsi ei pysty hallitsemaan suolensa toimintaa, hän saattaa ulostaa jopa huomaamattaan.
Kuinka toimia, jos oma lapsi kärsii enkopreesista?
Enkopreesia epäiltäessä on aina turvauduttava lääkärin apuun, joka suorittaa lapselle kattavan terveystarkastuksen. Näin muiden sairauksien mahdollisuus saadaan suljettua pois.
Lääkäri osaa määrittää, johtuuko ongelma hoitamattomasta psyykkisestä tai ruumiillisesta sairaudesta. Enkopreesia voidaan monessa tapauksessa lievittää erilaisin käyttäytymisterapeuttisin keinoin.
Mitä ovat enkopreesin muut vaikutukset
Pidätyskyvyttömyys voi vaikuttaa merkittävästi lapsen sosiaalisiin suhteisiin. Jos lapsi ei pysty kontrolloimaan suolensa toimintaa, hän luultavasti välttää muiden lasten kanssa leikkimistä, peläten vahingon sattuvan ystäviensä silmien edessä. Pahimmassa tapauksessa lapsi syyttää itseään ja häpeää omaa kehoaan.
Hoitamaton enkopreesi voi johtaa krooniseen ummetukseen, virtsatietulehduksiin, vatsaongelmiin ja ruokahalun puuttumiseen.
Voiko enkopreesi parantua itsestään?
On tärkeää puhua lapsen kanssa ongelmasta ja pyrkiä auttamaan häntä hyväksymään asia normaalina osana elämää, jonka ei tarvitse aiheuttaa ahdistusta. Lasta tulee myös auttaa opettelemaan sopiva vessarutiini.
Enkopreesi voi loppua myös itsestään. Jos tuhrimisen aiheuttaa ummetus tai ripuli, se loppuu usein sen aiheuttavan vaivan helpottaessa.
Miten lasta voidaan auttaa?
Enkopreesista kärsivä lapsi tarvitsee perheensä tukea. Vanhempien on tärkeä valistaa lasta vessassa käymisen tärkeydestä ja opettaa, milloin ja miten asioilla käydään. Jo se voi auttaa, että lapsi saadaan istumaan wc-istuimelle muutaman kerran päivässä.
Lapselle tulee puhua ongelmasta, vaikka aihe onkin kiusallinen. Lasta ei auta se, että vanhemmat pesevät hänen vaatteitaan salassa, esittäen, etteivät ole huomanneet ongelmaa.
Lasta ei tule koskaan rangaista tai paheksua vahingon sattuessa, sillä tämä ainoastaan pahentaa tilannetta. Negatiivinen reaktio voi estää lasta jakamassa jatkossa huoliaan ja tunteitaan.
Parempi keino on palkita lapsi oikeaan paikkaan ulostamisesta tai tuhrimisesta vapaasta päivästä. Pidä aina mielessäsi, että tilanne ei ole helppo lapselle.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Alcázar, M. P. (2003). Diarrea, clínica y tratamiento. Farmacia profesional, 17(4), 84-90. https://www.elsevier.es/es-revista-farmacia-profesional-3-articulo-diarrea-clinica-tratamiento-13046489
- Guiraldes, E., Novillo, D., & Silva, P. (2005). Encopresis en el paciente pediátrico. Revista chilena de pediatría, 76(1), 75-83. https://www.scielo.cl/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S0370-41062005000100010
- SOTO, B. M. S. (2006) ¿LAS DISFUNCIONES EMOCIONALES PRODUCEN ENCOPRESIS?. http://biblio3.url.edu.gt/Tesario/2013/05/42/Son-Maria.pdf