Heräämisen jälkeinen sekavuus lapsella

01 joulukuu, 2020
Heräämisen jälkeinen sekavuus on häiriötila, jossa lapsi herää sekavana ja jossa hänellä ilmenee mentaalisten kykyjen alentumista.

Jokainen vanhempi on joskus kamppaillut saadakseen lapsen nukkumaan. On tavallista, että lapsi jäisi mieluummin esimerkiksi leikkimään kuin menisi nukkumaan, mutta osalla lapsista ongelma johtuu nukahtamisvaikeuksista ja ahdistuksen tunteista nukkumaanmenoa kohtaan.  Etenkin tällaisissa tapauksissa myös aamuherätykset voivat olla vaikeita ja niihin saattaa liittyä sekavaa käytöstä. Jos lapsi vaikuttaa vielä ylös nousemisen jälkeenkin olevan kuin unessa, kyseessä voi olla unihäiriö, jossa heräämisen jälkeinen sekavuus on merkittävä oire.

Mitä heräämisen jälkeinen sekavuus tarkoittaa ja missä iässä sitä ilmenee?

Heräämisen jälkeisellä sekavuudella tarkoitetaan tilaa, jossa henkilö on sekava yleensä muutaman minuutin ajan heräämisen jälkeen. Hän ei reagoi normaalisti ulkoisiin ärsykkeisiin, ja osa hänen mentaalisista toiminnoistaan ovat mahdollisesti alentuneet. Tämän tyyppistä unihäiriötä voi ilmetä missä iässä tahansa, mutta useimmiten sitä tavataan 3-13-vuotiailla lapsilla. Granada-Grupo Lo Mónacon yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan jopa 17 % lapsista kärsii tällaisesta häiriöstä joko säännöllisesti tai ajoittain.

Millaisia tämän unihäiriön oireet ovat?

Lapsen heräämisen jälkeinen sekavuus saattaa johtua unihäiriötilasta

Sekavuuskohtauksia ilmenee eniten silloin, kun lapsi herää tavallista aikaisemmin. Tälle häiriölle tyypillisiä oireita ovat seuraavat:

  • Mielen sekavuus
  • Apatiaalinen ja temporaalinen sekavuus
  • Muistiin liittyvät ongelmat
  • Amnesiakohtaukset (täydellinen tai osittainen amnesia)
  • Epänormaali käyttäytyminen kuten kirkuminen, itkeminen tai lyöminen

Edellä mainittuja oireita ilmenee etenkin, kun lapsi herää kesken syvän unen vaiheen tai kun hän on nukkunut läpi koko yön.

Kuinka toimia, jos lapsella huomataan sekavuuden oireita?

Heräämisen jälkeinen sekavuus johtuu usein liian myöhään nukkumaan menemisestä, mikä johtaa siihen, että lapsi herää aamulla kesken syvän unen vaiheen. Hänen aivonsa ovat tällöin vielä unessa ja tarvitsevat aikaa aktivoituakseen. Tämän unihäiriön hoitamiseen voidaan käyttää kolmea menetelmää, jotka ovat lapsen herättäminen asteittain, lapsen altistaminen luonnonvalolle ja elektronisten laitteiden käytön estäminen ilta-aikaan. Jos häiriön aiheuttamat oireet eivät näillä keinoin katoa tai helpota, on parasta kääntyä lääkärin puoleen.

Heräämisen jälkeisellä sekavuudella on harvoin negatiivisia seurauksia lapsen terveyteen, eikä sitä pidetä erityisen vakavana häiriötilana. Mikäli häiriötä ilmenee vain ajoittain, ei se vaikuta lapsen kehitykseen negatiivisesti, mutta säännöllisesti toistuvan sekavuuden syy on hyvä selvittää lääkärin kanssa. Heräämisen jälkeinen sekavuus katoaa tavallisesti itsestään lapsen kasvaessa.

Heräämisen jälkeinen sekavuus lapsella

Suosituksia vanhemmille

Jos lapsella ilmenee toistuvasti heräämisen jälkeistä sekavuutta, on syytä keskustella läääkärin kanssa, sillä kyseinen unihäiriö voi olla yhteydessä nukkumaanmenoon liittyvään stressiin ja ahdistuneisuuteen. Tästä syystä lääkärit suosittelevat tiettyjä normeja hyviin nukkumistottumuksiin liittyen:

  • Päivittäinen liikunnan harrastaminen. Fyysinen aktiivisuus tekee lapselle hyvää, mutta sitä tulee välttää kolme tuntia ennen nukkumaanmenoa. Liikunta vapauttaa elimistössä endorfiineja, mikä voi vaikeuttaa nukahtamista.
  • Myöhäisten ja runsaiden aterioiden välttäminen. Lapsen kannattaa syödä kevyt illallinen tai iltapala tarpeeksi aikaisin, jotta ruoansulatus saa levähtää ja lapsen on helpompi nukahtaa.
  • Lapsen altistaminen luonnonvalolle. Luonnonvalolle altistuminen etenkin heti heräämisen jälkeen on hyväksi unen ja vuorokausirytmin synkronisoimiselle.
  • Elektronisten laitteiden käytön välttäminen. Kaikki älylaitteet on syytä laittaa syrjään hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa ja stimuloivien ohjelmien ja elokuvien katsomista ennen sänkyyn menoa tulee välttää. Puhelin kannattaa jättää lapsen huoneen ulkopuolelle tai asettaa äänettömälle, sillä sen piippaaminen tai värinä voi keskeyttää lapsen unen.