Synnytyksen käynnistys: kaikki mitä tulee tietää
On useita syitä, miksi terveydenhuollon ammattilaiset päättävät käynnistää synnytyksen. Tämä tarkoittaa siis luonnollisen synnytysprosessin keinotekoista käynnistämistä.
Tämä strategia ei ole tarpeen kaikissa raskauksissa, eikä se ole kaikissa tapauksissa tarkoituksenmukaista. Nykyään siitä on kuitenkin tullut melko yleistä, ja tämä on herättänyt kiistaa.
Katsotaan seuraavaksi, mitä synnytyksen käynnistys pitää sisällään, milloin se on tarpeen ja mitä kansainväliset tiedeyhteisöt ovat siitä mieltä. Jatka lukemista!
Mitä synnytyksen käynnistys tarkoittaa?
Synnytyksen käynnistys perustuu erilaisten lääketieteellisten strategioiden käyttöön. Tarkemmin sanottuna se laukaisee supistukset ja stimuloi kohdunkaulan laajentumista alatiesynnytyksen käynnistämiseksi.
Synnytyksen käynnistämiseksi on olemassa erilaisia menetelmiä:
- Mekaaninen: tämä suoritetaan hajottamalla keinotekoisesti sikiöpussia peittävät kalvot. Tämän toimenpiteen suorittamiseksi kohdunkaulan on oltava laajentunut ja vauvan pään on oltava kiilautuneena lantioon. Kun neste tulee ulos, vauva painaa lantionpohjaa stimuloiden synnytystä.
- Farmakologinen: tässä menetelmässä käytetään lääkkeitä, jotka stimuloivat supistuksia (kuten oksitosiini) ja edistävät kohdunkaulan laajentumista (kuten prostaglandiinit).
On syytä huomata, että tämä menettely on varattu vain erityistapauksiin, kun hyödyt äidin tai vauvan terveydelle ovat riskejä suuremmat.
Milloin synnytyksen käynnistys on tarpeen?
Synnytyksen käynnistys on aiheellista silloin, kun raskauden jatkumisen riskit ovat suuremmat kuin synnytyksen nopeuttamisen riskit.
Espanjan Gynekologien ja synnytyslääkäreiden yhdistys suosittelee synnytyksen käynnistämistä vain seuraavissa tilanteissa:
- Yliaikainen raskaus: Kun raskaus kestää yli 42 viikkoa, on olemassa riski, että vauva ei saa riittävästi ravintoa ja happea istukan vanhenemisen vuoksi.
- Sikiökalvojen ennenaikainen puhkeaminen: Johtuu infektioriskistä sikiöpussin sisällä ja muista komplikaatioista
- Korkeaa verenpainetta aiheuttavat tilat (pre-eklampsia, eklampsia ja HELLP-oireyhtymä)
- Raskausdiabetes
- Kohdunsisäisen kasvun rajoittuminen
- Kaksosraskaus
- Korioamnioniitti (sikiökalvojen tulehdus)
- Istukan ennenaikainen irtoaminen
- Sikiön kuolema kohdun sisällä
Tämän lisäksi näissä ohjeissa viitataan valinnaiseen käynnistykseen, joka ei liity kliinisiin syihin, ja se tulisi tehdä vain, jos raskaus on kestänyt yli 39 viikkoa.
Synnytyksen käynnistykseen liittyvät riskit
Vaikka edellä mainituissa tapauksissa synnytyksen käynnistys on keino välttää keisarileikkaus, toimenpiteeseen liittyy tiettyjä riskejä, jotka on syytä tiedostaa:
- Synnytyksen käynnistys epäonnistuu: farmakologisten ja mekaanisten menetelmien käyttöönoton jälkeen synnytys ei etene
- Infektiot
- Äidin bradykardia: annettavat lääkkeet voivat hidastaa äidin sykettä ja vähentää sikiön hapetusta
- Kohdun repeämä: tämä on harvinaista, mutta vakavaa
- Kohdun verenvuoto seuraavista syistä: Synnytyksen aikana kohtu ei supistu kunnolla eikä verenvuoto lakkaa
Kaikista edellä mainituista syistä synnytyksen käynnistämisessä on joitakin vasta-aiheita. Niitä ovat muun muassa aiemmat ja lähiaikoina suoritetut keisarileikkaukset, sikiön poikittaisasento, kohdun aiempi repeämä, aktiivinen herpesinfektio, napanuoran esiinluiskahdus tai kohdunkaulan syöpä.
Mikä on terveysvirastojen kanta synnytyksen käynnistämiseen?
Nykyinen tätä toimenpidettä koskeva kiista liittyy läheisesti sen yleisyyteen terveyskeskuksissa ympäri maailmaa. Sitä tehdään jopa ilman lääketieteellisiä perusteita.
Syynä arvellaan olevan syntymähetken valinta ja se, ettei synnytystä kunnioiteta luonnollisena tapahtumana. Katsotaanpa, kuinka eri tiedeyhteisöt suhtautuvat siihen.
Maailman terveysjärjestö (WHO)
Vuonna 2015 WHO julkaisi joukon suosituksia synnytyksen stimuloimisesta, joissa suositeltiin välttämään oksitosiinia, misoprostolia ja sikiökalvojen puhkaisemista (amniotomia). Syynä näihin suosituksiin oli tällaisten strategioiden sisältämät riskit.
Vuonna 2018 näitä ohjeita laajennettiin Intrapartum care for a positive childbirth experience -julkaisussa. Näillä ohjeilla pyrittiin optimoimaan synnytyskokemusta kokonaisvaltaisen, ihmisoikeuksiin perustuvan lähestymistavan kautta.
Mitä synnytyksen käynnistämiseen tulee, ohjeiden laatijat eivät suosittele varhaista amniotomiaa tai oksitosiinin antamista synnytyksen nopeuttamiseksi. Lopuksi he korostavat tarvetta vähentää tarpeettomia lääketieteellisiä toimenpiteitä vähäriskisissä raskauksissa.
Argentiinan gynekologia- ja obstetriikkajärjestöjen liitto (FASGO)
Vuonna 2019 julkaistussa päivityksessä tämä taho nosti esiin erilaisia ehtoja, jotka on otettava huomioon synnytyksen käynnistämisessä. Asiantuntijat toteavat niihin liittyen seuraavaa:
“Synnytyksen käynnistämisen indikaatiot eivät ole ehdottomia, vaan äidin (kohdunkaulan tila, munasarjakalvot ja ikä) ja sikiön tila tulee huomioida muiden tekijöiden ohella.”
Päivityksen laatijat korostavat myös sitä, että synnytys voidaan käynnistää perustelluista logistisista syistä (kuten kodin ja sairaalan välinen etäisyys tai tietyt psykososiaaliset syyt).
On huomioitava, että raskaana olevien naisten tulee olla tietoisia käynnistysmenetelmästä, toimenpiteen suorituspaikasta ja yksityiskohdista sekä tuki- ja kivunlievitysmahdollisuuksista.
Synnytyksen käynnistys, strategia keisarileikkausten määrän vähentämiseksi
Oikea-aikainen ja perusteltu synnytyksen käynnistys on hyvä vaihtoehto äidin ja vauvan terveyden kannalta, sillä se vähentää tarvetta turvautua keisarileikkaukseen.
On todettu, että synnytyksen käynnistämisen hyödyt voivat olla riskejä suuremmat. Erityisesti pitkittyneessä raskaudessa (yli 41 viikkoa), jolloin perinataalikuolemat ja keisarileikkausten määrä tasapainottavat vaakaa.
Ennen toimenpiteen tekemistä äidin tulee tietää, mistä siinä on kyse, ja antaa sille hyväksyntänsä. Naisella on oikeus valita, kuinka hän synnyttää.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Federación Argentina de Sociedades de Ginecología y Obstetricia FASGO (2019). Inducción al trabajo de parto. Actualización del Consenso de Obstetricia FASGO 2019. Recuperado de: http://www.fasgo.org.ar/archivos/consensos/Actualizacion_Consenso_2019_Trabajo_de_Parto.pdf
- MayoClinic (2021). Inducción del trabajo de parto. Recuperado de: https://www.mayoclinic.org/es-es/tests-procedures/labor-induction/about/pac-20385141#:~:text=La%20inducci%C3%B3n%20del%20trabajo%20de,para%20lograr%20un%20parto%20vaginal.
- MedlinePlus (2021). Inducción del trabajo de parto. Recuperado de: https://medlineplus.gov/spanish/ency/patientinstructions/000625.htm
- Ministerio de sanidad, política social e igualdad de España (2011). Estrategia Nacional de Salud Sexual y Reproductiva. Recuperado de: https://www.sanidad.gob.es/organizacion/sns/planCalidadSNS/pdf/equidad/ENSSR.pdf
- Organización mundial de la Salud OMS (2015) Recomendaciones para la estimulación del trabajo de parto. Recuperado de: http://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/200213/WHO_RHR_15.05_spa.pdf?sequence=1
- Organización mundial de la Salud OMS (2018) Recomendaciones de la OMS Para los cuidados durante el parto, para una experiencia de parto positiva. Recuperado de: https://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/272435/WHO-RHR-18.12-spa.pdf
- Sociedad española de ginecología y obstetricia SEGO (2015). Protocolo SEGO para la inducción del parto. Progresos de ginecología y obstetricia Vol 58. N°1. Pp: 54-64. Recuperado de: http://ginecologiayobstetriciaucc.blogspot.com/2017/03/induccion-del-parto-sego-2013.html