Mistä tietää, että synnytys on alkamassa ja on aika lähteä sairaalaan?
On tavallista, että odottava äiti murehtii, kuinka hän voi tietää varmuudella, että synnytys on alkamassa tai alkanut. Kuinka nainen voi esimerkiksi olla varma, että vatsan alueen tuntemukset todella ovat varsinaisia supistuksia?
Moni odottava äiti nimittäin kärsii lasketun ajan lähestyessä niin kutsutuista Braxton-Hicks-supistuksista kohdun supistellessa kasvunsa, venymisensä ja synnytykseen valmistautumisensa vuoksi. Tällaiset harjoitussupistukset ovat täysin normaaleja, mutta eivät vielä kerro synnytyksen alkamisesta. Ne voivat kuitenkin ymmärrettävästi saada naisen hämmentymään ja jatkuvaan valppaustilaan.
Tänään jaamme muutamia vinkkejä siihen, kuinka tunnistaa, että synnytys on alkamassa tai alkanut ja että on aika lähteä synnytyslaitokselle.
Mistä tietää, että synnytys on alkamassa?
Raskauden viimeisessä vaiheessa äidin keho valmistautuu synnytykseen. Synnytystä ennakoivat oireet alkavat yleensä muutamia viikkoja ennen synnytystä. Selkävaivat voivat pahentua, painon tunne lantiossa lisääntyä ja käveleminen voi käydä vaikeaksi. Valkovuoto on yleensä runsaampaa ja virtsaamisen tarve lisääntyy.
Alla listaamme muutamia muita yleisiä merkkejä siitä, että synnytys on lähestymässä.
Limatulpan irtoaminen
Raskauden loppuvaiheessa kohdunkaulan kudos pehmenee, mikä saa kanavan löystymään ja avautumaan. Tällöin kohdunkaulan seinämistä irtoaa limaa, joka poistuu emättimen kautta. Tämä limatulppa voi olla kirkas, valkea, kellertävä ja joskus jopa vihertävä, ja on normaalia, että siinä on pieniä määriä kirkasta verta, punertavia verijuovia tai rusehtavia raitoja.
Vaikka kohdunkaulasta irtoavaa eritettä kutsutaankin limatulpaksi, kyseessä ei ole varsinainen korkkimainen tulppa, joka estää lasta syntymästä tai jonka irtoaminen käynnistää synnytyksen välittömästi. Kohdunkaulan sitkeän liman irtoaminen antaa viitteitä siitä, että lapsi syntyy päivien tai viikkojen sisällä.
Lapsiveden meneminen
Lapsivesi eli sikiövesi on nestettä, joka sisältää tärkeitä sikiötä suojaavia aineita, kuten valkuaisaineita sekä rasva- ja aminohappoja. Lapsivesi suojaa sikiötä ulkoisilta uhilta, auttaa kehittämään vauvan keuhkoja sekä ruoansulatusjärjestelmää ja auttaa lasta liikkumaan äidin vatsassa.
Lapsiveden meno voi tapahtua missä vaiheessa synnytystä tahansa, eikä lapsivettä voi pidätellä. Synnytys voi käynnistyä lapsiveden menolla ennen supistusten alkamista tai vesi voi mennä vasta synnytyssalissa. Tutkimusten mukaan lapsivesi menee vain 10 prosentilla naisista ennen supistusten alkua.
Supistukset
On tavallista, että raskauden aikana esiintyy kivuttomia ja epäsäännöllisiä kohdun supistuksia, jotka eivät kuitenkaan vielä kerro synnytyksen alkamisesta. Raskauden viimemetreillä supistukset saattavat lyhentää kohdunkaulaa ja avata hieman kohdunsuuta.
Jos synnytys käynnistyy supistuksilla, odottavan äidin voi olla vaikea arvioida, milloin on oikea aika lähteä synnytyslaitokselle. Yleissääntö on, että supistusten tulee olla voimistuvia ja säännöllisiä – eli alle 10 minuutin välein tapahtuvia – ja niiden on täytynyt jatkua vähintään kaksi tuntia.
Kohdunkaulan avautuminen
Synnytys jaetaan avautumisvaiheeseen, ponnistusvaiheeseen ja jälkeisten poistumiseen. Avautumisvaihe alkaa säännöllisten kohdunsuuta avaavien supistusten alkaessa ja päättyy kohdunsuun avauduttua täysin auki. Tämän vaiheen aikana kohdunkaula pehmenee ja häviää ja vauvan tarjoutuva osa laskeutuu äidin lantion pohjalle.
Kyseessä on synnytyksen pisin vaihe, joka voi kestää tuntien ajan. Ensisynnyttäjillä avautumisvaihe kestää tyypillisesti 7-14 tuntia ja muilla 6-10 tuntia. Synnyttäjä ei tietenkään voi itse arvioida kohdunkaulan avautumisastetta, vaan kätilö tai lääkäri kertoo, kuinka pitkällä prosessissa ollaan.
Mistä harjoitussupistukset tunnistaa?
On tavallista, että tuntiessaan ensimmäistä kertaa supistuksia, odottava äiti pelkää lapsen syntyvän hetkenä minä hyvänsä. On kuitenkin hyvin yleistä, että kohtu supistelee jonkin verran raskauden aikana jo kauan ennen synnytystä.
Tällaiset harjoitussupistukset tunnistaa parhaiten seuraavista merkeistä:
- Supistukset ovat epäsäännöllisiä.
- Supistukset eivät voimistu, eivätkä ne toistu entistä useammin.
- Supistukset useimmiten alkavat ja loppuvat niin, että niiden välissä on pitkiä aikoja.
- Alavatsassa tuntuva kipu on kevyttä.
Mistä synnytyksen alkamisesta kertovat supistukset tunnistaa?
On vaikeaa selittää, miltä tuntuu kokea varsinaisia supistuksia. Monet tekijät, kuten vauvan asento, vaikuttavat tähän tuntemukseen. Kokemus on jokaisella synnyttäjällä erilainen. Myös se hetki, jolloin supistus tulee, määrittää sitä, miltä naisesta tuntuu. Tämä johtuu siitä, että supistukset muuttuvat synnytyksen edetessä. Ensimmäiset supistukset eivät kestä kauemmin kuin puoli minuuttia, ja seuraavaan supistukseen voi mennä minuutteja.
Synnytystä edeltävistä supistuksista kertoo esimerkiksi se, että vatsa muuttuu yhä kovemmaksi. Se muuttuu kovaksi tiettyyn pisteeseen asti ja palaa sen jälkeen normaaliin tilaansa – ja tämä toistuu yhä uudelleen. Vatsan kovaksi muuttumiseen voi liittyä kohdun seinämien jännittymistä, mikä helpottaa vauvan liikkeiden tunnistamista.
Riippuen vauvan asennosta, äiti tuntee supistusten aikaansaamaa kipua tavalla tai toisella. Jaamme esimerkkejä erilaisista tuntemuksista alla.
1. Voimakkaat krampit
Jos olet joskus kärsinyt kuukautiskivuista, voit kuvitella, miltä krampit tuntuvat. Synnytyksen aikaiset krampit ovat kuitenkin huomattavasti voimakkaampia kuin ne, joihin olet tottunut kuukautisten aikana. Jotkut äidit sanovat, että supistuksista johtuvat krampit tuntuvat siltä kuin kärsisi samaan aikaan kuukautiskivusta, krampeista ja vatsakivusta.
2. Kipu lantiossa ja selässä
Tämän tyyppinen kipu on tavallista, jos vauva on asettunut äidin selkää vasten. Synnyttäneet naiset ovat sanoneet tämän tuntuvan siltä kuin lantio etenisi venyen kauemmaksi selästä.
3. Siedettävä kipu
Kyllä, synnytyskipu voi olla myös siedettävää. Monet pelkäävät synnytystä todella paljon ja ovat huolissaan siitä, kestävätkö kipua. Kun aikaa kuluu, nainen pelkää kivun pahenevan entisestään. Osa synnyttäneistä kuitenkin kertoo synnytyksen jälkeen, ettei kokemus ollutkaan niin kauhea kuin hän oletti, vaan olikin siedettävää.