Strategioita lasten luottamuksen ja kunnioituksen saamiseksi
Vanhemmat haluavat heti alusta alkaen hyvän suhteen lapsiinsa. Heidän tarkoituksenaan on tarjota mielenrauhaa, tukea toisiaan vastoinkäymisissä, kehittyä yhdessä sekä jakaa luottamusta ja kunnioitusta.
Tämän vuoksi vanhempien tulisi pyrkiä tarjoamaan ehdotonta rakkautta. He ovat ensimmäisistä päivistä lähtien niitä ihmisiä, jotka ovat vastuussa lastensa turvallisuuden ja hyvinvoinnin varmistamisesta.
On myös tärkeää tehdä selväksi, että kun lapset alkavat kasvaa, on tärkeää säilyttää sama positiivinen kiintymys. Tämä on ihanteellinen keino tarjota heille jatkuvaa tukea, jonka puoleen he voivat aina kääntyä.
Tämä on erittäin tärkeää, sillä vanhempien on vaalittava luottamusta ja kunnioitusta saadakseen parhaan mahdollisen suhteen lapsiinsa. Muutoin kumpikin osapuoli etääntyy toisistaan, piilottaa tunteensa ja estää itseltään mahdollisuuden saada luottohenkilö elämäänsä.
Tästä syystä vanhempien tulee tiedostaa, että luottamus ja kunnioitus ovat kaksi sellaista arvoa, joita on vaalittava päivittäin. Tässä on muutamia keskeisiä näkökohtia, jotka auttavat onnistumaan tässä.
Lue lisää täältä: Miksi perheen sisäinen vuorovaikutus on niin tärkeää?
Strategioita lasten luottamuksen ja kunnioituksen saamiseksi
Ensinnäkin on tärkeää, että vanhemmat puhuvat lapsilleen rauhallisesti ja kärsivällisesti, olivatpa nämä oikeassa tai väärässä. Muutoin lapset tuntevat, että heitä vastaan hyökätään, ja he tottuvat suhtautumaan vanhempiinsa pelokkaasti sekä alkavat kantaa kaunaa, joka tuhoaa kunnioituksen.
Terveen vuoropuhelun lisäksi on tärkeää kuunnella lapsia tarkkaavaisesti, sillä vain tällä tavoin he tulkitsevat, että heidän vanhempansa ovat kiinnostuneita heidän elämästään, ja uskaltavat paljastaa näille kaikki huolensa.
Toinen perustavanlaatuinen näkökohta on osata oikaista lapsia asiallisesti ja oikeilla sanoilla, jotta lapset ymmärtävät, että heidän vanhempansa haluavat heille vain parasta ja ovat aina valmiita auttamaan.
Samanaikaisesti on suositeltavaa välttää ankaria rangaistuksia hinnalla millä hyvänsä ja pyrkiä ymmärtämään lasten toiminnan syitä.
Näin lapselle on selvää, että tekemistään virheistä huolimatta vanhemmat ovat valmiita ohjaamaan häntä parhaalle tielle ja välittämään antoisimmat opetukset.
Vanhempien on annettava lapsilleen myös tilaa osallistua joihinkin päätöksiin kotona. Tällä tavalla lapset kokevat, että heidän näkemyksiään arvostetaan ja että he voivat ilmaista niitä vapaasti.
Vanhempien ei pitäisi myöskään langeta siihen virheeseen, että he uskovat sokeasti ulkopuolisten versioita kuuntelematta ensin lastensa näkemyksiä. Tämä saa lapset heti käsittämään, että vanhemmat eivät luota heihin, ja siksi heillä ei ole enää syytä avautua rehellisesti asioistaan.
Saatat olla kiinnostunut myös tästä artikkelista: Kunnioittavatko vai pelkäävätkö lapsesi sinua?
Tärkeintä on, että vanhemmat antavat turvaa
Jos vanhemmista tulee turvasatama, jonka puoleen lapset voivat kääntyä missä tahansa tilanteessa, saavutetaan luottamukseen ja kunnioitukseen perustuva suhde, sillä kumpikin osapuoli ymmärtää selkeästi, että heidän ainoa tarkoituksensa on toimia rakkaudesta toisen edun taatakseen.
Vanhemmat pääsevät odotettuun tulokseen rohkaisemalla lapsiaan purkamaan mieltään aina tarvittaessa. Ja tämän myötä lapset ymmärtävät, että he voivat luottaa vanhempiinsa, koska nämä eivät tuomitse heitä ja huolehtivat heidän emotionaalisesta kehityksestään.
Yksi loistava resurssi vanhemmille on myös se, että he kertovat lapsilleen omasta elämästään. Tällä tavoin vanhemmat osoittavat heille, että luottamus on molemminpuolista ja että salaisuudet eivät kuulu tähän suurenmoiseen suhteeseen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Henao López, Gloria Cecilia, García Vesga, María Cristina, Interacción familiar y desarrollo emocional en niños y niñas. Revista Latinoamericana de Ciencias Sociales, Niñez y Juventud [Internet]. 2009;7(2):785-802.