Episodinen muisti: Koska lapsi alkaa muodostaa muistoja?

· 4.11.2018

Missä iässä ihminen alkaa muodostaa muistoja? Onko totta, että ihminen voi muistaa, mitä tapahtui hänen ollessaan puolivuotias? Tänään kerromme, kuinka episodinen muisti toimii, ja miten lapsen muistot muodostuvat.

Episodinen muisti

Hyvin harvalla ihmisellä on muistoja asioista, jotka tapahtuivat heidän ollessaan vain muutaman kuukauden ikäisiä. Jopa muistot ensimmäiseltä ja toiselta ikävuodeltamme ovat harvinaisia.

Ihmisten ensimmäiset muistot ovat itse asiassa keskimäärin ajalta, jolloin he olivat 3 vuoden ja 4 kuukauden ikäisiä. Yksi syy tähän on se, että ennen tätä aivomme eivät pysty tallentamaan omaelämäkerrallisia muistoja ennen tätä ikää.

Jotkut ihmiset väittävät heillä olevan epäselviä muistoja ajalta, jolloin he olivat hyvin pieniä. Osa menee jopa niin pitkälle, että kertoo hänellä olevan muistoja pinnasängyssä makaamisesta.

Asiantuntijat kuitenkin ovat epäileviä tällaisten vauvaiän muistojen suhteen, ja ovat sitä mieltä, että se, mitä ihminen kokee muistoksi, on luultavasti vain muiden suusta kuultu tarina. Tutkimusten mukaan tämä mentaalinen kuva muuttuu joksikin, minkä kuvittelemme olevan etäinen muisto, vaikka näin ei todellisuudessa ole.

Tiedämme tämän väittämän pitävän paikkansa, sillä ihmisen episodinen muisti kehittyy vasta kolmannen ikävuoden jälkeen. Episodinen muisti, eli tapahtumamuisti tai elämänkertamuisi, on osa säilömuistia, johon tallentuu henkilökohtaisia, aikaan ja paikkaan sidonnaisia kokemuksia.

Lapsen muistot muodostuvat monimutkaisen prosessin kautta

Episodinen muisti

Lapsen aivot kehittyvät nopeasti syntymän ja kolmannen ikävuoden välillä. Ensimmäisen vuoden aikana aivot luovat suuren määrän uusia hermoyhteyksiä. Tutkijat ovat todistaneet, että ihmisen aivoissa on vuoden iässä enemmän yhteyksiä kuin missään muussa elämänvaiheessa.

Nuo hermoyhteyksiä täynnä olevat aivot kuitenkin muuttuvat ajan kuluessa. Westminsterin yliopiston tutkijan Catherine Lovedayn mukaan aivomme karsivat itse itseään. Tietyistä hermoyhteyksistä eroon pääseminen on tarpeellista aivojen toiminnan kannalta. Aivojen prosessia voidaan verrata puun oksien karsimiseen, ja sen kautta lapsi unohtaa varhaisimmat muistonsa.

Tietyt teoriat nojaavat siihen uskomukseen, että kielen kehittyminen vaikuttaa suuresti mielen kykyyn luoda muistoja. ”Muistamme sen, mille on annettu nimi.”

Viimeaikaiset tutkimukset vahvistavat tämän väitteen liittyen lasten muistoihin. Tutkijat lisäävät, että episodinen muisti ei pysty tallentamaan muistoja, jotka liittyvät sellaisiin konsepteihin, joita lapsi ei vielä ymmärrä.

Aivojemme on vaikea luokitella muistoa ennen kuin meillä on kielellinen konsepti jokaiselle yksityiskohdalle. Toisin sanoen, lapsi ei pysty tallentamaan tapahtumaa episodiseen muistiinsa, jos hän ei ole vielä oppinut puhumaan. Puhuminen auttaa lasta luokittelemaan yksityiskohdat ja tunteet niiden nimillä.

Yksi mielenkiintoinen fakta on se, että hippokampuksen kehittyminen on avainasemassa episodisten muistojen luokittelemisessa ja tallentamisessa. Hippokampuksen kehittyminen jatkuu läpi koko aikaisen lapsuuden, mikä selittää, miksi lapset eivät pysty tallentamaan varhaisimpia muistojaan. Heidän aivonsa eivät yksinkertaisesti ole tähän vielä valmiit.

Muistot ja aivojen plastisuus

Ei tiedetä tarkkaan, miksi tietyt muistot pyyhkiytyvät mielestämme. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että tämä tapahtuu, koska nuorten lasten aivot ovat vielä hyvin plastiset ja jatkavat itsensä järjestelemistä.

Tämän prosessin aikana tuhoutuu muistoja, jotta tilaa vapautuu uudelle oppimisille. Asiantuntijoiden mukaan aivot alkavat kehittää kykyä tallentaa muistoja lapsen ollessa noin kolmen vuoden ikäinen.

Lapsen myös täytyy oppia jäsentynyt kieli ennen kuin hän pystyy tallentamaan muistoja. Muistaakseen tapahtuman selkeästi, lapsi tarvitsee narratiivisen rakenteen. Hänen tulee voida kuvailla kokemuksensa ja tallentaa se johdonmukaisesti. Lapsin täytyy myös osata tulkita kokemustaan. Näin tapahtuu, kun muistamme tietyn tapahtuman ja tulkitsemme tapahtunutta. Tässä iässä lapsi alkaa jo erottaa tavallisen ja tavallisesta poikkeavan.

Voit auttaa lastasi kiinnittämään muistojaan

Nyt tiedät, että episodinen muisti vaatii tietyn tasoisen kypsymisen pystyäkseen tallentamaan informaatiota. On myös olemassa tekniikoita, joiden avulla lasta voidaan auttaa kiinnittämään muistojaa.

Koska muistot liittyvät aina tunteisiin, voit tarjota lapsellesi erilaisia kokemuksia. Muistaakseen lapsen täytyy tutkia, koskea ja tuntea – toisin sanoen, elää ja kokea tapahtumia. Se, että kerromme jonkin olevan olemassa, ei riitä.

Lapsen aistien stimulointi on toinen tapa auttaa lasta muistamaan tietyt hetket paremmin. Kun kerrot lapselle tietystä hetkestä, voit samalla näyttää hänelle kuvia tai videoita kyseisestä tapahtumasta. Voit sisällyttää hetkeen myös makuja tai hajuja.

Visuaaliset apuvälineet ovat yksi parhaista tavoista stimuloida lasta. Lapsen on huomattavasti helpompi muistaa tietty hetki tai tapahtuma, jos siihen liittyy kuva.

Myös lapsen kanssa keskusteleminen tapahtumasta on hyödyllistä. Tämä paitsi auttaa lasta kiinnittämään muistoja, myös ilmaisemaan tunteitaan. Dialogi on tärkeä keino selittää lapselle, että erilaiset tunteet ovat normaaleja. Voit puhua lapselle hänen surustaan, pelostaan ja kivustaan. Samalla autat lasta luomaan muistoja positiivisella tavalla.