Äidin syli on aina lapsen koti
Minun kehoni oli kotisi, suojasi, ja olit siellä väliaikaisesti asukkaana yhdeksän kuukauden ajan. Tämän jälkeen ihoni oli sinun lämpösi, suojasi ja lohtusi, ja siten pystyin kertomaan sinulle, että saisit aina pitää minut rinnallasi.
Ja siksi onkin niin, että lapseni, saat aina halutessasi pitää vartaloani turvanasi – kunnes juokset nopeampaa kuin minä, ja kunnes et enää tarvitse minua lävelemään rinnallasi.
On varmasti useampia kuin yksi äiti tai isä, jotka lukiessaan tätä tekstiä kaipaavat niitä päiviä, jolloin vauva tarvitsi niin paljon läheisyyttä: ne yhdeksän kuukautta, jolloin hän teki pesänsä syliimme ja hengitti kuiskaten, itki nyyhkien, ja kun hänen pieni kätensä kietoutui yhden sormemme ympärille.
Nämä päivät menevät ohi nopeasti, ne ovat melkien kuin huokaus tai tuulenvire, joka tulee ja menee, ja joka lopuksi jättää meille vain muiston. Kehomme ja läheisyytemme ovat kuitenkin edelleen tarpeellinen ja itse asiassa elintärkeä asia lapselle yli kolmen vuodenkin iässä.
Me Äitiyden Ihme -blogissa haluammekin nyt kertoa sinulle siitä, kuinka tarpeellista äidin on pitää vartalonsa fyysisenä turvapaikkana raskauden loputtuakin. Sylisi ja ihosi ovat eräänlainen suojakerros, jotta lapsesi voisi tuntea itsensä turvassa olevaksi ja kasvaa onnellisena.
Vartaloni on kotisi niin kauan, kun sitä tarvitset
Lapset ovat viisaita ja tietävät, mitkä heidän perustarpeensa ovat. Velvollisuutemme on siten ymmärtää ja hallita näitä tarpeita kunnolla. Sillä ei ole väliä, jos pikkuinen on jo 3- tai 4-vuotias, kun hän pyytää sinua pitämään häntä sylissään – tämä hemmottelun hetki, joka joskus kestää vain viiden minuutin verran, tarjoaa lapsellesi lohtua sekä saa hänet tuntemaan olonsa rakastetuksi ja virkistyneeksi. Se mahdollistaa sen, että lapsesi voi palata takaisin leikkeihin täydellä intensiteetillä.
Tiedämme, että joskus tämä on meille äideille vaikeaa – joka kerta, kun lapsi painaa taas hiukan enemmän ja kun joudumme taas laittamaan omat tekemisemme sivuun kantaaksemme häntä pyynnöstä. Hän etsii seuraamme joskus juuri silloin, kun olemme kiireessä tai kun meillä on muita asioita, jotka olisi ihan pakko saada hoidetuiksi.
Muista kuitenkin, että ne päivät, jolloin lapsi haluaa olla sylissäsi, päättyvät hyvin nopeasti, joten miksipä et nyt nauttisi niistä täysillä?
Kanna vauvaa kehoasi vasten ja vie hänet mukanasi kaikkialle
Vauvat syntyvät hyvin heikosti kehittyneiden aivojen kanssa. Aivojen hermostollisten yhteyksien taso on vain 25 % siitä, mikä ihmisellä voi olla aikuisuudessa.
On kuitenkin eräs asia, jota ei kannata sivuuttaa: ensimmäisten 3-4:n vuoden aikana ihmisen aivot toimivat maksimaalisella kyvyllään, ja niissä on lähes 1 ooo biljoonaa hermostollista yhteyttä.
Meidän kannattaa siis hyödyntää tämä vaihe, ja siksi ei ole mitään parempaa kuin vauvan kantaminen kaikkialle ja niin usein kuin vain mahdollista – ja tietysti siten kuin on järkevää.
Jos esimerkiksi olet töissäkäyvä äiti, eikä sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin olla erossa vauvastasi muutaman tunnin ajan, älä epäröi tehdä seuraavalla tavalla:
- Kun tulet kotiin töistä, ota vauva syliin ja paina hänet itseäsi vasten.
- Kanna vauvaasi niin paljon kuin voit, jotta hän saisi olla rintojesi lähellä.
- Näin pikkuisesi ei tule kärsimään niin paljon ahdistuksesta silloin, kun joudut menemään töihin. Hän pystyy odottamaan, ja heti kun laitat hänet uudestaan kehoasi vasten, hän saa taas olla äitinsä kanssa yhdessä.
Vartaloni oli kotisi, ja se tulee aina olemaan syli, johon voit tarvittaessa palata
Kun pienokaisesi on 6- tai 7-vuotias, hänen elämänsä on täynnä erilaisia henkilöitä, jotka ovat tärkeitä. Hänellä on tarhakaverinsa ja koulukaverinsa, joiden kanssa leikitään ja saadaan uusia kokemuksia. Maailmasta tulee hänen silmissään laajempi, ja ehkä vaikuttaa, että vanhemmat eivät enää ole niin tärkeitä.
Ää kuitenkaan mieti näin, sillä äiti tai isä on aina elintärkeä lapselle. Olet lapsesi juuret ja se ihminen, joka tulee aina opastamaan häntä sydämestä lähtoisin ja joka puhuu hänelle aina vilpitöntä kieltä. Olet se, joka haluaa hänelle maailmasta aina parasta ja joka haluaa itsekin antaa hänelle vain parasta. Palanen taivasta tai tähtiä, jos niitä tarvitaan.
Älä siis pelkää, jos jo alusta lähtien olet antanut kehosi läheisyyden tulla lapsellesi kodiksi, ja jos vartalosi on voinut olla se pieni pesä, jossa ottaa nokoset, joka rauhoittaa pelkoja tai joka pyyhkii pois kyyneleet.
Sillä kun lapsesi on 10-, 12- tai jopa 20-vuotias, hän tulee kyllä olemaan kiitollinen ja antamaan sinulle vahvan halauksen muistuttaakseen itseään, että “kaikki tulee olemaan OK”, “olet erityinen” ja “ei ole mitään ongelmaa, johon ei olisi ratkaisua”. Hän muistaa sinua halatessaan, että hän tulee aina olemaan rakastettu.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
- Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
- Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
- Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
- Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos